Se oli eilen sellainen rauhallinen myöhäisen iltapäivän hetki. Mies paranteli flunssaa sohvalla, esikoinen oli tullut kotiin suoraan koulun loputtua koukkaamatta iltapäiväkerhon kautta ja minä laittelin keittiön puolella ruokaa. Ulkona alkoi olla jo pimeää, esikoisen kanssa oli tehty läksyt ja vähän askarreltu. Kukaan ei puhunut mitään, oltiin vain. Yhdessä, mutta silti omiamme puuhastellen.
Olin vienyt kuopuksen aamulla isovanhemmilleen viettämään yhteistä päivää ja olimme siis kolmisin kotona. Avasin suuni. "Se kenellä on ikävä kuopusta nostaa käden ylös." Kolme kättä nousi. Minä tein ruoan loppuun ja lähdin autolle. Villiäinen kotiin nyt heti ja samalla vähän puhetta ja elämää tähän taloon!
Ihana kuopus, ihana kun olet juuri sinä ja juuri meidän perheessämme.
Tiedän tunteen. Kun pirtti on hiljainen, tuntuu tosi kummalliselta.
VastaaPoistaVähän aikaa on ihanan rauhallista, sitten alkaa tuntua oudolta.
PoistaKirjoitat niin kauniisti perheestäsi ja se on tarttuvaa. Minäkin laitoin tämän luettuani viestiä ihanalle 21v tyttärelleni ja kerroin, että hän on rakas!
VastaaPoistaT. Tiina
Kiitos kauniista kommentista. Minä olen tällainen hellittelysanojen käyttäjä, vähintään kerran päivässä sanon pojilleni, että he ovat aarteita ja ihania ja rakkaimpia.
Poista