keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kirjasyksy aikuisille

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta, kuopuksen toiseen kertaan sairastama angiina siirtyi minuun ja sunnuntaista saakka olen nukkunut. Aikuista ei ole tehty kestämään neljänkymmenen asteen kuumetta, aivan kamala tauti. Nyt kuume on alkanut hellittää ja antibiootti ilmeisesti purra, mutta jatketaan vielä tällaisella valmiiksi kirjoittamallani postauksella. Täytyy nimittäin mennä takaisin vaakatasoon, kauaa ei jaksa pystyssä vielä olla.

Lastenkirjallisuuden tärpit syksylle on esitelty ja seuraavaksi siirrytään aikuisten kirjojen pariin. Tälläkin kertaa olen etsinyt kustantajilta sellaista luettavaa, mistä minä innostun ja minkä kuvittelisin innostavan myös muita tarttumaan kirjaan. Aloitetaan Otavasta.

Tua Harnon Oranssi maa kertoo päätöksestä, joka mullistaa elämän. Kolmekymppinen, raskaana oleva Sanna päättää muuttaa elämänsä, jättää kaiken ja suunnata Australiaan. Oudosta yhteisöstä löytyy niin rakkautta kuin vaikeita ratkaisuja, jotka vaikuttavat kohtalokkaalla tavalla Sannan elämään. 



Laura Lehtolan romaani Pelkääjän paikalla vie meidät tilanteeseen, jossa rakkaus ei lopu, vaikka elämä päättyisikin. Leskeksi jäänyt Aapo yrittää tässä riipaisevaksi ja lämpimän humoristiseksi kuvaillussa romaanissa jatkaa elämäänsä vaimonsa Annan kuoleman jälkeen ja selviytyä kaikista mahdollisista eteen tulevista asioista aina lapsen valokuvauksesta nettitreffeihin. Jollain tavalla kuvauksesta tulee mieleen Eve Hietamiehen teokset Yösyöttö ja Tarhapäivä, vaikka lähtöasetelma täysin sama ei olekaan. 


Kaj Korkea-Aho sijoittaa romaaninsa Paha kirja yliopistomaailmaan. Lehtori Mickel Backmanin opiskelija saa vihiä 1920-luvulla kadonneesta käsikirjoituksesta ja päättää jäljittää sen. Voivatko kauan sitten kadonneet runot vaikuttaa vielä nykyhetkeen ja mikä on kokoelman kirjoittajan, sittemmin rikoksen tehneen ja kadonneen kirjailijan mysteeri. 


Antti Holma tuntuu olevan esikoisromaaninsa Järjestäjä ja televisiotöidensä ansiosta tämän hetken ykköstyyppi. Toisessa romaanissaan Kauheimmat runot Holma tarttuu kotimaisen kansallisrunoutemme klassikoihin uudella tavalla ja esittelee meille neljä runoilijaa, Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Karin Toisiks-Parasken sekä Edith Södermalmin. Lieneekö siihen syynsä, että näiden mestareiden tuotantoa ei ole tähän saakka runokokoelmista löydetty?


Virpi Hämeen-Anttila on niitä kirjailijoita, joiden teoksia luen ahkerasti olkoonkin, että hänen tuotantonsa taso vaihtelee melkoisesti erinomaisesta yhdentekevään. Nyt kirjailijalta ilmestyy seuraava osa Karl Axel Björkistä kertovassa jännityssarjassa. Käärmeitten kesä vie lukijan 1920-luvun Helsinkiin ja murhamysteerin pyörteisiin. Epäilemättä myös ensimmäisen osan lopussa avoimiksi jääneet kohdat saavat lisäselityksiä. 




Seuraavaksi siirrytään WSOY:n syksyn tarjontaan. Katja Kettu, jonka erinomainen romaani Kätilö on nyt tulossa elokuvaksi syksyllä, on kirjoittanut uuden teoksen Yöperhonen. Tässä sisusta ja selviytymisestä kertovassa romaanissa ollaan jälleen Lapin maisemissa, kun raskaana oleva valkokenraalin tytär Irga hiihtää takaa-ajajiaan pakoon Neuvostoliiton puolelle ja päätyy uuteen elämään marikansan pariin. 1930-luvulta liikutaan nykyhetken Venäjälle, jossa suomalainen Verna etsii isäänsä, juuriaan ja menneisyyttään valehtelun, petoksen ja hiljaisuuden keskeltä.



Myös Anja Snellman on kirjoittanut uuden romaanin Antautuminen, jonka kuvauksen mukaan voi kirjoittaa vain kerran. "Se on heräämisen tarina, kotiinpaluun kirja" kuusikymppisen kirjailijan minäkertojan kuvaamana. Snellmannin kauan sitten julkaistu Ihon aika on yksi mieleenpainuvimmista teoksista kirjailijalta ja sen jälkeen olen lukenut hänen tuotantoaan uskollisesti.



Tammi puolestaan julkaisee kestosuosikki Leena Lehtolaiselta kolmannentoista Maria Kallio -dekkarin Surunpotku. Tällä kertaa selvitetään jalokiviryöstöä ja päädytään rahapelien ja rahanpesun keskelle. Epäilemättä myös päähenkilön omassa elämässä sattuu ja tapahtuu. 



Syystä tai toisesta kaikki esille nostamani teokset ovat olleet kotimaista tuotantoa. Tähän päätteeksi sopii siis hyvin Gummeruksen syksyn uutuus, Harper Leen teos Kaikki taivaan linnut. Tämä käsikirjoitus on kirjoitettu ennen maailmanlaajuisen menestysromaanin Kuin surmaisi satakielen julkaisua, mutta se sijoittuu kronologisesti kyseisen romaanin jälkeen ja jatkaa Scoutin tarinaa. Tämä matkustaa isänsä luo vanhaan kotikaupunkiinsa ja kohtaa kaiken sen, minkä kerran jätti taakseen, olivat ne sitten henkilökohtaisia tai poliittisia kysymyksiä. 



13 kommenttia:

  1. Kiitokset kirjavinkeistä, lomalukemiset olikin vielä ihan hakusessa! Tykkäsin paljon tarhapäivästä ja yösyötöstä, joten taidan tarttua tuohon pelkääjän paikalla kirjaan :) pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Angiinaa voi sairastaa myös oireettomasti, eikä se parannu ilman antibiootteja. Koko perhe lääkäriin nielunäytettä antamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tästä jatkossa ei nyt parannuta, pitää varmaan lähteä kaikki näytille.

      Poista
  3. Angiina tarttuu kosketustartuntana, taustalla A-streptokokki, joka voi aiheutta myös tulirokkoa. Oireeton kantaja voi olla esim. päiväkotiryhmän epidemian takana. Silloin koko ryhmällä voi olla tarve mennä antamaan näyte, tk:ssa tehdään pikatesti.Näin oli lapseni luokassa, oma lapseni oli oireeton, mutta kantaja. Luokassa oli angiinaa monella. Kävimme koko perhe pikatesteissä, mutta muille ei ollut vielä ehtinyt tarttua. oireetonkin kantaja lääkittiin antibiootein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattahan se olla, että joku päiväkotiryhmässä tartuttaa. Itse en osaa sanoa kuin omasta puolestamme, kun olimme antibioottikuurin alkamisen jälkeen useamman päivän kotona ennen lapsen palaamista päiväkotiin.

      Poista
  4. Ja ehkäpä jatkossa voisi tosiaan miettiä toisenkin kerran ennenkuin vie kuumeisen lapsensa kevätjuhlaan.... Paranemisia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ottaisin kyllä lapsen uudelleenkin mukaan, muuten me miehen kanssa olisimme joutuneet jättämään esikoisen suuren juhlan myös toinen väliin. Kuopuksella oli tuolloin vielä antibioottikuuri päällä ja pelkkä kuume ei ole indikaattori suuntaan eikä toiseen. Ihan rauhassa saivat muut olla, siitä minun sylistäni ei mikään tarttunut. :)

      Poista
  5. No näitä tilanteita vaan tulee, että joutuu jäämään pois. Mielestäni periaatteena on hyvä olla, että toimii niin kuin itse toivoisi muiden vastaavassa tilanteessa toimivan. Angiina ei ole mukava tuliainen vauvaperheisiin tai jos läheisellä on vakava perussairaus. Voi tulla sairaalareissu. Tai entä jos toisella perheellä on iso juhla tulossa tai matka varattuna. Mulla kyllä tulee suoraan sanottuna harmitus asenteestasi. On hyvä arvostaa omaa perhettä, mutta myös muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä jätätkö tahallasi lukematta tekstini siitä, että kuopuksella oli tuossa vaiheessa antibioottikuuri päällä, ollut jo kymmenen päivää. Hän ei siis tartuttanut, sillä angiina lakkaa tarttumasta muutaman päivän lääkekuurin jälkeen ja lapsi voi huoletta palata päiväkotiin. Hänellä ei ollut yskää, ei nuhaa, ei silmätulehdusta, eikä korvistakaan valunut mitään. Hänellä oli kuumetta ja kuume ei tartuta. Olen pahoillani, että asenteeni harmittaa sinua, mutta omatuntoni tässä asiassa on aivan puhdas. En vienyt lasta päiväksi hoitoon tietenkään, koska hän ei siellä olisi jaksanut olla, mutta yhä toistan tätä samaa. Katsomalla sylistäni eskarilaisten ohjelman ja lähtemällä sen jälkeen pois hän ei kerta kaikkiaan kyennyt tartuttamaan yhtään ketään, sillä hänellä ei ollut mitään tarttuvaa. Vain se kuume. Tämä tuntuu nyt vähän turhalta puolustelulta, sillä välinpitämättömyys toisia perheitä kohtaan on aivan tuulesta temmattua. Mutta toki, jos koet niin, se on ok. Mukavaa kesän odotusta sinne!

      Poista
  6. Siis miksi ihmeessä molemmat vanhemmat olisivat joutuneet jättämään juhlan väliin jos yksi lapsi on sairaana? Törkeää välinpitämättömyyttä toisia kohtaan.

    VastaaPoista
  7. Lee, Harno, Snellman, Kettu ja Lehtola ovat luettuina ja hyväksi havaittuja, joten suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse sain nyt Katja Ketun Yöperhosen luettua ja se oli todella erinomainen.

      Poista