Joku aika takaperin päätin, että nyt riittää. Meillä aletaan syödä kaikki samaa ruokaa ja jos ei kelpaa, niin sitten saa olla syömättä ja odottaa iltapalaa. Sysäys tähän tuli hetkestä, jolloin olin tekemässä ruoka- ja kauppalistaa alkavalle viikolle ja erehdyin kysymään mitä talouteni herrashenkilöt haluaisivat tulevina päivinä suuhunsa laittaa.
En mä tiedä. Ei mitään erikoista. Saarioisten makaronilaatikkoa. En mä tiedä. Hermo hirtti kiinni samantien. Ei voi olla niin, että minä yritän ainoana keksiä monipuolisia ja kivoja ruokia, käyn kaupassa ja vielä teenkin ne ruoat. En edes erityisemmin pidä ruoanlaitosta, se on vähän samanlainen homma kuin lakanoiden vaihto tai imurointi. Tehtävä on, ellei halua nälässä olla. Siispä tästä eteenpäin syötäisiin kunnollista kotiruokaa kaikki neljä, kukaan ei närkkisi vähän jotain valittaen samalla tai söisi pakotettuna sen verran haarukallisia kuin on ikävuosia. En enää jaksa tehdä salaattia aikuisille ja puuroa lapsille tai todeta ison jauhelihakeittokattilallisen äärellä, että hukkaan meni.
Ei sillä, kovin kohteliaita olivat nämä lapseni sanoessaan, että "ei me millään pahalla tätä sanota äiti, mutta kun päiväkodin/koulun ruoka on hyvää ja sun ruoka ei ole. Että sen takia me syödään siellä mutta ei kotona. Olisiko meillä muuten jugurttia ja omenoita?"
Eivätkä tosiaan syöneet. Lopulta luovutin.
Olisitte nähneet ne onnelliset ilmeet.
P.S. Tässä on joku bugi, joka heittää tekstin keskitetyksi muokkauksesta huolimatta.
Apua! :D Ei oo totta! Meilläkin toi isoveli nyrpistelee kun innokas pikkuveli kahmii kaksin käsin keitetyt porkkanat, kukkakaalit ja muut vihannekset ja hihkuu "Nammam!" Isoveli on ollut nirsompi salaattien, vihannesten ja marjojen suhteen (eikä syö karkkia, jätskiä yms, se nyt ei haittaa) nyt on tiukka paikka kun 1-vuotias pikkuveli on reippaampi syömään :D Eineksilläkin on paikkansa kiireisen arjen keittiössä satunnaisesti, mutta kyllähän äidin kotona laittama ruoka pitäisi olla kaikkein herkullisinta, mitä pojat selittää syyksi etteivät tykkää?:/ Terkuin Heini
VastaaPoistaJep, nirsoja mitä nirsoja. Äidin ruoka ei heidän mielestään ole yhtään hyvää ja kovasti sitä pahoittelevat. Päiväkodissa ja koulussa tehdään paljon parempaa. Einekset ja puolivalmisteet rules. :D
PoistaLapsille ruoan tekeminen ei tosiaan aina ole kiitollisinta mahdollista hommaa ja mua sieppaa aina syyllistys siitä, että vanhemmat ovat jotenkin epäonnistuneet jos lapsi ei ole ennakkoluuloton maailmankansalainen ruokien suhteen. Se kuitenkin on aika evoluution kannalta oleellinen asia että lapsi suhtautuu epäluuloisesti itselleen vieraisiin ruokalajeihin.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että kaikkea mahdollista on kokeiltu. Kuopus on nyt alkanut syödä päiväkodissa paljon salaattia lounaan yhteydessä, joten pakko vain luottaa ajan tekevän tehtävänsä. Sen tiedän, että enempää en voi asiassa tehdä, joten eläkööt pastalla siihen saakka.
PoistaMun esikoinen sanoi aikoinaan vilpittömästi...Äiti sä oot mestarikokki! Ja ruokana oli sillä kertaa perusmakaronia kera ketsupin. Olin kyllä yrittänyt laittaa kaikenlaista tarjolle, mutta kaiken voitti tuo. Kyllä naurattaa vieläkin, silloin lähinnä harmitti. Esikoinen oli nirso pienenä..ei enää, pienisyömänen kyllä vieläkin. Muut lapset meillä syö mitä tarjotaan..
VastaaPoistaLapset ovat niin erilaisia näissäkin asioissa. Itsehän olen superkokki, kun käyn ostamassa Saarioisten ruokia. Rima ei ole kovin korkealla. :D
PoistaMarja Hintikan ohjelmassa oli juttua nirsoista lapsista. Yksi antoi lasten haukkua ruokaa aluksi minuutin ja sitten syödään ilman ilveilyä ja närkkimistä. Ei ehkä toimi teillä, kun lapset antavat palautteen niin kohteliaasti.
VastaaPoistaEivät aina todellakaan anna, erityisesti kuopus on kunnostautunut huutamaan kovaan ääneen ettei aio syödä missään nimessä. Eli kannattaa kokeilla myös tuota keinoa, ehdottomasti.
Poista