tiistai 17. marraskuuta 2015

Viime päiviltä

Lauantaina oli taas kuopuksen vesipeuhun ja esikoisen uimakurssin aika. Edellisenä päivänä ehdottomasti jatkosta kieltäytyneelle ipanalle ei jäänyt vaihtoehtoja sen jälkeen, kun luin kurssiehdoista ettei rahoja palauteta. Sanoin, että aivan sama mitä altaassa tekee loppukerrat jouluun saakka, sinne on kuitenkin mentävä. 



Tällä kertaa päätettiin jättää perheuinnit väliin ja otettiin laukkuun nippu tehtäväkirjoja odotusajalle. Ensin oli esikoisen vuoro, jonka aikana me istuimme katsomossa ja teimme tehtäviä. Sitten vaihdettiin ja kuopus pulahti altaaseen esikoisen liittyessä seuraamme. Ja hyvin meni, sekä meillä odottajilla että itse vesipeuhaajalla. Tai ainakin se oli siellä altaassa.



Sunnuntaina kello herätti seitsemältä ja ennen kahdeksaa olimme jo toisen futismutsin kanssa kuplahallilla. Aurinko vasta nousi, kun me pystytimme kahvion. Oli esikoisen joukkueen vuoro järjestää liigan viikonloppumatsien ajaksi kahviotoimintaa ja kivasti meni. Yhdentoista jälkeen tehtiin vahdinvaihto ja me lähdimme jatkamaan päivää kotiin. 


Omalta osaltani tämä jäänee viimeiseksi futismutseiluksi, sillä esikoinen on lopettamassa harrastuksen jouluun. Pitkän aikaa on jo ollut vähän nihkeää ja lapsi ei oikein enää nauti harrastamisesta. Sovimme, että joulutauolla jutellaan ja jos partio ja uiminen ovat nyt enemmän hänen juttunsa, niin mikä siinä sitten. 


Eilen olimme flunssaisen kuopuksen kanssa kotona parantelemassa ja siinä aikani kuluksi päätin kirjoittaa osoitteet joulukortteihin jo valmiiksi. Ja paketoida vähän lahjoja. Ja viimeistellä lahjalistan. Kausi on päällä!




Esikoinenkin pääsi taas suoraan koulusta kotiin käymättä iltapäiväkerhon kautta. Läksyjen teon jälkeen ja partion alkua odotellessa hän kaivoi repustaan kirjastokäynniltä lainatun kirjan ja luki sen kuopukselle.


Loppuiltapäivä menikin posti-kauppa-partio -linjalla. Illalla leivottiin vielä sämpylöitä, mikä kontrasti lämpimän ja valoisan kodin ja ulkona vallitsevan, kaiken valon imevän pimeyden välillä. Todellakin marraskuu.




4 kommenttia:

  1. Meillä sama systeemi lasten harrastusten kanssa. Kausi kerrallaan katsotaan ja sen jälkeen lopetetaan, jos ei tykkää. Meillä loppui kahdella vanhimmalla jalkapallo "kesäkurssin" jälkeen. Kuoroa saivat käydä kerran kokeilemassa ja kun halusivat jatkaa, niin seuraavan kerran mietitään jatkoa joululomalla. Muihin harrastuksiin onkin jo kasvettu niin kiinni, että niiden osalta ei ole (ainakaan vielä) edes mietitty lopettamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näyttää tosiaan futiksen osalta siltä, että homma on nähty. Ja mikäpä siinä, jos ei enää innosta. Hirveän nihkeää vaan on saada lapsi jaksamaan edes jouluun asti. Partioon tuo sen sijaan menee todella innokkaasti, joten ehkäpä se olisi uusi pidempään jatkuva juttu.

      Poista
  2. Arvostan sitä, että lapsen mielipide kuullaan harrastusasioissa. Aikuisetkin harrastaa sitä, mikä on kivaa ja rentouttavaa, miksi siis lasten harrastusten pitäisi olla tahkeaa puurtamista.. Tuo on kyllä hyvä myös, että tietty vastuu kustakin valinnasta seuraa. Ei voi heti sanoa, että hei mutsi en mä haluuuuukaaaan�� Mielestäni lasten harrastusten kanssa voisi olla muutenkin se linja, että käy vaikka erilaisia kursseja niin voi kokeilla eri juttuja. Monipuolisuus voi olla parempi juttu koko elämän juoksussa monen kohdalla kuin yhden asian totinen puurtaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehdottomasti saa ja pitää vaihtaa lajia, jos tuntuu ettei harrastaminen enää ole mielekästä. Samaan aikaan yksi kausi ei kuitenkaan ole niin ylitsepääsemättömän pitkä etteikö sitä jaksaisi käydä loppuun. Meilläkin on kokeiltu vaikka ja mitä, esikoinen on käynyt temppujumpassa, sirkuskoulussa, futiksessa, uimakoulussa, luistelukoulussa ja taidekerhossa näin nopeasti mietittynä. Osa on ollutkin vain yhden lukukauden mittaisia, osa jatkunut pidempään. Nyt jatketaan partiossa ja uinnin tekniikkakursseilla, joista molemmista lapsi tykkää kovasti.

      Poista