Päiväkodin kevätjuhlissa

Minusta tuntuu ettei aika ole enää mikään tavallinen pikamatkoja juokseva kaveri. Ei, se on Usain Bolt kerrottuna kuvitteellisella kaksoisveljellään ja laitettuna pikakelaukselle. Miten jälleen on vuosi vierähtänyt, miten taas on aika viettää päiväkodin kevätjuhlia! Meidän perheessämme vieläpä viimeisiä sellaisia, onhan kuopus ensi syksynä jo eskari. Ja vaikka samassa päiväkodissa eskari pidetäänkin, on se kuulemma aivan eri asia. Joten ei muuta kuin ykköset ylle ja juhlimaan!

Tällä kertaa valitsin kiitokseksi hyvää punaviiniä jokaiselle neljälle lapseni kanssa työskennelleelle aikuiselle. Korttiin löytynyt mietelause "On oltava suuri sydän, että pystyy opettamaan pieniä mieliä" kuvaa juuri eikä melkein sitä, miten lastamme on näiden vuosien aikana hoidettu, opetettu ja kasvatettu.

Juhlassa oltiin ensin oman ryhmän lasten ja aikuisten kanssa ryhmätilassa, kuunneltiin lauluja ja taputettiin eskariin siirtyville näiden saadessa korttien ja halausten myötä toivotuksen matkaan. Sitten siirryttiin pihalle herkuttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, lapset painelivat menemään omissa leikeissään. 

Ja kun olen niistä poikien juhlavaatteista täälläkin paasannut, tässä tulevan eskarilaisen tyylinäyte kevätjuhlapäivältä. Kuopukselle huomaan helposti valitsevani vähän räväkämpää kuin esikoiselle, jolle tämä tähtipaita ei sopisi yhtä hyvin. Kuopukselle se puolestaan on ihan nappivalinta. Kengät tekevät juhlijapojan ja rusetti viimeistelee tyylin.

Minun helmasyntini on se, että pidän kuopusta paljon pienempänä kuin hän onkaan. Olen esimerkiksi nähnyt painajaisen, jossa hän ei voinut aloittaa esikoulua, vaan hänen piti vielä kasvaa. Tekee todella hyvää nähdä hänet muiden joukossa ja huomata, että tyyppi on todella särmä, osaava ja taitava. Hän on aivan kuten kuka tahansa muu samanikäinen ja hän on ehdottomasti valmis aloittamaan syksyllä esikoulun, ei mitään ongelmaa. Onni on, että ryhmästä siirtyy mukava joukko kivoja kavereita ja pääsevät uuteen ryhmään yhdessä.

Niin ihana, niin rakas, niin iso jo.