Seitsemän kertaa seitsemän

Tai no ihan kerran vaan seitsemän. Keskiviikkona oli nimittäin esikoisen pitkään odottama päivä, johon oli laskettu öitä joulusta alkaen. Ja vihdoin se suuri hetki koitti, kun lapsoseni täytti sen mainitun seitsemän vuotta! 

Edellisenä iltana laitoimme kaiken valmiiksi aamua odottamaan. Ylimmäinen Tiffanyn uusiokäytössä oleva rasia piti sisällään symbolisen lahjan minulta esikoiselleni ja sen alla on kuopuksen lahja veljelleen. Tämä on yksi sellainen asia, mistä olen iloinen poikien keskinäistä suhdetta tarkastellessani, he molemmat ilmoittivat oma-aloitteisesti haluavansa antaa toisilleen synttärilahjat. Pieni juttu, mutta kertoo paljon hyvää. 

Lahjailo olikin suuri, kun onnittelulaulun jälkeen päästiin avaamisvaiheeseen. Uusi lautapeli, Lego Star Wars -paketti sekä Star Wars -kuosinen paita olivat ilmeisen mieluisia. Pienestä laatikosta esikoinen löysi avaimen. Kun minä täytin seitsemän vuotta, sain vanhemmiltani rannekellon sekä oman kotiavaimen ja muistan yhä sen ilon ja ylpeyden, kun mummolassa hiihtolomalla ollessani paketit avasin. Kellon ipana sai kummeiltaan jo aiemmin, joten nyt oli avaimen vuoro ja halusin ehdottomasti siirtää tämän perinteen eteenpäin. Enemmänhän tuossa on kyse symbolisesta lahjasta, siitä että lapsi on kasvanut niin isoksi, että tällaiset asiat ovat ajankohtaisia. Nyt aletaan hrjoitella esimerkiksi yksin pihalla olemista tai koulumatkan kulkemista. Itsehän haluaisin sulkea lapsen kotiin ikuisiksi ajoiksi turvaan kaikilta mahdollisilta maailman uhkakuvilta, mutta pakko on antaa hänen ottaa askeleita poispäin minusta. Ja kun tämä halu lähtee lapsesta itsestään, en voi muuta kuin kannustaa.

Millainen sitten on seitsenvuotias esikoisemme? 

Hän on hieno, upea, pohdiskeleva pieni poika. Hän on hellä, lempeä ja oikeudenmukainen. Hän kysyy isoisoäidiltään puhelimessa mitä tämä toivoisi joululahjaksi ja ehdottaa, että hänelle kelpaa kyllä isänsä vanha iPad, niin ei tarvitsi ostaa kuin pikkuveljelle uusi, ne kun ovat aika kalliita. Hän on sisimmältään hieman arka ja kova jännittämään, mutta voittaa arkuutensa usein ja menee reippaasti uusiin tilanteisiin. Niin reippaasti, että minä välillä oikein jään ihmetellen katsomaan. Hän viihtyy eskarissa ja futisharrastuksessaan, joissa kaverit ovat hyvin tärkeitä. Kaikkein tärkein on kuitenkin pikkuveli, josta hän haluaa aina pitää huolta ja varmistaa ettei veli ole koskaan surullinen. 

Hän on yksinkertaisesti sanottuna vanha sielu, joka nauttii saadessaan lukea kirjaa kainalossani ja jutella siinä samalla kaikenlaista. Hän on luvannut puhua aina äidille ja isälle kaikesta ja kasvaessaankin olla yhä meidän pienemme. Hän on vilpitön ja luottavainen suhteessaan muihin ihmisiin ja luottaa siihen, että häntä autetaan ja hänelle tahdotaan hyvää. Hän turvautuu rohkeasti aikuisiin, kun sitä tarvitsee, mutta tekee myös mielellään asioita itse. Hänellä on taipumusta ottaa kantaakseen koko maailman huolet ja kannustamme häntä jatkuvasti olemaan huoleton seitsenvuotias lapsi. Riehakasta puoltaan hän purkaa pihaleikeissä ja kavereiden kanssa ja jos jotain aikuisten mielestä vähemmän järkevää keksitään, hän on täysillä mukana juonessa. Hän hymyilee paljon, hänellä on ilosilmät ja naurava suu sekä huumoria rakastava luonne. Pahin eskariuhma on ollut ohi jo pitkään, se käytiin tuossa viime kevään ja kesän puolella jo lävitse. Ei sillä, joka päivä meillä tuiskahdellaan ja sovitaan, siinä lapsi on tullut äitiinsä. Kun joku harmittaa, se ilmaistaan ja tunteita tuuletetaan avoimesti. 

Olen saanut tämän syksyn aikana yllättyä miten omatoiminen lapsi onkaan. Häneltä hoituvat niin iltapalaleipien tekeminen, oman huoneen siivoaminen, pukemiset ja riisumiset, kenkien sitominen tai iltasuihkussa käyminen. Uutena asiana olemme nyt ottaneet harjoituksen kohteeksi sen, että joka aamu ipana ottaa reppunsa mukaan eskariin ja eskaripäivän päätteeksi katsoo siellä olevan tarvittavat tavarat ja kantaa repun mukanaan kotiin. Vähän yskii, mutta eiköhän tästä syksyyn mennessä rutiini saada aikaiseksi. Uudet asiat eivät nimittäin ole hänelle läpihuutojuttuja, vaan tämä lapsi tykkää tutuista rutiineista ja tavoista. Hän on pieni konservatiivi monessa asiassa ja söisi onnellisena Saarioisten makaronilaatikkoa ketsupilla, tummaa Reissumiestä kalkkunaleikkeellä, mustikka-banaani -Yosaa ja omenoita sekä kurkkua hamaan tappiin saakka. Hän osaa paljon asioita, mutta viitsiminen ja jaksaminen on välillä kortilla. Meillä toimiikin aamuisin äidin pukemispalvelu aamuja helpottamaan, kun saa nojata päätä äidin kaulaan samalla, kun joku auttaa kiskomaan sukkaa jalkaan. 

Esikoinen on n. 122 cm pitkä ja painaa sellaiset 24-25 kg. Kengänkoko on keskimäärin 32 ja vaatteissa aletaan siirtyä paitojen ja ulkovaatteiden osalta kokoon 128. Housuissa 122 puolestaan on juuri sopiva ruumiinrakenteeltaan pitkäselkäiselle lapselle. Hammasrautojen poisto alkaa olla keväälla ajankohtaista ja sen jälkeen mietitään jatkotarvetta puheterapialle. Hän osaa kuoria perunat ja ruokailee eskarin mallin mukaan veitsellä ja haarukalla. Kynäotteen osalta lapsi pitää kynästä kuten äitinsä, eli periaatteessa vähän väärin. Käytännössä olen sitä mieltä, että jos kirjoittaminen siten sujuu, niin se riittäköön. Lapsi lukee sujuvasti pientäkin tekstiä ja käsiala on syksyn aikana muuttunut jo paljon entistä pienemmäksi ja huolellisemmaksi. Hän kirjoittaa hienosti lukuunottamatta kaksoiskonsonantteja. Viime viikolla alkanut taidekerho on tuonut mukavan lisän viikkoihin ja on futiksen sekä kesäisen golfin ohella ilmeisen mieluisa harrastus. 

Tänä talvena otamme tehotreenin luisteluun ja hiihtoon niin, että koulussa ei tarvitse niiden osalta huolehtia, uidahan lapsi on osannut jo viisivuotiaasta. Vapaa-aikana esikoinen tykkää leikkiä pihalla kavereiden kanssa, pelailla iPadilla tai lueskella kirjoja ja Akkareita. Myös lautapelejä pelataan paljon ja leluista mielenkiintoisimpia ovat legot ja erilaiset supersankarit. Uusimpana villityksenä isänsä on onnistunut vihkimään pojat jo Star Warsin saloihin. Kotiaskareiden osalta esikoisen pitäisi huolehtia huoneensa järjestyksestä, mutta lähes poikkeuksetta siellä ollaan myös minä tai mies mukana siivoamassa. Lisäksi likavaatteiden on löydettävä tiensä pyykkikoriin ja likaisten astioiden tiskipöydälle. Vähän tuulesta riippuen hänestä on paljon apua siivoushommissa tai sitten vähän vähemmän. Myös omien vaatteiden viikkaamista pyydän tekemään. 

En voi käsittää, että minulla voi olla noin mahtava tyyppi lapsena. On suuri etuoikeus saada olla hänen äitinsä.