Koulutulokas

Tällä viikolla se kovasti odotettu kirjekuori vihdoin ja viimein tuli. En tunnusta, että ehdin jo soittaa rehtorille missä koulutieto viipyy, pois sellainen malttamattomuus ja höyrypäisyys minusta. Lopulta kuori oli tiistai-iltapäivänä odottamassa eteisessä ja pääsin avaamaan sen huomaten vasta myöhemmin, että kirje itse asiassa oli osoitettu koulutulokkaalle ja isälleen. No, kerrankos sitä tulee postisalaisuutta rikottua.

Meidän asuinalueellamme on lapsia niin paljon, että koululaisia tulee ovista ja ikkunoista. Kaupunki on rakentanut yhä vaan lisää asuntoja alueelle huolehtimatta päiväkoti- ja koulutilojen pysymisestä kehityksen mukana. Tuloksena on Helsingin suurin ala-aste, jonka piha pullistelee parakeista eikä käytössä ole enää kunnollista pihaa missä välituntisin leikkiä. Aiemmin käytäntö oli myös pitkään se, että ykkös- ja kakkosluokkalaiset opiskelevat koulumaailmaa ja koululaisena olemista omassa pikkukoulussaan ja siirtyvät vasta kolmannelle luokalle isompaan koulurakennukseen. Siellä ollaan kuudenteen saakka ja yläaste ja lukio ovat sitten taas eri rakennuksessa.

Nyt ekaluokkalaisia on siis jo viime syksystä saakka jouduttu sijoittamaan ison koulun pihalle ja myös me olemme tähän saakka jännittäneet miten käy. Haimme esikoista erityisesti tuohon pikkukouluun ja runoilin kouluhakemukseen kunnon perustelut tälle pienempään kouluun sijoittamiselle. Perustelin asiaa muun muassa rakennuksen läheisyyden, huomattavasti turvallisemman koulumatkan ja kaverisuhteiden perusteella. Mikään ei kuitenkaan ollut varmaa, vaikka tiesin muutaman esikoista vanhemman tässä talossa asuvan siihen kouluun päässeenkin. Lisäksi teimme kahden samassa pihassa asuvan eskarikaverin vanhempien kanssa suunnitelman ja laitoimme poikien nimet ristiin kaveritoiveiksi. Tässä asiassa olin luottavaisella mielellä, olihan rehtori tiedotustilaisuudessa luvannut, että yksi kaveritoive toteutetaan.

Meille kävi erinomaisesti. Esikoinen aloittaa elokuussa luokalla 1A ja juurikin tässä pienessä koulutalossa. Samalla luokalla ovat molemmat kaveritoiveiksi laitetut pojat ja vielä yksi kiva kaveri lisää. On siis turvallista ajatella elokuuta, kun on tuttuja joiden kanssa koulunkäynnin aloittaa. Samalla kuitenkin tulee varmasti myös uusia kavereita, eiköhän se luokkakoko hyvin pitkälle maksimissaan, eli 25 oppilaassa ole. Koulumatka sisältää vain yhden tienylityksen ja on nopea ja helppo kulkea. Kun kolmannelle on aika siirtyä isompaan kouluun, on lapsi jo päässyt sisälle siihen millaista on käydä koulua ja toki myös pari vuotta vanhempi. Uskoisin, että siirtymä käy mutkattomasti, siirtyyhän sinne koko luokka yhdessä. Matkakin isompine tienylityksineen ja vanhemman näkökulmasta vaarallisine risteyksineen sujuu toivottavasti paremmin. 

Myös opettajasta olemme saaneet kuulla ja esikoinen saa aloittaa koulutaipaleensa sellaisen vanhan kansan opettajaksi kuvaillun ihmisen opastuksessa. Häntä on kuvailtu hyvin tiukaksi, jopa ankaraksi, mutta samaan aikaan oikeudenmukaiseksi ja reiluksi. Hän voi olla tavoiltaan hieman vanhanaikainen, mutta osaa kuulemma opettaa ja luokassa ei ylimääräisiä häiriöitä ole.

Että eiköhän tästä hyvä tule.