Vappu takana, viikonloppu vielä edessä. Mitä viimeisiin pariin päivään meillä onkaan kuulunut?
Vappupallot haettiin poikien kanssa jo keskiviikkona. Tuntia myöhemmin kuopuksen pallossa oli reikä ja sihinä vaan kävi, kun pallo tyhjeni. Onneksi löytyi teippiä.
Torstaina päiväkotiin lähti iloinen Leonardo the Turtle, esikoisen naamiaiset olivat jo edellisenä päivänä.
Kauppareissun jälkeen oli kiva tulla perusteellisesti siivottuun kotiin, laittaa colleget päälle ja alkaa viettää vappuaattoa. Ei siihen paljon tarvittu, vain vähän paukkuserpentiiniä, popcorneja ja piirrettyjä telkkarista. Ennen kymmentä olimme jo nukkumassa.
Vapunpäivänä lojuimme aamupäivän yöpuvuissa, joimme kahvia ja luimme Hesaria pitkän kaavan mukaan. Pojat katsoivat uusinatana edellisenä iltaa vuokrattua leffaansa ja mietimme mitä tehtäisiin. Ennen lähtöä tein kuitenkin pari pellillistä pitsaa valmiiksi odottamaan. Olen löytänyt oivallisen gluteenittoman pohjataikinan ohjeen, sillä mentiin tälläkin kertaa.
Tennarit jalkaan ja matkaan, Linnanmäki korkattaisiin tältä keväältä nyt!
Ensi kerralla muistamme mittauttaa kuopuksen jo lippukassalla niin, että hän saa 100 cm -leiman käteensä valmiiksi. Nyt tuo puolitoista senttiä maagisen laiterajan yli oleva ipana joutui käymään erikseen mittauksessa jokaisen laitteen kohdalla.
Näin kivaa on päästä vihdoin vähän isompiin laitteisiin.
.JPG)
Pyysin esikoista katsomaan vähän pienempänsä perään, kun iso osa laitteista oli kuopukselle uusia. Hän otti tehtävänsä isovelimäiseen tapaan vakavasti.
Olimme varautuneet tuuleen ja viimaan kerrospukeutumisella, mutta ei auttanut. Olimme ihan jäässä vielä illallakin ja istuimme kotona villapaidat ja -sukat päällä. Hodari lämmitti hetkeksi, mutta kolmen tunnin jälkeen oli pakko lähteä kotiin.
Minäkin olin todistettavasti siellä. Join kahvia ja istuin penkeillä sekä valokuvasin. Normimeininki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti