Tämän kevään toinen teatterikäynti ajoittui vappuviikonlopulle, kun treffasimme Isoäidin Kansallisteatterissa ja suuntasimme pienelle näyttämölle katsomaan Puluboin ja Ponin teatteria.
En itse ollut kovinkaan innostunut kirjoista ennen kuin esikoiselle oli sitä luettu eskarin lepohetkillä ja lapsi hurahtanut täysin Puluboin r-kirjaimettomaan maailmaan. Seuraavaksi siitä kiinnostui kuopus ja joululahjaksi saatua äänikirjaa kuunneltiin ahkerasti. Odotukset olivat siis korkealla esityksen alkaessa ja ilokseni ne myös täytettiin.
Esityksen ehdoton helmi oli Puluboin näyttelijä. Töttölöö ja moljens vaan, tämä herra veti showta eteenpäin ja piti sen pyörimässä. Välillä kokonaisuudessa oli aikuiskatsojan silmin nähtynä hieman täytemateriaalia, mutta summa summarum, Puluboin ja Ponin teatteri on iloinen hyvän mielen esitys. Lapset nauroivat ääneeen lukemattomia kertoja ja istuivat katsoa tapittaen alusta loppuun saakka. Oli ihana seurata heidän riemuaan ja tuttu tarina auttoi tunnistamaan mitä oli tulossa. Kakkajutut olivat hyvin edustettuina, ipanoiden riemuksi, onhan toinen päähenkilöistä pulu.
Ja väliajalla syötiin tietysti bullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti