Toinen kesä talolla

Siellä se meitä odotti. Uinui läpi talven lumien ja heräsi kevätauringon säteiden myötä taas uuteen kukoistukseen. Odotti kärsivällisesti pitkän talven yli sitä hetkeä, kun avain kiertyi lukossa ja me astuimme jälleen sisälle. Haistelimme ilmaa, ihan hyvältä vaikuttaa. Käänsimme sähköt ja vedet päälle, avasimme ovet ja ikkunat ja annoimme kepeän kevätilman korvata talven paksun ja painavan sisäilman. Aloitimme kesän. 

Olen kirjoittanut talosta, sen hankinnasta ja ensimmäisen kesän remontista paljon jo aiemmin ja löydät ne kaikki tunnisteen "kesäkoti" alta. Pienenä briiffinä ja muistinvirkistyksenä kuitenkin kerrottakoon, että kyseessä on siis sata vuotta sitten rakennettu ja todennäköisesti 50-luvulla laajennettu pientilan päärakennus maalaismaisemassa, alle kahden tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Talossa on pinta-alaa 150 neliötä, iso tontti ja valtavasti mahdollisuuksia. Jo ensimmäisellä kerralla siitä tuli tunne, että tämä paikka on meidän. Ja sama tunne vain voimistui, kun helatorstaina aloitimme talon kesäkauden, toisen meidän omistuksessamme.

Jos ensimmäisen kesän remontti käsitti alakerran, oli nyt aika aloittaa yläkerran kunnostus. Remonttiporukka, eli perheeni aloittikin ahkeroinnin samantien ja yläkerran parvekkeelta ja ikkunoista alkoi lentää lastulevykaappia, muovimattoa ja vanhoja tapetteja alas melkoisella vauhdilla. Työnjako oli selvä, miehet purkivat ja me siskoni kanssa roudasimme tavaraa sitä varten tilatulle jätelavalle. Samassa yhteydessä tyhjennettiin myös toinen vintti ja loput alapohjassa säilötyistä edellisen asukkaan tavaroista. Viisi tuntia siihen meni, paljon vuodatettiin hikeä, mutta hyvällä mielellä tehtiin. 

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että remonttimiesten on aika ottaa ohjat. Mies menee vielä talolle tapaamaan sähkömiestä ja remppaporukkaa, viime kesältä tuttuja kaikki. Sovitaan mitä tehdään, milloin tehdään ja mitkä ovat kustannukset. Halusimme itse ihan puhtaasti säästön vuoksi hoitaa purkutyöt, kun lavaa kuitenkin vintin tyhjennyksen vuoksi tarvitsimme. Seuraavaksi paneelia seiniin ja kattoon ja lautaa lattiaan. Vielä vähän arvotaan pyydetäänkö tekijöitä hoitamaan myös maalaukset vai tehdäänkö ne itse. 

Kuten kahdesta alla olevasta kuvasta näkyy, on osa seinästä periaatteessa maalausvalmista, mutta osassa on yläkertaa rakennettaessa hieman oikaistu.

Yläkerta on tosiaan rakennettu suunnilleen 50-luvulla. Eristeinä käytettiin kaikki mahdollinen, muun muassa vanhat villapöksyt ja sukkahousuja erilaisten kankaanpalasten ohella.

Viimeinen rutistus, kun muovimatto oli kiinnitetty superliimalla. Mutta lopulta sekin saatin pois ja myös styroksieristeet katosta saavat lähteä. Vanha ovi vie toiselle ullakolle.

Purkamisen ja kantamisen ohella ehdittiin tehdä myös ajatustyötä ja terassin paikka saatiin päätettyä. Itse asiassa niitä tulee aikanaan kaksi, toinen lähemmäs sisäänkulkua tulevaan ruokailuun ja toinen, nyt ensin tehtävä lounge-tyyppisesti löhöilyyn. Terassille sopiva paikka löytyi keskeltä pihaa, kun pari kuollutta pensaanraaskua poistetaan ensin. Siihen lipputangon ja omenapuukeinun väliin se saadaan näppärästi sijoitettua.

Viime keväänä jätelava tuli umpitäyteen ja roskaa lähti yhteensä 1,9 tonnia eteenpäin. Tänä vuonna arvelin, että määrä olisi 1,5 tonnia, sillä ihan kuin lavalle olisi vielä jotain mahtunut. 

Kaikkein ilahtunein olen putkimiehen käynnistä, hänkin viime kesältä tuttu, kun asennettiin taloon lämminvesivaraajaa. Koska minä en ole sellainen perusmökkeilijä, vaan kermapeppu kaupunkilainen, koin peseytymisen saunassa kuumavesipadan ja puutarhaletkusta tulevan kylmän veden sekoitteluineen vähän tylsäksi. Nyt juttelimme mahdollisuudesta vetää vesi saunalle tai vaihtoehtoisesti rakentaa pesuhuone talolle. Ensimmäinen vaihtoehto tuli valittua ja työt käynnistyvät niin, että juhannuksena saunalla peseydytään ihan suihkulla suihkukopissa. Ai että, paras juttu pitkään aikaan!

Remonttiporukka kiittää ja kuittaa, tämän kesän jälkeen kaikki isot asiat talolla on ikkunoita vaille tehty vähäksi aikaa. Ahkeruus kunniaan ja sen jälkeen pelkkää rentoilua!