Seuraavana vuorossa

Molempien lasten kuume on poissa, esikoinen oli jo eilen koulussa ja kuopuksella on ollut tänään kuumeeton päivä. Terveitä ovat siis, yskä tosin vielä jatkuu ja sitä täytyykin tarkkailla mahdollisten jälkitautien osalta. Julistin kuitenkin molemmat terveiksi.

Kenen vuoro se olisi seuraavaksi? Niinpä niin. Eilen aamulla heräsin ilman ääntä, mutta mitään muita oireita ei ollut. Elättelin toiveita flunssassta, joka oireilee kurkunpäätulehduksella, mutta ei muuten. Seuraava yö olikin sitten sitä mallia, että joku ajoi ylitseni ja peruutti vielä varmuudeksi päälle ja aamulla heräsin kuumeisena. Oletan kuitenkin, että kyseessä on sama virus kuin pojilla ja lepäämällä tästä päästään. Pikkukundeilta kun otettiin kaikki mahdolliset testit influenssasta ja angiinasta verikokeisiin, negaa kaikki. 

Koska tästä huushollista on enemmän kuin todennäköistä napata itselleen pöpö matkaan, päädyimme miehen kanssa siirtämään esikoisen sunnuntaille suunniteluja synttärikahvitteluja viikolla eteenpäin. Tämä onneksi sopi niin isovanhemmille kuin kummeille ja ystäväperheellekin, joten parempi näin. Minun ei tarvitse jaksaa järjestää ja sen jälkeen emännöidä ja vieraat säilyvät terveinä. Onni onnettomuudessa on muuten myös se fakta, että kuopuksen päiväkotiryhmästä puolet kaatanut ärhäkkä vatsatauti on jyllännyt siellä juuri tämän viikon. Jospa me siltä säästyisimme, kun kuopus on ollut kotona potemassa. 

Huomiset, lelumuseolle varatut ja tilatut kaverisynttärit kyllä pidetään. Mies nappaa yleisvastuun, minä olen jo aiemmin hoitanut järjestelyt ja tarjoilut sähköpostitse kuntoon. Ja kun lapsetkin ovat terveitä, niin mikä ettei. Douppaan itseni ennen lähtöä kuntoon ja pysyttelen parituntisen kameran takana, ei minusta paljon juttuseuraakaan ole. Sitten takaisin petiin, että pääsen maanantaina vihdoin ja viimein taas töihin. 

Tänään olen viettänyt aamupäivän energisen kuopukseni kanssa sohvan lähimaastossa, on rakenneltu legoilla ja tehty palapelejä. Samalla olen pessyt pyykkiä ja siivosin keittiön, ei jää miehelle niin paljon viikkosiivottavaa tehtäväksi. Esikoinen tuli kotiin jo kahdentoista jälkeen ja illalla saatiin vielä pöpöjä uhmaavat isovanhemmat kahville tuomaan esikoiselle syntymäpäivälahjaa. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole. Tässä sairastamisessa siis. Aika aseeton olo.


Edit. Puolisen tuntia tämän julkaisemisen jälkeen mies totesi kuopuksen tuntuvan taas kuumalta ja haki mittarin. Juupa juu, 38 astetta. Taas mennään.