perjantai 14. joulukuuta 2012

Kirjat elämässäni

Kuulun niihin lukutoukkatyttöihin, jotka oppivat aikaisin lukemaan, lainasivat pikkukaupungin lastenosaston ja myöhemmin nuortenosaston lävitse ja siirtyivät varhain aikuisten puolelle. Aloin lukea viisivuotiaana ja kirjoittaa samoihin aikoihin. Nyt esikoisemme täyttää ensi kuussa viisi, kirjoittaa sanelusta ja kyselee miten sitä oikein opitaan lukemaan. Toinen lukutoukka on hyvää vauhtia kasvamassa tähän perheeseen, tosin ei mieskään paljon vähemmälle jää mitä lukemiseen tulee.

En muista päivää ilman lukemista, en matkaa ilman lukuisia teoksia matkalaukussa painamassa, en ylipäätään elämää ilman kirjoja. Ne ovat yhtä oleellinen osa minua kuin mikä tahansa muu hyvään elämään tarvittava asia. Häämatkalla mukanani oli neljätoista opusta ja luin ne kaikki, kirja per päivä. Risteilyllä Välimerellä viisi vuotta takaperin makasin aurinkotuolissa ja alleviivasin Tuulen Viemää -teoksesta sopivia sitaatteja graduuni esikoisen potkiessa vatsassa. Kyläpaikoissa katson kirjahyllyn läpi, ihan vaan siitä ilosta, että näen millaisia teoksia sieltä löytyykään. Ehkäpä voisin lainata muutaman?

Muutaman kerran on ollut pakko luovuttaa. Esikoisen synnyttyä ensimmäiset kuukaudet kuluivat lähinnä naistenlehtiä lukien. Mihinkään yksittäistä artikkelia suurempaan en jaksanut keskittyä, tosin gradun tein tuolloin valmiiksi. Ihmettelen yhä millä aivoilla. Kuopuksen syntymän aikoihin olin innostunut  lukemaan ruotsiksi suomen ja englannin ohella. Synnytyssairaalasta palattuani aloin lukea uutta kirjaa, mutta päästyäni ensimmäisen luvun loppuun totesin, että ehkä vähän myöhemmin uudelleen. Muutaman kuukauden kuluttua pää alkoi taas toimia niin, että ruotsikin upposi tajuntaan ja yhä luen kaikki pohjoismaisten dekkaristien uutuudet alkuperäiskielellä. 

Tavallaan on siis hyvin ymmärrettävää, että kirjoista lopulta jonkinlainen ammatti tuli. Päädyin yliopistolle opiskelemaan kirjallisuutta ja työskentelin usean vuoden kriitikkona sanomalehdessä. Ne työt lopetin jäätyäni kuopuksesta äitiyslomalle ja päätettyäni oikeasti vain olla kotona lasten kanssa ilman mitään ylimääräistä. Esikoisen vauva-aikana nimittäin opiskelin ja tein niitä töitä. Tämän syksyn olen käyttänyt opiskelujen viimeistelyyn, joista tällä hetkellä puuttuu kaksi tenttiä. Toisen aika on ensi viikolla, toisen tammikuussa. Maaliskuun publiikki on siis tähtäimessä ja maisterin paperit vihdoin kädessä kymmenen opiskeluvuoden kunniaksi. Matkan varrelle on mahtunut niin töitä kuin lapsiakin, mutta nyt on käynnissä viimeinen rutistus.

Tällä hetkellä en yhtään tiedä mitä tulevaisuus tullessaan tuo ja mihin suuntaan työasiat lähtevät kulkemaan. Tilanne on huono alalla ja työllistymisessä muutenkin, mutta pakko on uskoa. Ja laittaa taas muutama hakemus menemään. Sen jälkeen voisin kirjoittaa sellaisista teoksista, jotka ovat jättäneet jäljen ja saaneet lukemaan itsensä uudelleen, parhaimmillaan lukuisia kertoja.

Työhuoneen seinä on kirjahyllyä lattiasta kattoon ja tilaa alkaa jälleen olla hieman naftisti.






4 kommenttia:

  1. Meillä kirjat joutuivat varastoon juuri :( itkua tihrustin, mutta vaunut veivät hetkellisesti niiden paikan ja uudet hyllytkin täytyisi ostaa (lasiovilla, kiitos).

    No, kohta ne pääsevät takaisin paikalleen ja ehkä munkin keskittymiskyky riittää taas lukemiseen, viimeiseen vuoteen se ei ole riittänyt ;)

    Sanoinko jo, että kerrassaan ihana tämä blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasiovet olisi kyllä tosi ihanat kirjahyllyissä, mutta Ikean Billyillä mennään täällä. Tulisi muuten vähän turhan tyyriiksi. Enkä yhtään ihmettele, että et jaksa keskittyä lukemiseen. Mullakin meni monta kuukautta ennen kuin jaksoin ja vauvoja sentään vaan yksi.

      Poista
  2. Ollaanpa me samiksia. Suurin osa olisi voinut olla suoraan mun näppikseltäni. Paitsi, että mä en oppinut aikaisin lukemaan, vaan kuusivuotiaana ja kunnolla sitten koulussa. Sen jälkeen se etenikin nopeasti ja toisella luokalla luin jo Salaiset puutarhat, Tarzanit, Pikku Naiset yms. läpi.

    Meillä kirjahyllyt on tällä hetkellä täytettynä kahdessa rivissä, lastenhuoneen kirjahyllystä taas pettivät hyllyt ja muutenkaan kaikki kirjat eivät enää mahdu, mutta onko niitä ikinä liikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä varmaan ole. Paitsi jos säilytystila totaalisesti loppuu. :D Mutta ikinä en ole yhdenkään kirjan ostamista katunut, vaikka todella huonojakin on sekaan mahtunut. Että siltä pohjalta ajateltuna vastaus on tosiaan ei.

      Poista