Yöpöydällä nyt: Taivas mikä työpaikka!

Finnairin 90-vuotisjuhlan kolkutellessa ovella päätti yhtiön matkustamohenkilökunta koota kaiken kokemansa ja kuulemansa yksien kansien sisään. Syntyi Taivas mikä työpaikka! (Atar 2012), hyväntuulinen kertomuskokoelma ja historiikki siitä millaista on ollut työskennellä Finnarin palveluksessa eri vuosikymmenillä. Mitä lentoemännältä tarvitaan, millaisiin sattumiin voi koneen käytävää pitkin kävellessä joutua ja millaiselta ilmailun tulevaisuus oikein näyttääkään.

Kuva: cdon.com

Kirjan tekstit on jaoteltu useaan alalukuun. Aluksi kuljetaan aivan Finnairin ja matkustamohenkilökunnan työn alkutaipaleille ja otetaan "Ensiaskeleita" "Silloin ennen vanhaan". Tätä seuraavat muun muassa osiot "Kentällä", "Lennolla" ja "Lennon jälkeen". Omia suosikkejani ovat ehdottomasti luvut "Maailmalla" ja "Aikaerossa". Myös erityistilanteisiin lennolla tai erityisiin kohtaamisiin tunnettujen matkustajien kanssa puututaan. Kaikkea höystävät lentävän henkilökunnan omat kokemukset, kaskut ja ja muistelot. Ne muodostavat suurimman osan kirjasta ja ovat sen parasta antia, viihdyttävyydessään ykkösluokkaa. Myös me matkustajat pääsemme analysoiduiksi  lentävän henkilökunnan näkökulmasta. 

Nappasin kirjan käsiini eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Onnistuin kerran myös herättämään vieressäni nukkuvan kuopuksen purskahtamalla spontaaniin nauruun, niin tutulta jokin luettu huvittava sattumus tuntui. Monenlaisista taustoista yhtiöön tulleet kirjoittajat ovatkin onnistuneet tekemään viihdyttävän lukuelämyksen, joka on yhtä aikaa kevyt pintaraapaisu ja syvällinen tietoisku siitä millaista on työskennellä pilvien yläpuolella. Palasin muistoissani monesti lapsuusvuosiini.

Niin, minä olen kasvanut perheessä, jossa lennettiin. Olen ollut yksi niitä lapsia, jotka "käyttäytyvät ja tervehtivät aina kohteliaasti", kuten kirjassa lentävien lapsia kuvaillaan. Niitä, jotka vilkuttivat ikkunasta aamuisin vanhemmalle ja jännittivät kentällä mahdutaanko vapareilla matkustettaessa koneeseen vai ei. Yhä on muistissa sekin kerta, kun teini-ikäisenä saimme isäni kanssa aivan järjettömän riidan aikaiseksi viittä minuuttia ennen kuin hänen piti lähteä ovesta ulos ja kentälle. Hän lähti ja parin päivän kuluttua jatkettiin siitä mihin riidassa jäätiin ja tehtiin sovinto. Kuinka erilaista lienee olla lentävän lapsi tänä päivänä, kun Skype, Facebook ja ihan yksinkertaisesti kännykät ovat olemassa.

Lentoemännän työssä ja lentomatkailussa on aina ollut minulle hiven taikaa. Pikkusiskon kanssa on luonnollisesti leikitty ne lentoemäntäleikit, kun toinen istui vyöllä köytettynä keittiön pinnatuolilla toisen tarjoillessa ja tarkastaessa ovatko käsimatkatavarat varmasti edessä olevan istuimen alla. Joskus ajattelin haluavani lentoemännäksi, mutta tiesin huonon näköni olevan este. Ehkäpä se ammatti ei minua varten olisi muutenkaan, sillä aikamoisia sissejä ovat nämä ahtaissa työtiloissa toimivat ja aikaerorasituksen nahoissaan tuntevat palveluammattilaiset. Mutta taika, se on säilynyt lapsuudesta saakka. Ja kun on kerran päässyt ohjaamon ikkunoista näkemään miten aurinko kultaa alla levittäytyvän Grönlannin, on taianomaisuus taattu lopuksi ikää. Sillä onhan se aika mieletöntä, nousta siiville ja matkustaa pilvien halki.

Kirjan kautta myös lukija saa palan tästä taiasta, joka kaiken arkisen aherruksen alla välkkyy. Kirsikkana kakun päällä voit kirjan ostamalla tukea Mielenterveyden keskusliiton toimintaa.