maanantai 18. toukokuuta 2015

Ekaluokkalaisen puhelin

Esikoisen elokuinen koulunaloitus saa aikaan kaikenlaisia tarpeita. Yksi kouluunlähtijälle hankittavia asioita on luonnollisesti oma puhelin. 

Olin ajatellut lähteä lapsen kanssa puhelinostoksille kevätjuhlien jälkeen, mutta sitten läppärini tilttasi ja tie vei Giganttiin viemään rakkinetta huoltoon. Päätimme miehen kanssa, että kun siellä kerran ollaan, niin ostetaan se puhelin samalla kertaa. Olin jo aiemmin kysellyt ystäviltä ja tuttavilta suosituksia nimenomaan ekaluokkalaiselle hankittavaan ensimmäiseen puhelimeen.


Me vertailimme Samsung Galaxyn ja Microsoft Lumian välillä ja valinta osui jälkimmäiseen ihan siitä syystä, että käytettyään meidän puhelimiamme käyttöliittymä ja toiminnot ovat jo lapselle tuttuja. Puhelin on Lumia 435, hintaa sillä oli 69 euroa ja kuoret valitsi lapsi itse. Liittymäksi otimme Dna Älyn, joka maksaa 5,90 euroa kuussa. Ja kaikilla mahdollisilla estoilla tietysti, tässä vaiheessa lapsi kun ei tarvitse puhelinta kuin turvaksi ja kaikenlainen viihdekäyttö on turhaa. 


Ja että hän on ylpeä puhelimestaan! Kävimme hänen kanssaan läpi puhelinkäyttäytymistä ja sitä milloin soitetaan, kenelle soitetaan ja miten ja milloin tekstataan. Otimme kuvat lapsen läheisistä ja liitimme ne yhdessä nimen ja numeron kanssa puhelinluetteloon, näin ipana näkee helposti sen keneen haluaa olla yhteydessä. Käytännössä osoitekirja käsittää isänsä, minut, isovanhemmat, kummit ja tädin sekä tällä hetkellä myös ensimmäiset kännykälliset kaverit. Olemme painottaneet, että puhelimesta pitää sitten huolehtia, nähtäväksi jää milloin se katoaa ensimmäisen kerran.


Olipa muuten hauskaa saada tekstari lapselta ensimmäistä kertaa. Olkoonkin, että siinä luki lyhyesti ja ytimekkäästi "banana". 




2 kommenttia:

  1. Hei!
    Kiitos kivasta blogistasi. Olen seurannut tätä pitkään, mutta vasta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa.
    Tuli niin mieleen oman lapseni ensimmäinen tekstiviesti aikoinaan, se oli: minä vavon sägysä kunes sinä olet tlut :) Eli lapsi oli kotona isänsä kanssa ja minä oli töissä iltavuorossa ja peiton alta salaa oli laittanut viestin uudella puhelimellaan. Lapsi oli silloin eskarilainen ja saanut juuri ensimmäisen oman puhelimen. Aikaahan tuosta on jo yli kymmenen vuotta, mutta viestin olen säilyttänyt puhelimesta toiseen. Nyt jo tytärkin osaa nauraa viestillensä :)
    Aurinkoista kevättä sinulle ja koko perheellesi!
    Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista! Mun täytyy ehdottomasti säästää myös tuo "banana", siinä on ainesta klassikoksi. :D

      Poista