Kun opiskelin kirjallisuustieteitä, sekä yleistä pääaineenani että kotimaista sivuaineena, tuli luettua kiitettävästi. Kirjatentti saattoi vaatia 32 teoksen lukemista ja opintoviikkoja siitä kertyi 2,5. Toistan, on tullut luettua. Ja samaan aikaan rakkain harrastukseni on aina ollut lukeminen. Kaikkien klassikoiden vastapainoksi olen monesti vapaalla lukenut vähän kevyempää tavaraa ja dekkareiden lisäksi viihde- ja kertomakirjallisuutta. Raija Oranen tai Kirsti Manninen osaavat kirjoittaa aivot narikkaan -teoksia oivallisesti.
Dekkarit ovat tietysti kesälukemisten vakiokamaa ja tuosssa hyllyssä odottelisivat uusintakierrosta esimerkiksi vastikään menehtyneiden P.D. Jamesin sekä Ruth Renedellin tuotannot. Ei siis enää uusia Adam Dalgliesheja tai Reg Wexfordeja, onneksi olen pikkuhiljaa keräillyt sarjan kaikki osat itselleni. Colin Dexterin Morset luin viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten, joten ne olisivat oivaa luettavaa myös. Ja Christiet nyt kestävät aina aikaa, joskin muistan osan mysteereistä liian hyvin ulkoa.
Pakkasimme miehen kanssa lukuisia hyllymetrejä kirjoja kesäpaikkaan vietäväksi niin, että saisimme kirjoille kotona lisää tilaa ja uusiakin mahtumaan jonnekin. Kaikki tyttökirjat lähtevät nyt "maalle", näitäkin voisi kahlata nostalgian vuoksi muutaman uudelleen. Tiinat olivat Neiti Etsivien ohella suosikkejani.
Kesäkotimme edelliset omistajat kysyivät saisivatko he jättää meille huonekalujen lisäksi myös joitakin kirjoja, ettei heidän tarvitsisi viedä kaikkea pois. Tietysti se meille sopi ja mielenkiinnolla odotan, että ehdin katsastaa mitä muistaakseni kahdeksasta kirjalaatikosta löytyykään. Myös kirjahyllyistä löytyy romaaneja meitä odottamassa, niin 3 etsivää -kirjoja pojille ja dekkareita minulle. Eikö se olisikin klassikko, lomanviettoa riippumatossa dekkaria lukien. Täytyy muistaa tämä silloin, kun mies huutaa auttamaan jossain uuden talon työssä. Että nyt ei ehdi, ollaan tärkeämpien asioiden äärellä.
Syystä tai toisesta kesälukemistoni on viime aikoina suuntautunut Laila Hirvisaaren suuntaan ja samaan taidetaan tänäkin kesänä päätyä. Ensin luin eräänä kesänä kaikki Sonja-kirjat ja viime kesänä Lappeenranta-sarjan. Imatra-sarja on vielä tuoreessa muistissa arvosteltuani sarjan osat sanomalehdelle, mutta ehkäpä tänä kesänä voisin siirtyä Kannakselle, Laatokalle tai Viipuriin. Osa teoksista löytynee äidin tai tädin hyllyistä ja loppujen saamisessa auttaa kirjasto. Nyt pitäisi ensin vain päättää mistä aloittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti