Yöpöydällä nyt

Kun edellisen Scarpettan sain loppuun, odotti toinen jo vuoroaan hyllyssä. Tämän jälkeen pitää taas käydä ratsaamassa äidin kirjavarastot, sieltä pitäisi seuraavienkin osien löytyä. Äidiltähän tämä dekkari-innostus on peräisin. Niin kauan kuin muistan, on äiti lukenut kaikenlaista salapoliisi- ja rikoskirjallisuutta muun romaanikirjallisuuden ohella. Yhdessä katseltiin jännärisarjoja televisiosta ja nykyään vaihdetaan kirjoja päittäin varmistaen, että molemmat saavat kaiken luettua. Ja tasaisin väliajoin ihmetellään, että kaikkia kamaluuksia mekin rentoutuaksemme luemme!

Nyt yöpöydältä löytyy Patricia Cornwellin Raatokärpänen. Nämä kirjasarjan puolenvälin teokset, kuten Syttymispiste, Mustalla Merkitty, Viimeinen piiri ja tämä kyseinen Raatokärpänen ovat ehkä kammottavimpia koko sarjassa. Alun kirjoista tuttu jonkinasteinen toiveikkuus, italialaisen ruoan tekeminen ja elämästä nauttiminen kammottavien rikosten ratkaisemisen vastapainona ovat poissa. On vain synkkää, kylmää ja toivotonta, vastoinkäymisiä toisensa perään. Henkilöhahmot ovat muuttuneet robotin kaltaisiksi ja tulevat sarjan loppua kohden muuttumaan vielä lisää. En voi sanoa pitäväni siitä millaiseksi kirjailija on henkilönsä ja hahmonsa tehnyt. Tässä tapauksessa vanhassa vara parempi, mutta haluan silti lukea sarjan kokonaisuudessaan uusiksi. Puolivälissä tosiaan mennään nyt. 

Kuva Suomalainen.com