Viime aikoina luettua II

Seuraavat lukuvinkit tässä, olkaapa hyvät:

Meni pitkään ennen kuin luin Kätilön, sitten luin sen pian uudelleen. Ihan vain, koska se on niin hyvä. Katja Ketun Yöperhonen oli siis hyvin odotettu uutuus ja eräänä päivänä nappasin sen töistä mukaani. Tiedättekö, voisin lukea tämänkin samantien uudemman kerran, niin komeasti Ketun teos lunastaa kaikki ne odotukset, joita siihen kenties muidenkin lukijoiden mielissä on ladattu.

Ensin ollaan 1930-luvun Lapissa, kun valkokenraalin raskaana oleva 15-vuotias tytär Irga hiihtää rajan yli Neuvostoliittoon, kohti uutta elämää. Meidän ajassamme taas tavataan Verna, joka on tullut suomensukuiseen marilaisyhteisöön Venäjälle selvittämään isänsä kuolemaa. Takautumissa keritään auki mennyttä ja nykyisyydessä maksetaan siitä hintaa.

Tässä kirjassa kieli on yhä Ketulle uskolliseen tyyliin rikasta ja runsasta, suhteet risteäviä ja kohtalot perhosen siiven räpäytyksellä määräytyviä. Yöperhonen on kirja selviytymisestä ja uskosta parempaan, kirja kahden naisen sekä naisen ja miehen välisestä suhteesta, kirja kohtaloiden ja kulttuurien risteämisistä ja suhteesta omaan ja vieraaseen. 

Usko, toivo ja raskaus - vanhoillislestadiolaista perhe-elämää on tietoteos, joka valottaa lukijalleen mitä kyseisen uskonnollisen liikkeen ovien sisäpuolella tapahtuu. Perhe-elämää käsitellään monelta kannalta aina seurustelusta lapsiin saakka ja painopiste on selvästi niissä ongelmissa, joita esimerkiksi suuri lapsimäärä ja sitä seuraava vanhempien uupuminen aiheuttavat. Monin paikoin hurjaa luettavaa, mutta tositarinat kerätty harmillisen pienestä otannasta. Kirjan aihe on tärkeä, mutta käsittelytapa hyvin ongelmakeskeinen.

Virpi Hämeen-Anttila jatkaa dekkareiden parissa ja Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovan sarjan toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Käärmeitten kesä sijoittuu jälleen 1920-luvun Helsinkiin ja tällä kertaa tutkitaan arvoituksellisia kuolemantapauksia ja liikutaan uskonnollisten hurmosliikkeiden maailmassa. Myös Björkin yksityiselämässä tapahtuu ja vaikka esimerkiksi naamioitumiskohtaukset ovat paikoitellen hyvinkin lapsellisia, on kirja kokonaisuutena ensimmäistä osaa parempi.

Kaj Korkea-Ahon Paha kirja on hyvä romaani. Alku imaisee mukaansa ja sivuja kääntelee odottaen seuraavia käänteitä. Åbo Akademin kirjallisuustieteen opiskelijoista Calle on tuuliajoilla ja Pasi aikoo tehdä tutkielman kirjasta, jonka lukeminen johtaa lukijansa helvettiin. Miksi lehtori Mickel ei tätä halua? Missä kirja on ja miksi sitä ei saa löytää?