Luettuani Helsingin Sanomat avasin koneen ja kirjauduin Facebookiin, jonka on täyttänyt kollektiivinen suru. Päivitykset, profiilikuvat, kaikki kertovat karua kieltään siitä, kuinka tapahtunut meitä kaikkia on koskettanut. Onpa helppoa, ajattelin. Sen kun postaa pari riviä siitä kuinka kauheaa kaikki on tai vaihtaa profiilikuvaansa Eiffel-tornin, ja kas. Taas ollaan tiedostavuuden ytimessä. Tiedän, aika suoraviivaisesti ajateltu. Mutta lue eteenpäin.
Kun tragedia tulee lähelle, ihminen luonnollisesti järkyttyy. Facebook on on tehnyt tämän järkytyksen esille tuomisen äärettömän helpoksi, kuvia ja meemejä löytyy joka lähtöön. Käsi sydämelle, kuka meistä ei ole koskaan kaunistellut statustaan tai valinnut kuvista niitä, joissa näyttää parhaalta. Sillä sitähän se kaikki loppujen lopuksi on, oman imagon rakentamista. Millaisena minut nähdään, millaisen kuvan itsestäni annan. Ja nyt. Minä olen tiedostava, minä osallistun suruun, minä vaihdoin profiilikuvani. Katsokaa, olen lukenut uutiset.
Yhtään Pariisin julmuuksia vähättelemättä totean, että samaan aikaan maapallolla tapahtuu paljon yhtä kamalaa. Syyriassa tapetaan naisia ja lapsia. Intiassa raiskataan pieniä tyttöjä ja kivitetään kuoliaaksi raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut 14-vuotias. Entä Afrikan sisällissotien uhrit tai Aasian maanjäristyksissä kuolleet? Missä heitä muistellaan, missä heistä kirjoitetaan? Puolen sivun kokoisella palstalla ennen unohdusta.
Kun jotain tällaista tapahtuu länsimaissa, se tulee iholle ja koskettaa. Se on lähellä, se olisi voinut tapahtua minulle. Ja järkyttyminen on ymmärrettävää ja inhimillistä, totta kai. Mutta miten tämän kollektiivisen järkytyksen voisi kääntää toiminnaksi? On nimittäin vähän liian helppoa klikata kollektiivisen surun ilmaisu näkyviin ja lähteä sen jälkeen vaikkapa salille tai ulos kahvilaan nauttimaan kauniista syyspäivästä.
Tekopyhää? Kukin päättäköön itse. Kylmä totuus vain on, että tämä maailma tarvitsee huomattavasti enemmän lahjoittajia kuin taivastelijoita, oli kyseessä sitten rahan, tavaran tai oman ajan lahjoittaminen.
Mua ainakin pelottaa että mihin tää maailma on menossa. Ei ainakaan hyvään suuntaan.
VastaaPoistaMuakin pelottaa. Mutta ei vaan voi antaa pelolle periksi, muuten pitää elää vain kotinurkilla eikä voi uskaltautua koskaan minnekään.
PoistaSitä saa mitä tilaa. Tällaisen Euroopan saa, kun päättää pitää rajat auki ja pelastaa kaikki islamistit.
VastaaPoistaOlisi ihanaa, jos maailmankuva olisi itselläkin näin mustavalkoinen. Kaikki olisi epäilemättä helpompaa ja syyllinen aina selvä. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole.
PoistaSitä omaa sädekehää on niin helppo kiillottaa ja olla "se tiedostava" ja "vähän parempi" ihminen.
PoistaMä en itse asiassa ajattele, että mulla olisi jokin sädekehä tai olisin yhtään ketään toista parempi. Nämä asiat ovat oikeasti mietityttäviä ja sellaisia, että täytyy miettiä myös omaa suhtautumistaan. On paljon harmaita sävyjä.
PoistaHei! Kritisoitko siis sellaista toimintaa, jos vaihtaa Facebook-profiilikuvakseen vaikka Eiffel-tornin kuvan, suree hiljaa mielessään ja lähettää omassa mielessään rukouksen Pariisiin ja lähtee sen jälkeen nauttimaan kauniista syyspäivästä? Tai onko se mielestäsi tekopyhää?
VastaaPoistaKuten sanoin, jokainen päättäköön ihan itse mitä se on. Sanotaan nyt näin, että olen itse enemmän toiminnan kannalla ja Pariisi oli vain esimerkki. On paljon mitä me voimme tehdä, oli se sitten vapaaehtoistyön, hyväntekeväisyyden tai rahalahjoitusten muodossa niitä tarvitseville. Jokaisen on helppo vaihtaa se profiilikuva ja sen jälkeen unohtaa.
PoistaOon ollut niin monesta asiasta sun kanssa samaa mieltä, mutta nyt... Ensinnäkin, kyllä, jokainen päättäköön itse. Kysyinkin SINUN mielipidettäsi. Eli jos minä teen niin, että vaihdan profiilikuvakseni jonkin Pariisia muistuttavan kuvan, ajatukseni ovat Pariisissa lähes kokoajan, ristin käteni itsekseni Pariisin tapahtumien vuoksi, mutta en vaikka vie hyväntekeväisyyteen lasten käytettyjä vaatteita, olen tekopyhä?
PoistaOnko vain materiaalisen aineen lahjoittaminen oikeaa tukemista? Entä jos joku on vaikka siinä tilanteessa, että ei ole mahdollista lahjoittaa muuta kun rukouksen paremmasta? Onko se tekopyhää? Mikä tekee paremmaksi sen, kun laittaa 1000 tai 10000 euroa pariisilaisten uhrien hyväksi ja menee sen jälkeen nauttimaan kauniista syyspäivästä? Vai eikö saa nauttia kauniista syyspäivistä koska Pariisi?
Kuten sanottu, olen tosi monesta jutusta sun kanssa samaa mieltä, mutta että edes vihjailla, että ihmiset, jotka vaihtaa profiilikuvakseen Eiffel-tornin tms nyt, tekisivät sen vain hetken mielijohteesta ja esittääkseen "tiedostavaa" ja unohtaakseen sen jälkeen koko asian...Että he olisivat tekopyhiä. Jos näin ajattelet, olet kapeakatseisempi ihminen mitä kuvittelin.
Ei, materiaalinen auttaminen ei ole ainoaa oikeaa auttamista. Esimerkiksi oman ajan lahjoittaminen on vähintään yhtä arvokasta ja tarpeellista eikä lahjoituksen kohteen tarvitse olla kaukana. Heitä löytyy hyvinkin läheltä, voi käydä vaikkapa lukemassa vanhuksille, tällainen kampanja on ollut Helsingissä vastikään. Tällä kirjoituksellani halusin ravistella ja kärjistää. Ja kyllä, pidän tekopyhän sellaista toimintaa, jossa ei olla oikeasti valmiita tekemään mitään asioiden eteen, mutta meuhkataan suureen ääneen kuinka kamalaa jokin asia on. Siitä en tiedän mitään miten juuri sinä tähän asiaan suhtaudut. :)
PoistaWORD!
VastaaPoistaOlen niin hämmästynyt miten tuo n.130 henkeä vienyt terroriteko sai aikaan profiilikuvien vaihdon, kynttilä mielenosoitukset, ranskanlipun värien heijastuksen isoissa monumenteissa,minuutin hiljaisuuden jne.
Vastaavat raukkamaiset terroristi-iskut ovat hiton arkipäivää tuolla lähi-idässä. Kuinka monta sataa lasta on kuollut ? Kuinka monta tuhatta ihmisitä? Ainiin ketään ei kiinnosta,kun kyseessä ei ole länsimaalaiset ihmiset.
Se on todella surullista. Länsimaalaisen ihmisen henki on arvokkaampi ja länsimaalaisiin kohdistunut terroriteko järkyttävämpi kuin päivästä toiseen toistuvat teot jossain kauempana. Niistä ei kirjoiteta, ne eivät kiinnosta suurta enemmistöä.
PoistaLänsimaissa tapahtuneet kauheudet koskettavat länsimaisia ihmisiä syvemmin, se on mielestäni hyvin ymmärrettävää, ei tekopyhää.
PoistaInhimillistä varmasti, mutta silti minusta surullista.
PoistaOnhan se toisaalta niinkin, että maailmamme romahtaisi, jos surisimme jokaista maailman murhetta, pienen ihmisen kantokyky on rajallinen. Pariisi koskettaa, koska uhri olisi voinut olla oma läheinen. Se on ihan luonnollista minusta.
VastaaPoistaSamaa mieltä kyllä olen, että ohueksi jää, jos suurin teko on hienoimman eiffeltornikuvan etsintä..Mutta oikeastaan luotan siihen, että useimmilla on paljon syvempikin ajatus mukana. Itse ainakin(vaikken ole sitä kuvaakaan laittanut) koen suurta hämmennystä ja surua tästä kaikesta. Kukapa ei toivoisi maailmanrauhaa niin kuin entinen missi.
Totta kyllä, onhan se inhimillistä surra sellaista, joka tuntuu läheiseltä ja johon voi samaistua. Toivoisin vaan, että yhä useampi heräisi miettimään miten voi auttaa, kun meillä aika moni asia on hirmuisen hyvin tässä maassa. Itse pelkään, että joudumme elämään kolmannen maailmansodan. Asia, jonka olin ehkä naiivisti kuvitellut olevan mahdoton.
PoistaMusta on luonnollista, että kun asia tulee tosi lähelle, se herättää ihmiset. Lähellä tapahtuneeseen on helppo samaistua. Musta jokainen toimikoot omalla tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa käsitellä terrorismia. Mua itsäni taas on ärsyttänyt, että sosiaalisessa mediassa on juurikin ollut paljon tätä näkökulmaa, että "prayforparis" on jotenkin pinnallista. Jos ne ajatukset ovat juuri sillä hetkellä Pariisin tapahtumissa, jos juuri sillä hetkellä se asia koskettaa, musta sallittakoon kaikille se. Ei samalla kerralla tarvitse surra kaikkia maailman kriisejä, eikä siltä istumalta alkaa toimimaan. Kaikilla ei ole resursseja (jaksamista, kykyä, aikaa, materiaa) osallistua muuten, en silti luokittelisi heitä tai heidän toimintaansa tekopyhiksi.
VastaaPoistaMeillä on tässä varmaan jo luonteiden eroista johtuva ero katsantokannoissa. Mulle on luonnollista toimia, jos näen vääryyttä tai apua tarvitaan, oli se sitten ihan mitä tahansa. Pitäisin itseäni välttelijänä, jos en toimisi ja auttaisi omalta osaltani, tyytyisin vain olemaan surullinen. Koska sitähän me kaikki ollaan. Toisille toimiminen ei ole luontainen tapa toimia, jotkut eivät yksinkertaisesti edes ajattele tekevänsä mitään. Siitähän tämä kaikki kumpuaa, erilaisista tavoista reagoida.
PoistaNiin ja lisään vielä, että ihan jokaisella on aikaa, jos on halua. Edes yhtenä päivänä vuodesta, vaikka vartin verran. Mun mielestä ajanpuutteeseen vetoaminen siinä miksei ole mukana vaikkapa vapaaehtoistyössä ei oikein toimi.
PoistaMä viittasinkin usean asian yhtälöön eli jaksamiseen, aikaan, kykyyn ja materiaan, en pelkkään aikaan enkä myöskään viitannut tässä itseeni. :) Kaikkihan me olemme erilaisia ja reagoimme eri tavalla asioihin, sekin on selvää. Toiset ovat nopeita toiminnan ihmisiä, kun taas toiset vielä miettivät, että miten voisivat asiaan vaikuttaa.
PoistaTässä on muuten hyvä kirjoitus tästä aiheesta: http://nyt.fi/a1447658870796
PoistaKiitos, täytyy lukea. :)
PoistaSe mitä tapahtuu Lähi-Idässä on kamalaa. Pommi-iskuja tapahtuu siellä lähes päivittäin. Eikö siellä ollutkin pommi-isku päivää ennen Pariisin iskuja?
VastaaPoistaMutta siinäpä se juuri onkin. Näin 70-luvulla syntyneenä olen itse kasvanut sen ajan läpi, jolloin Lähi-Idässä sodittiin koko ajan. Oli kriisi, oli tulitauko, sotatila, pommitukset. Koko ajan, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Maat vaihtui, kriisit pysyi. Siihen turtui, koska sitä oli aina ollut.
Miksi Pariisi (tekopyhästi) koskettaa? Koska pommi-iskut eivät ole siellä arkipäivää. Me olemme tottuneet siihen, että tietyissä maissa voimme olla turvassa. Elää rauhassa, sovussa, vapaasti itseämme ilmaisten. Kun jotain poikkeavaa tapahtuu, se järkyttää meidän perusturvallisuutta. Se tuo asian "iholle", että se voisi tapahtua myös meille.
Poletti
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNäinhän se on, kiitos hyvästä kommentista. Ja juu, Pariisia edellisenä päivänä iskettiin Beirutissa, jossa kuoli yli 40 ihmistä.
PoistaGalaxy ja Poletti kirjoittavat asiaa. Juuri näin.
VastaaPoista:)
PoistaEi voi olla totta! Miten taas kuvittelet olevasi parempi ihminen kuin muut? Vain sinä osaat surra oikein ja suhtautua kaikkeen aina oikein. Ehkä vielä joskus karu totuus valkenee sinullekin, että et olekaan maailman täydellisin ihminen niin kuin kuvittelet.
VastaaPoistaHöpsis, nyt sinä kyllä tulkitsit ihan omiasi rivien välistä ja lukemalla tekstini valmiiksi tietyllä asenteella. En myöskään ole täydellinen, kaukana siitä.
PoistaVoisit kyllä pikkuisen katsoa peiliin ja miettiä mistä nämä viestit kumpuavat. Vaikutat todella teennäiseltä ja tekopyhältä. Ei viitsi edes aloittaa kirjoitusta, että miksi.
PoistaMinä itse asiassa kuulisin mielelläni miksi. Olisi mukava ymmärtää mikä minussa hiertää sinua niin kovasti. Toinen vaihtoehto on, että lakkaat yksinkertaisesti lukemasta, niin sinun ei tarvitse provosoitua teennäisestä ja tekopyhästä kirjoittajasta. ;)
PoistaJos vaikka ensiksi tiedostaisit, että anonyymeja on tässä ketjussa monta. Haluatko, että me kaikki lakkaamme lukemasta blogiasi? Miksi ylipäätään kommentoit, että lopeta sitten blogin lukeminen. Kuinka rakentavaa se mielestäsi on?
VastaaPoistaMinä kirjoitan ensi sijassa itselleni. Ja jos tämän lukeminen aiheuttaa mielipahaa tai tuohtumusta, niin eihän sitä silloin kannata tehdä. Blogejakin löytyy niin paljon, että turha on päiväänsä pilata jonkun sellaisen blogin lukemisella, mistä ei mitään saa. Anonyymiudesta sanon vain sen, että arvostan kykyä sanoa sanottavansa ihan nimellään. Ihan kuten minä sanon omat mielipiteeni. :)
PoistaNäinhän se on, että kun argumentit loppuu ja herne menee nenään voi käskeä lukijakuntansa muualle. Selvästi se, että itse tiedostaisi omaa vajavaisuuttaan, heikkouttaan tai narsismiaan on liian haastavaa. Itse voi säilyä täydellisenä, kun näkee piirteet vain muissa.
VastaaPoistaAnonyyminä on helppo minunkin heilua, mutta miten ihmeessää tällä on tekemistä argumentoinnin tai herneen nenäilyn kanssa, jos Rouva Eriksson on todennut tunnistavansa epätäydellisyytensä ja kirjoittanut asiasta, jonka jokainen kokee erilailla - nyt omasta näkökulmastaan. Sitten on helppo kohdistaa oma paha mieli kirjoittajaan asiaan kantaa ottamatta?
PoistaKiitos viestistäsi. Ylemmälle anonyymille totean, että jatkan mielelläni argumentointia heti, kun se tehdään kanssani omalla nimellä ja omilla kasvoilla, tästä kirjoitinkin jo aiemmin. Sitä ennen en koe hedelmälliseksi vängätä asiasta ihmisten kanssa, jotka eivät kykene pysymään asialinjalla saatika tekemään sitä omana itsenään. Toivon sinulle oikein mukavaa joulunodotusta ja kaikkea hyvää! :)
Poistakiitos kiitoksista. mielestäni oli vielä pakko tulla sanomaan, että olen yksi niistä, jotka vaihtoivat profiilikuvansa, mutta ymmärrän näkökulmasi.
PoistaMiten ajattelit poiketa profiilikuvansa vaihtaneesta massasta? Mitä konkreettista aiot tehdä?
VastaaPoistaJos luit kirjoitukseni huolella huomasit, että Pariisi on vain esimerkki ja toki hyvin eri asia siihen nähden, että antaisi suoraan vaatetta turvapaikanhakijoille tai ottaisi vaikkapa Plan-kummilapsen. Apua ei tarvita yhtä konkreettisesti yksilöiden hyväksi. SPR on joka tapauksessa aina hyvä ajatus.
PoistaJa sitten voikin mainostaa, kuinka hyvä ihminen minä olen, eikö. Toki keskiluokkainen lauttasaarelaistäti haluaa päteä tälläkin rintamalla.
PoistaPunainen Risti on kyllä niin törkeästi koplannut rahoja ympäri maailman (esim Haiti), että en sanoisi, että se on aina hyvä ajatus. Lieneekö koskaan.
VastaaPoista