Kuumeilua

Kaksi kuukautta sitten viimeksi ja nyt taas. Vaikka onko se nyt ihme, kun ajatellaan kuinka paljon kaikki ympärillä niistävät ja pärskivät ja kaksi lasta tuo koulusta ja päiväkodista kotiin kaikki mahdolliset pöpöt. Jep, täällä sairastetaan taas. 

Ensin lähti ääni, jonka palattua alkoi yskä. Viime perjantaina kävin kuunteluttamassa keuhkot työterveydessä ja sain passituksen sairauslomalle samantien, olikin kuumetta. Hupsista, ei kyllä tuntunut yhtään siltä. Kävin sitten tekemässä kaksi roikkuvaa juttua kuntoon ja lähdin kotiin. 

Nyt on kahdella käynnillä arvottu mikä vaivaa, kun yskä on ainoa oire kuumeen lisäksi ja jotain sieltä keuhkoista kuuluu, mutta turhaan ei viitsisi antibiootteja syödä. Että tiedä sitä taas sitten. Jospa tämä menisi lepäämällä ohitse, tosin niin kauan kuin toinen lapsista on räkäinen ja toinen yskii kuin keuhkotautinen, en laita kovin korkeita panoksia asialle.

Viime viikonlopulle meillä oli paljon kivaa ohjelmaa, mutta minun päiväni kuluivatkin vaakatasossa kirjojen ja lehtien parissa, villasukat jalassa.

Mies ja pojat sen sijaan kävivät tutustumassa paikallisen vpk:n toimintaan avointen ovien päivänä, suuntasivat sieltä kurkkaamaan Hamleysin vasta avautuneen leluosaston Stockalla ja jatkoivat uintiin. Sunnuntai oli pyhitetty kaverisynttäreille.

Mietin tässä, että mikä olikaan se määrä, jonka normaali terve aikuinen sairastaa flunssia vuoden aikana. Tuntuu nimittäin siltä, että vaikka mitä tehdään, sairastetaan täällä turhan usein. Terveellistä ruokaa, paljon marjoja ja hedelmiä ja kasviksia, kourakaupalla vitamiineja ja silti tässä ollaan taas. Ehkei tälle mitään voi ainakaan niin kauan, kun lapset osaltaan auttavat flunssavirusten tuomisessa kotiin. Silti takaraivossa pieni ääni sanoo, että töihin pitäisi mennä, ei saisi olla poissa. Täytynee vain yrittää olla kuuntelematta. 

Tosin on minussakin varmasti vikaa. Kun ei ole kunnolla kuumetta niin, että se pakottaisi olemaan sängynpohjalla, tulee helposti tehtyä kaikenlaista. Ohimennen laittaa ruoan uuniin tai pesee muutaman koneellisen pyykkiä. Kun ei ole sillä tavalla kunnolla kipeä. Ja pitkittyyhän se sitten. 

Että oma moka, äsken järjestin kuopuksen vaatekaapin. Kun en vaan sitten kai osaa. Miten se menikään, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.