Perheessä, jossa lasten- ja kodinhoito ei jakaudu likimainkaan tasaisesti molempien vanhempien kesken, päivän vapaa voi olla äidille tarpeelllinen hengähdystauko. Itsestäni tuntuu hassulta ajatus, että äitiyttäni juhlistavana päivänä haluaisin vapaata lapsista, heistä jotka äitiyteni ovat mahdollistaneet. On ihanaa saada aamulla muistamisia lapsilta ja kiitän sekä kumarran taas kerran päiväkodin puoleen, kun ovat niitä askarrelleet minulle. On ihanaa saada muistaminen mieheltä, olkoonkin että vitsini siitä kuinka tämän vuoden äitienpäivälahja on kesäkodin ostamisella kuitattu, oli miehen mielestä kevyesti sanottuna huono. On ihanaa syödä jotain hyvää, mennä ravintolaan tai herkutella kotona. Mutta loppujen lopuksi tämä on vain yksi päivä vuoden kierrossa ja kaiken pohjana on se tavallinen arki. Se, jonka olen todennut olevan valtavan onnellista kaikista niistä ajoittain turhauttavista ruoanlaitoista tai pyykkisavotoista huolimatta. Siksi haluan viettää äitienpäivän lasteni ja mieheni kanssa, en hautautua yksin makuuhuoneeseen tuijottamaan Netflixiä kuulokkeet korvilla. Kun kerran on äidin vapaapäivä. Voin tehdä sen milloin tahansa muulloin mieluummin.
Tänä aamuna sain herätyksen kahden pienen ja yhden isomman miehen voimin ja onnittelulaulu kajahti komeasti. Kauniit kortit ilahduttivat ja vielä enemmän liikuttivat sanat niiden takana. Me juhlimme omaan äitiäni jo eilen, hänellekin oli paketti valmisteltu.
Aamupäivällä pakkasimme mukaan termoskannullisen kahvia, keksejä ja pillimehuja ja ajoimme kesäpaikkaamme. Äitienpäivän kahvit maistuivat siellä hyvältä.
Mieheltä sain lahjaksi vessanpesun, jonka jälkeen pöpökammoinen vaimonsakin pystyy käymään kesäkodin vessassa. Arvostan.
Aloitimme tänään siis kesäkodin kunnostusurakan, mutta siitä ihan omassa postauksessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti