Eskarilainen yksin ulkona

Kuopuksen kasvaminen on tuonut jälleen uusia asioita eteen. Syksyllä esikoulun aloittavan kanssa on jo keskusteltu siitä saako hän mennä yksin ulos ja milloin on kotiavaimen tai puhelimen aika. 

Aloitetaan ulkoilusta katsauksella menneeseen. Esikoinen alkoi harjoitella yksin ulkona olemista eskarivuotensa syksyllä. Meillä on suojainen sisäpiha, jossa lasten on turvallista leikkiä. Silti ollaan keskellä kaupunkia ja se pitää ottaa huomioon. Aloitimme hiljakseltaan, eli ensin esikoinen lähti ulos esimerkiksi kymmenen minuuttia ennen meitä ja tulimme sitten kuopuksen kanssa perästä. Hiljalleen pidennettiin aikaa ja sitten lapsi saikin jo leikkiä pihalla kaverin kanssa. Viimeistään seitsenvuotislahjaksi saatu oma avain sekä eskarin keväällä ostettu oma kännykkä vapauttivat lapsen menemään ja tulemaan.

Kuopus on tässäkin kasvanut veljeään aikaisemmin. Ja toisaalta, hänellä on se isoveli kaikessa mukana, näyttämässä suuntaa, auttamassaa ja turvana. Olimme sopineet samat toimintatavat myös kuopuksen osalta, mutta niinpä hän vain on aloittanut jo tässä vaiheessa ulkoilun ilman vanhempia. Vielä lapsi ei ole ollut aivan yksin pihalla, mutta veljensä kanssa ja veljen kavereiden seurassa kyllä. Ja mikäpä siinä, kun säännöt ovat selvät. Esikoinen ei ole kuopuksen vahti, vaan kuopus harjoittelee tässä itsenäistä olemista pihalla. Luonteensa mukaisesti esikoinen kyllä huolehtii kuopuksesta ja katsoo perään, onhan hänellä myös avain ja puhelin mitkä kuopukselta puuttuvat. Kuopus puolestaan on luvannut pysyä pihalla ja kertoa heti isoveljelleen, jos jotain tulee. Eräänä päivänä eteisestä kuului uloslähdön keskeltä kuopuksen ääni, joka totesi veljelleen: " On tosi kiva, kun mulla on sinä, eli isoveli."

Mikäli kuopus haluaisi jo tässä vaiheessa olla pihalla yksin, me antaisimme hänen kokeilla. Olemme testanneet ulko-oven avaamista ja lapsi jaksaa juuri ja juuri vetää oven auki. Olen myös luvannut pitää ikkunan auki hänen ollessaan pihalla, sen alla kuin huutaa äitiä, kuulen kyllä. Parveke meillä on valitettavasti toiseen suuntaan kuin piha-alue.

Kuopus tulee saamaan oman avaimen jo täyttäessään kuusi vuotta, sillä joulukuussa syntyneen kohdalla seitsenvuotispäivään odottaminen ei toimisi. Puhelin hankittaneen jossain vaiheessa eskarin kevättä niin, että aikaa opetella puhelinetikettiä ja luurin käyttöä riittää ennen kuin koulu aikanaan alkaa. Muutaman ensimmäisen kerran minua jännitti ja mietin pitäisikö mennä katsomaan miten homma pihalla sujuu, sillä ihan ensimmäisellä yrittämällä ipana oli ulkona vartin ja tuli sen jälkeen sisälle. Hän ilmoitti, että aikoo sitten mennä seuraavan kerran mennä yksin ulos aikuisena. Sen jälkeen homma alkoi toimia.

Eikä ulkoilu itsenäisesti ole ainoa muutos, sillä ovikello on alkanut soida ja kuopus painella naapuriin leikkimään aivan kuten veljensäkin. Mikä iso onni on, että talossa ja pihapiirissä asuu paljon samanikäisiä leikkikavereita. Niin sitä pienempikin tosiaan alkaa ottaa askeleita minusta ja isästään poispäin. Huomenna saatte kuulla miltä se meistä tuntuu.