Oon nelivuotias

Vihdoin sain kirjoitettua myös kuopuksesta, jonka nelivuotispäivä oli jo reilu kuukausi takaperin. Eli millainen on tämä meidän nelivuotiaamme, sen saatte lukea alta.

Kuopuksen nelivuotissyntymäpäivänä kävimme lapsen neuvolatarkastuksessa, joka meni kaikin puolin mukavasti. Sain kuulla, että lapsemme on sympaattinen ja ihana ja osaa asioita valtavan hyvin. Hänellä on myös harvinaisen rikas kieli, sanoi terveydenhoitaja. Samaa sanoivat päiväkodin hoitajat, kuopus on uskomattoman taitava poika kaikilla osa-alueilla motorisista tiedollisiin. Näin sanoihin on helppo yhtyä, mutta mitä muuta nelivuotiaallemme kuuluu.

Neljä vuotta täyttänyt kuopus on utelias ja tiedonhaluinen kyselijä. Hän käsittelee maailman ilmiöitä pienessä päässään, välillä tuntuu kuin aivojen raksutuksen pystyisi oikein kuulemaan. Hän puhuu taukoamatta ja osaa ottaa oman puheenvuoronsa tässä muutenkin hyvin ahkerasti juttelevassa perheessämme. Viittaaminen toimii hyvin ja kun tarpeeksi ahkerasti huitoo, tulee kuulluksi ennemmin tai myöhemmin! Ensi kuussa menemme puheterapian arviokäynnille, sillä vaikka puhetta tulee ja se on hyvin ymmärrettävää ja rikasta, on moni pikkuasia rempallaan. Äänteistä r-kirjain puuttuu kokonaan ja s suhisee väärässä paikassa. Kuopus myös taivuttaa sanoja omalla tavallaan ja tavut vaihtavat paikkaa. Puhuin neuvolatarkastuksessa lapsen sisälle terapiajonoon jo nyt, sillä jonot ovat todella pitkät. Saimme nyt aloituskäynnin, jonka jälkeen katsotaan varsinaisen puheterapian alkamisaikaa.

Ne luonteenpiirteet, jotka jo vauvasta saakka ovat olleet näkyvissä, ovat siellä yhä. Kuopus on temperamenttinen äärimmäisyyksien ihminen, jolle asiat ovat joko todella hyvin tai todella huonosti. Siinä missä esikoiselle maailma näyttäytyy harmaan sävyisenä, ovat kuopuksella asiat joko mustaa tai valkoista. Hänellä on myös taipumusta mököttämiseen ja kun alahuuli rullautuu, täytyy hieman kaivella saadakseen sen hiertävän hiekanjyväsen pois kalvamasta. Kun se on tehty, on ilo jälleen palannut lapsen kasvoille ja hurmaava hymykuoppa tulee taas esiin. Mutta sitä ennen hänen täytyy saada raivota kiukkunsa pois ja silloin ei auta mennä heti sylittelemään. Riittää, kun on saatavilla, kun lapsi itse päättää syliä tarvita.

Kuopus on sinnikäs ja peräänantamaton monessa asiassa. Jos hän on päättänyt osata jotain, hän yrittää niin kauan kunnes joko onnistuu tai vaihtoehtoisesti lopulta turhautuu liikaa. Hän tarvitsee paljon positiivista palautetta, paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä hänen ehtojensa ja lähtökohtansa mukaisesti, antaa sylin olla avoimena hänen tulla. Siinä hän viihtyy, kainalossani ja vieressäni, kunnes lähtee taas tutkimusmatkoilleen ja palaa jälleen. Siinä missä esikoinen on pienestä saakka käynyt tankkaamassa syliä tarpeen mukaan, on kuopus huomattavasti sylinkipeämpi. Myös suukkoja saa nykyään antaa halien lisäksi, jos osaa antaa niitä sopivan puolihuolimattomasti tekemättä asiasta numeroa.

Perheestä erossa oleminen on tällä hetkellä lapselle vaikeaa. Hän ikävöi meitä ollessaan päiväkodissa ja päiväkodin suosikkihoitajia viikonloppuisin. Myös muut läheiset ovat paljon hänen ajatuksissaan ja heitä kaivataan. Yksi yö erossa on maksimi, mihin kuopus tällä hetkellä pystyy ja siinäkin tuli viimeksi lapselle itku lähdön hetkellä. Silti hän aina lähtee, vaikka edellisellä yökyläilyllä ehdotinkin, että hän tulisi kanssamme kotiin. Kun hän saa olla kanssamme, hän on oikea vekkula, hyväntuulinen ja hassutteleva tyyppi. Ja aina liikkeessä. Vieteri, kuten veljensä pienempäänsä niin osuvasti kuvasi.

Kuopus on 101 cm pitkä ja painaa 15 kg. Hän ei ole yhtään niin rimpula kuin vaikka vielä vuosi sitten eikä kasvukäyrillä enää alipainon puolella. Hoikka hän on yhä, se on hänen ruumiinrakenteensa. Hän on siirtynyt 104-senttisiin vaatteisiin ja kengänkoko on 27-28. Hän on hyvin omatoiminen niin halutessaan, mutta valitettavasti tämä halu on koetuksella joka ikinen aamu. Samaa puhuimme päiväkodin keskustelussa, siirtymätilanteet ovat lapselle vaikeita. Hän osaisi pukea ja riisua täysin nappeja ja vetoketjuja myöten, mutta kun ei halua, niin ei halua. Niinpä hän ei pue tai riisu. Ja kun luonne on mikä on, ei hän ole myöskään houkuteltavissa tai huijattavissa. Toivon todella tämän olevan vain vaihe, mutta en ole kovin optimistinen, niin kauan aamut ovat tällaisia olleet. Hän olisi muutenkin mieluiten kokonaan ilman vaatteita ja riisuu heti kotiin palattuamme kalsarisilleen ja paitasilleen jo eteisessä. Hän syö päiväkodissa hyvin ja kaikkea, kotona vähän ja harvoin. Ruokailu sujuu hyvin, samaten juoman kaataminen itse lasiin tai likaisten astioiden palauttaminen tiskipöydälle tai koneeseen. Myös leipä tulee voideltua, jos kukaan muukaan ei sitä suostu tekemään. Jos lapsi saisi valita, hän söisi vain hedelmiä, leipää tai jugurtteja. Lämmin ruoka ei ole hänen juttunsa.

Lapsi inhoaa eniten elämässä suihkussa käymistä ja erityisesti hiustenpesua. Huuto alkaa monta tuntia ennen iltasuihkua ja jatkuu toimituksen läpi. Myös hampaiden pesemistä protestoidaan tasaisesti kaksi kertaa päivässä. Hän ei myöskään pidä esiintymisestä, sillä kaiken riehakkuuden ja reippauden alla piilee kovasti ujosteleva ja rohkaisua tarvitseva pieni poika. Vaikka voisi kuvitella poikien luonteet tuntien tämän olevan toisinpäin, ei asia suinkaan niin ole. Pienenä hyvinkin arka esikoinen on nykyään rohkeasti uusiin juttuihin menevä ja esillä oloa rakastava siinä missä ulospäinsuuntautunut kuopus tarvitsee paljon tukea meiltä vanhemmilta eikä sittenkään halua osallistua joulujuhlaan. Hän ei ole esiintyjä ja tulevaisuudessa esikoinen pitää puheet kuopuksen hymyillessä vieressä. Niin se menee minun ja siskonikin kanssa, tuttu juttu! Ja samalla tavalla kuin minä pienenä, kuopus ei ole hoivaajaluonne. Siinä missä esikoinen hoivasi pehmoeläimiään tai oli kovin kiinnostunut silittämään tuttavapiiriin syntyneitä vauvoja, ei kuopusta kiinnostanut lainkaan. Ei minuakaan pienenä ja samalla siskoni hoiti nukkejaan hartaasti. 

Kuopus kirjoittaa oman nimensä lisäksi muita helppoja sanoja ja tietysti myös muita, jos hänelle luetellaan kirjaimia. Hän tunnistaa myös tiettyjä sanoja tai esimerkiksi veljensä nimen kirjoitettuna, laskee sataan ja tykkää tehtäväkirjojen tehtävistä, erityisesti yhteen- ja vähennyslaskuista. Piirtäminen ei ole lempparipuuhaa, mieluummin lapsi leikki autoilla tai legoilla. Hän muutenkin leikkii taukoamatta heräämisestään saakka ja rakentaa mielikuvituksen avustamana hurjiakin leikkejä esimerkiksi kahden auton kanssa. Hän kertoo leikkiessään mitä tapahtuu ja mitä autot sanovat ja on täysin leikin pauloissa. Hän rakastaa ulkoilua ja kiipeää minne tahansa, esimerkiksi päiväkodin retkellä puuhun. Hän katsoo samoja piirrettyjä kuin isoveljensä ja on sitä mieltä, että veljen nelivuotiaana katsomat ja leikkimät jutut ovat ihan lällyjä. 

Kun odotin kuopusta sain monta kertaa kuulla mikä sääli on saada joulukuussa syntyvä poikalapsi. Ja joka kerta minä vastasin ettemme voi tietää vaikka tämä tyyppi olisi välkyin meistä kaikista. Ja sellainen hän on, vähintään yhtä taitava ja fiksu tyyppi kuin isoveljensä ja osaa sujuvasti käyttää hyväkseen asemaansa kuopuksena, ainakin mitä äitiinsä tulee. Hän on toinen niistä, joiden äitinä olemisesta olen ylpeämpi kuin mistään milloinkaan. Hän, joka täydensi perheemme ja jota rakastan niin että räjähdän!