Viikkorahaprobleema

Koulun alkaminen on tuonut monia uusia asioita eteen ja yksi niistä on raha ja sen käyttö. Kuinka paljon ekaluokkalainen saa päättää rahankäytöstään, pitääkö sen eteen tehdä jotain ja onko viikkoraha hyvä idea?

Minulla ei ole koskaan ollut viikkorahaa tai karkkipäivää. Rahaa on saanut kun sitä on tarvinnut ja se ei ole varsinaisesti ollut vastikkeellista. Kukaan ei ole katsonut onko vessa pesty tai tiskikone tyhjennetty ja päättänyt sen perusteella tippuuko viikkorahaa vai ei. Kai me silti jollain tavalla tiesimme, että kotihommissa pitää auttaa ja ne kuuluvat kaikille, ilman tehtävälistoja jääkaapin ovessa.

Esikoisella on ollut säästöpossu jo ihan pienestä ja sinne on talletettu rahaa, kun joku on sitä antanut. Näiden rahojen käytöstä on sitten saanut päättää itse, eli käytännössä niillä on ostettu esimerkiksi legoja. Vanhempien antamissa rajoissa toki, sillä lapsihan ostaisi vaikka viidelläsadalla legoja, jos me niin sallisimme. Mutta ei, järki kädessä tässäkin. Joka tapauksessa hän on saanut jo hieman päätösvaltaa raha-asioissa ja saanut pohtia onko järkevää ostaa sellaista, jonka jäljiltä säästöpossu on tyhjä, vai jotain hieman edullisempaa. Ja kannattaako säästää pitkäjänteisesti tiettyyn toivekohteeseen, vai ostaa vain ostamisen ilosta jotain heti, kun rahat riittävät.

Ajattelen, että jos alkaisimme maksaa lapselle viikkorahaa, pitäisi meidän ehkä myös edellyttää sen saamiseksi tiettyjä asioita, kuten kotitöiden tekemistä. Ja tämä minulla tökkii vähän vastaan. Minun mielestäni meidän yhteinen kotimme ja sen huoltaminen on kaikkien juttu, ei sellainen josta maksetaan. Ei minullekaan makseta. En halua lapseni oppivan pyykinpesua vain, koska hän saa siitä jotain. Toisekseen, mitä niillä viikkorahoilla sitten olisi tarkoitus ostaa? Karkkipäiväksi herkkuja? Futiskortteja? Legon minifiguureja? Auttaisiko se hahmottamaan rahan arvoa ja sitä ettei kaikkea voi saada, jos rahaa olisi vaikkapa vitonen käytettävissä viikoittain. Tai kaksi euroa, ei minulla ole mitään käsitystä viikkorahan suuruudesta tämänikäisille. Mitkä ostokset kuuluvat vanhemmille ja mitkä lapsi hoitaa itsenäisesti omalla rahallaan?

Minä taidan olla kallistumassa siihen, että jatketaan kuten ennenkin. Me vanhemmat ostamme mitä lapsi haluaa ja tarvitsee (ja ei, ei kaikkea mitä hän haluaa, mutta ymmärtänette asian) ja hän vastapainoksi osallistuu ikätasolleen sopivasti kotitöihin ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa. Eikö kuulostakin ihan järkevältä? Ei tehdä listoja hoidettavista hommista, mutta kun yhdessä siivotaan, niin yhdessä tehdään. Eikä erotella millä rahalla mitäkin hankitaan. Ehkä lapsi joskus haluaa ehdottomasti viikkorahaa, sitten tämä asia täytyy ottaa uudelleen keskustelun alle. Tällä hetkellä hän ei ole tarvinnut omaa rahaa kuin syksyiseen discokäyntiin ja sinne toki laitettiin kolikoita matkaan.

Minä ajattelen ja haluan lapsillenikin opettaa, että tässä maailmassa ja yhteiskunnassa on asioita, jotka vaan pitää tehdä ja sitten ne tehdään. En osaa kuvitella tilannetta, jossa esimerkiksi maksaisin lapselleni koenumeroista, sillä koulu on yksi asia, joka hoidetaan ja piste. Ihan sen vuoksi, että se on lapsen velvollisuus ja sen hyvin suorittamisesta saa hyvän mielen. Hyvällä en tarkoita arvosanoja, vaan sitä tunnetta, että on tehnyt parhaansa ja ollut reipas koululainen. Saatan vetää nämä sanani takaisin siinä vaiheessa, kun yritän saada teini-ikäiseni läpi peruskoulusta, mutta se on sitten sen ajan asia. Nyt ajattelen, että lapsi hoitakoon koulunsa ja myöhemmin opiskelunsa kunnolla ja sen vastapainoksi hän saa meiltä kaiken mahdollisen huolenpidon ja elatuksen. Meille ei myöskään tarvitse alkaa maksaa vuokraa 18-vuotiaana tai vaikkapa välivuotena. Jos saa duunia, niin hyvä, siinä on hyvä säästää tulevaa varten. Minä hoidan nämä tyypit ihan sinne saakka kuin he sitä tarvitsevat ja vielä enemmänkin. Niin minullekin on tehty.