Tasapainossa

Viime viikolla kävin lääkärissä uusimassa kasan allergiareseptejä. Käynnin lopuksi lääkäri katsoi minua ja sanoi, että hän haluaa kertoa minulle kuinka tasapainoiselta ja onnelliselta ihmiseltä näytän ja minun elämäni taitaa olla hyvää. Mietin tätä ajaessani kotiin ja totesin, että kyllä, oikeassa on. Elämäni on nimenomaan hyvää ja suurin syy siihen on asioiden tasapaino. 

Kerroin miehelle tästä havainnostani myös. Kuinka minusta tuntuu, että meidän elämämme on löytänyt hyvän tasapainon töiden, kodin, perheen ja vapaa-ajan osalta. Me saamme tehdä mieluisaa työtä ja aamuisin on mukava mennä työpaikalle. Viikonloput eivät kulu ahdistuessa tulevasta viikosta, vaikka välillä kalenteri pullisteleekin. Ehkä olen itse oppinut ottamaan päivän kerrallaan ja kun kaiken kirjoittaa ylös kalenterin sivuille, ei tarvitse miettiä mitä piti muistaa tehdä. Sen kun tarkistaa paperilta. Toinen tärkeä asia on töiden määrä. Mies tekee merkittävästi vähemmän ylitöitä kuin pari vuotta sitten ja meillä on riittävästi aikaa olla yhdessä perheen kesken. Minä jaksan paremmin, kun teen vain lyhyitä päiviä. Yhteista kahdenkeskistä aikaa voisi aina olla enemmänkin, mutta yhteisymmärryksessä eletään nyt tätä vaihetta ja toisenlaisen aikakin tulee vielä. 

Meillä molemmilla on täysi vapaus harrastaa ja tehdä sitä mistä pidämme. Minä voin ilmoittaa lähteväni kaupungille kiertelemään tai mies varata golfkierroksen. Kummastakaan ei tunnu, että vain toinen saisi harrastaa toisen hoitaessa kotia ja katsoessa lasten perään, vaan omat menomme limittyvät sopivasti perheen yhteisen ajan kanssa. Eniten me ehdottomassti olemme perheen kesken, mutta kummallakaan ei ole tarvetta sanoa vastaan, jos toinen haluaa jonnekin mennä. Olemme samalla aaltopituudella ja ymmärrämme, että välillä on saatava aikaa ihan yksin. Minä lähden ensi kuussa viikonlopuksi Tukholmaan ja mies on käynyt nyt esimerkiksi sikariklubillaan ja tosiaan aloittanut golfkauden. Kotityöt hoituvat siinä sivussa, minä pesin eilen illalla kolme koneellista pyykkiä ja mies imuroi ohimennen ehtiessään. Ja nyt kesäpaikka on uusi yhteinen juttu koko perheelle. Voi kun kaikki pysyisikin elämän muutoksissa näin hyvin tasapainossa kuin nyt on.

Juuri tällä hetkellä meillä sairastetaan. Päivän sanat ovat siis tyyny, peitto, vesipullo ja iPad, joista viimeksi mainittua kuopus ei edes jaksa katsella. Maanantaina päiväkodista haettiin kaksi puolikuntoista lasta, eilisen mies oli heidän kanssaan kotona ja eilen illalla kuume alkoi hiipiä ylemmäs. Esikoinen on yhä onneksi vain lämpöinen ja flunssainen, mutta kuopuksen kuume saavutti yöllä neljäkymmentä astetta ja on vieläkin ihan reippaasti siellä 39 asteen tuntumassa. Käymme tänään illalla näytillä lääkärillä ja laitoin jo esimiehelle viestin, että olen loppuviikon hoitamassa sairasta. Esikoinen vaikuttaisi parantuvan nopeammin ja pääsee ehkä jo huomenna tai ylihuomenna eskariin kavereita moikkaamaan.

Tasapainoa tämäkin.