Hyvä päivä

Meillä on tiedättekö ollut hirmu mukava päivä, vaikka mies onkin sairastanut sohvalla ja kuopuksen kanssa on käyty korvalääkärillä näyttäytymässä. Yleinen fiilis on ollut kaikesta huolimatta positiivinen, päivärytmi ja rutiini ovat joulun jälkeen tehneet paluun lasten elämään ja sitä myöten on omakin arki taas hivenen ennakoitavampaa. En ole mikään kovin tiukkojen rutiinien kannattaja, mutta perusraamien kyllä. Niissä sitten liikutaan sopivasti tilanteen mukaan. Pyjamassa on vapaapäivinä hyvä heilua vaikka hela dagen, tässä meidän pieni Ipad-addikti pistää menemään etusormi viuhuen. 

Kuopuksella on, jälleen tai yhä, korvatulehdus ja sitä myöten antibioottikuuri sekä korvatipat taas päällä. Lapsi itse on kuitenkin aivan oma itsensä eikä vaikuta lainkaan kipeältä. Hänen jäädessä isänsä kanssa päiväunille otin esikoisen vuorostaan mukaani ja hurautimme Kampin keskuksen parkkiin. Yleensä käytämme aina Stockmannin parkkihallia, ei vähiten ilmaisen tunnin vuoksi, mutta sunnuntaisin puolestaan Kampin parkki on maksuton. Kävimme tuon maailman parhaan shoppailukaverini kanssa ensin PO.Pin myymälässä ja kurkkasimme paria muutakin kauppaa. Kovin kauaa ei liikkeen junarata jaksanut kiinnostaa ja ipana halusi mukaani valitsemaan vaatteita, eritoten pikkuveljelleen. Valitettavasti ei ihan juuri passeleita kokoja löytynyt, yritys oli kuitenkin kova. Esikoinen huolehtii liikuttavan tarkasti siitä, että veljelle tuodaan aina tuliaisia, jos jossain ilman häntä ollaan. Mutta osaa se pikkuvelikin, kun jokaisella suklaansyöntikerralla joulun aikaan otti kaksi konvehtia antaakseen toisen isommalleen. Pitääkin kirjoittaa joku kerta tuosta parivaljakosta vähän tarkemmin.

Lähdimme siis kotiin PO.Pin kassin kanssa. Ja kahden Angry Birds -ilmapallon, kuka onkaan keksinyt avata Angry Birds -myymälän sinne Kampin kolmoskerrokseen lastenvaatepuotien keskelle. Kiitos vaan, loistava idea. Ja minä tosi helppo, en taaskaan saanut kieltäydyttyä ostamasta. Tai en oikeastaan edes halunnut, miksipäs ei. Eli rahaa kuluu ja Rovio kiittää. No, nämä PO.Pin vaatteet ilahduttavat meitä sittenkin, kun palloista on ilma loppu.

Kuopukselle chinot päiväkotiin pehmeästä collegekankaasta.

Esikoiselle alla olevien lisäksi kirkkaanvihreät skinny jeansit. On kätevää, kun voi suoraan jo kysyä lapselta käyttääkö se tätä ja tätä vai jätetäänkö väliin.

Itse odottelen malttamattomana Mulberryni tuloa. Sieltä se kiitää kotia kohti UPS:n kyydissä, ensi viikolla pitäisi saapua. 

Iltapäivällä pojat katsoivat isänsä kanssa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -leffan minun nukkuessa päiväunia ja illalla leivottiin vielä pakasteesta viimeiset piparitaikinat tälle vuodelle. Huomenna onkin sitten vuoden viimeinen päivä ja minä vietän sitä käymällä lävitse edesmenneen läheisemme asuntoa.