Pojat saivat isoäidiltään lasten ristikkokirjan, josta erityisesti kuopus innostui. Kirjain kirjaimelta hän makusteli sanaa "etana" ja siihen se piirtyi. Tämä oli joskus viime viikolla.
Sunnuntaina kuopus tuli luokseni tarralapun ja kynän kanssa ja ilmoitti aikovansa kirjoittaa sanoja. Ja sitten se kirjoitti kysyen aina välissä, että "mitäs mä sitten kirjoittaisin". Ja minä ehdotin, kirjoita vaikka kana tai omena tai leipä tai äiti. Pikkutyyppi kirjoitti.
En siis tainnut olla ihan väärässä arvellessani vähän aikaa sitten, että herkkyyskausi lukemiseen ja kirjoittamiseen on käsillä. Joulukuun poika jatkaa samalla tahdilla kuin tähänkin saakka, kaikki taidot opittuna tammikuussa syntynyttä isoveljeään aikaisemmin. Ja voi kuulkaa, kuinka paljon näitä stereotypioita ja pelotteluja pärjäämisestä sainkaan odotusaikana kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti