1. Kirja, jota luen nyt?
Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan jännityssarjan kolmatta osaa Kuka kuolleista palaa. Pidän kyseisistä Karl Axel Björk -dekkareista ja Hämeen-Anttilan kirjoista ylipäätään olkoonkin, että romaanit ovat melko epätasaisia laadultaan. Silti luen jokaisen heti ilmestymisen jälkeen eikä tämäkään tee poikkeusta.
2. Kirja, josta pidit lapsena?
Nummelan Ponitallit ja Neiti Etsivät olivat varmaan ykkösiä sellaisena ala-asteikäisenä. Sen sijaan Vihreä Varis -sarja tai Viisikot eivät koskaan innostaneet. Kuriositeettina mainittakoon erilaiset lääkärikirjat, joita viisivuotiaasta eteenpäin luin ja keksin itselleni erilaisia sairauksia. Kirjastolainausten osalta siirryin aika nopeasti aikuisten puolelle, mutta kaivelin tähän valokuvaan esikoisen hyllystä pari sellaista kirjaa, joista itsekin pidin.
3. Kirja, joka jäi kesken?
Niitä on kuulkaa paljon, sillä en ole koskaan käsittänyt miksi lukea huonoa kirjaa. Elämä on aivan liian lyhyt siihen. Kun yliopistossa suoritin 2,5 opintopisteen arvoisia eri aikojen kirjallisuutta käsitteleviä kirjatentteja, saattoi kirjoja olla luettavana kolmekymmentä per tentti. Siinä saattoi joskus google laulaa, kun selvitin mitä Anna Kareninassa tapahtuukaan ja mitkä ovat venäläisen kirjallisuuden keskeisiä teemoja. Myös tässä Danten teoksessa taisin jäädä Helvettiin:
4. Kirja, joka teki vaikutuksen?
Näitä on paljon. 12-vuotiaana luettu Tuulen Viemää pysyi mukana niin kauan, että päätyi gradun aiheeksi. Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tarinasta on mieletön esikoinen. Mutta vastaan kuitenkin Tommi Kinnusen, Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Joskus tulee tunne etteivät sanat riitä kertomaan miten hienoa tekstiä on juuri lukenut. Näissä teoksissa se tunne tuli vahvana. Tuli myös itku siinä Lopotin kohtauksessa, jossa pohjoisesta etelään muuttanut Tuomas kertoo sähköpostitse läheisilleen homoudestaan ja soittaessan myöhemmin äidilleen saa kuulla isänsä istuvan jo junassa matkalla etelään. Isä on lähtenyt samantien kertomaan pojalleen, että mikään ei muutu ja kaikki on hyvin, lapsi vähintään yhtä rakastettu kuin ennen. Ja minä ajattelin, että noin tekisi oma isäni ja noin tekisi mieheni pojillemme.
5. Kirja, johon palaat uudelleen?
Tätä mietin kaikkein pisimpään. Olen lukenut valtavan määrän erinomiaisen hienoja romaaneja taitavilta kirjailijoilta, niin kotimaisilta kuin maailmaltakin. Ja silti, kyllä Agatha Christien dekkarit ovat niitä, jotka säännöllisesti käteeni eksyvät. Ne kestävät lukemista kerta toisensa jälkeen ja tulen olemaan onnellinen ihminen sinä päivänä, kun kokoelmani on täydellinen. Jos maailmassa on olemissa lohtulukemista, on tämä varmaan minulle sitä.
Laitan tämän haasteen eteenpäin Kaksplussan Blogiverkoston uusille jäsenille, jotka ette ole tätä vielä tehneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti