Arkivapaa

Minulla on tällä hetkellä töitä tiistaista torstaihin, joten maanantai ja perjantai ovat vapaapäiviä. Näinä päivinä saan tehtyä yleensä paljon kaikenlaista roikkunutta, saatan paneutua ruoanlaittoon tavallista enemmän ja teen kotitöitä. Pojilla on mahdollisuus olla myös kotona tai vaihtoehtoisesti nautin yksinolosta ja hiljaisuudessta. Puuhailen kaikenlaista, juon välillä kahvia ja kirjoitan blogia. Joskus olen vaan, tosin yhä useammin olen sijoittanut kaikki menot juuri maanantaille tai perjantaille. Työpäivinä kun riittää muutenkin puuhaa ja harrastukset ajoittuvat samoille illoille. Esikoisen oikomishoitoon liittyvät käynnit on hoidettu arkivapaina ja samalla idealla varasin juuri vähän aikaa sitten kuopukselle neuvolan.

Jokainen perhe-elämän ja työn ristipaineessa elävä nainen varmasti toteaa saman kuin minä, arjen hallinta on välillä kaaoksen hallintaa. Sitä, että pesee edes yhden koneellisen pyykkiä ennen nukkumaanmenoa tai päättää imuroida nopeasti senkin uhalla, että sitten ei ehdi jotain muuta. Kinastelee aamulla eteisessä miehen kanssa siitä kumman olisi pitänyt tajuta yöllä olevan pakkasta ja onko pakko sitä tai pitääkö tosiaan tätä. Priorisointia saa tehdä joka ainoa päivä ja silti se pyykkikori pullistelee ja tekemättömät asiat keräytyvät keittiön liitutaululle listaksi. Osaa ei tule tehtyä koskaan, sillä jo ne pakollisimmat hommat vievät ajan ja jaksamisen.

Meilläkin on ollut tällaisia aikoja ja niiden muisto esikoisen pikkulapsiajalta on osaltaan saanut minut ylistämään nykyisen järjestelyn autuutta ja iloitsemaan arkivapaista aivan älyttömän paljon. Saan näinä päivinä kivasti tehtyä kaikenlaista ja meidän arkemme pysyy järjestyksessä. Tänään olen etsinyt kaapeista ja kellarista poikien talvipipot ja hanskat, nimikoinut villahaalarit ja suihkuttanut talvikengät suojasuihkeella käyttökuntoon, aamuinen parin asteen pakkanen sai hoitamaan homman loppuun saakka. Mies puolestaan kävi vaihdattamassa talvirenkaat autoon eikä minunkaan tarvitse miettiä liukkaita teitä huomenaamuna töihin ajaessani. 

Olen järjestellyt työpöydän laatikoita, mapittanut pinkallisen tärkeitä papereita oikeisiin kansioihin, miettinyt huomisen päivän tarvittavia varustuksia ja laittanut kuopuksen reppuun eväät odottamaan huomista retkeä päiväkotiryhmän kanssa. Myös jumppavaatteet odottavat molemmilla valmiina juomapullojen kera, huomenna mennään taas illalla sirkustelemaan. Omien ja lasten seuraavan päivän vaatteiden laittaminen jo illalla odottamaan on ehdoton edellytys sille, että selviämme aamuista kunnialla ja teen tämän joka päivä.

Puolenpäivän aikaan pidin kahvitaukoa ja otin kuvia blogia varten, valo tuntui olevan parhaimmillaan. Kirjoittelin myös muutaman postauksen valmiiksi ennen kuin tein ruoan uuniin valmistumaan ja lähdin päiväkodille kahden jälkeen. Tänään ei ollut menoa kauppaan tai muualle, vaan tulimme suoraan kotiin. Imuroin palattuamme nopeasti kulkuväylät ja pahimmat murut keittiöstä. 

Iltapäiviin mahtuu meillä mukavasti tekemistä. Tänään ipanat ovat kaiken kukkuraksi olleet suhteellisen nätisti, vain yhden kerran on tullut vietyä molempia jäähylle. Teimme helmitöitä ja lapset piirsivät sekä muovailivat. Sen jälkeen kuopus haki palapelin ja esikoinen puolestaan rakenteli legoilla. Televisio on ollut ilahduttavasti kiinni, syyllistyn nimittäin turhan usein sen käyttämiseen taustahälynä. Piirretyt pauhaavat välillä ihan turhaankin taustalla, vaikka kukaan ei katso niitä. Lasten puuhaillessa mies maalasi vihdoin ja viimein esikoisen sängyn loppuun ja minä päätin tehdä hedelmäsalaattia ja omena-kaurapaistosta iltapalaksi. En yleensä välitä pahemmin ruoanlaitosta, mutta leipominen on mukavampaa ja oli kiva puuhailla keittiössä esikoisen tehdessä vieressä kirjoitusharjoituksia.

Nyt ollaan jo illassa. Monena iltana mies lähtee poikien kanssa ulkoilemaan kuudesta seitsemään ennen kuin aloitamme lasten iltatoimet. Tällä aikaa minä joko teen jotain fiksua tai sitten en, monesti luen vain kirjaa sohvalla. Iltatoimia hoidetaan yhdessä ja lomittain, toinen pesee hampaita toisen siivotessa iltapalan jälkiä keittiöstä. Sitten laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, jos lapset nukahtavat helposti ja ajoissa. Jos eivät, hilluu tässä kolmantena yksi kappale liian pitkät päiväunet nukkuneita kuopuksia ja esikoinen tekee tikusta asiaa päästäkseen myös olohuoneeseen. Toivotaan tälle illalle ensimmäistä, pakastimessa on nimittäin puoli purkkia jäätelöä ja boksilla kesken oleva Beck! Tuo tuossa alla olevassa kuvassa puolestaan on esikoisen tekemä ballerina.

Mutta eihän nämä kotihommat lopu ikinä. En edes halua laskea kuinka monta kertaa päivässä sitä pyyhkii keittiön tasoja ja pöytää puhtaaksi, vie lattialla lojuvia tavaroita paikoilleen ja organisoi. Vaarakin tässä kyllä piilee. Kun tehokkaasti manageroi kaikkien perheenjäsenten käytännön juttuja ja huolehtii vielä kodistakin, voi eräänä päivänä huomata muiden ottavan sen itsestäänselvyytenä. Onneksi näillä äänijänteillä siunatulla ihmisellä ei ole vaaraa etteikö tuollaisen tapauksen tullessa kohdalle laivan kurssia taas vähän tarkistettaisi. 

Jaahas, se olisi tiskikoneen tyhjennys ja täyttö seuraavaksi. Pikkupoikien hommana on siivota omat sotkunsa.