Pari sanaa paketeista

Minä tulen perheestä, joka osaa lahjojen hankinnan paremmin kuin hyvin. En myöskään ole itse lainkaan toistaitoinen tämän asian suhteen, päinvastoin. Minusta on ihanaa ostaa läheisilleni lahjoja ja muistaa tärkeitä ihmisiä silloin, kun siihen aihetta on. Ja vähän muulloinkin. Meillä vietetään nimipäiviä, ostetaan paljon paketteja jouluksi ja hallitaan tämä lahjahomma kaikilla tavoin erinomaisesti. 

Esikoinen sai lahjoja jo ollessaan vielä vatsassani. Ensimmäisenä joulunaan hän sai neljäkymmentä pakettia. Vuosi tuon jälkeen me miehen kanssa teimme ensimmäistä kertaa sopimuksen ja jätimme ostamatta joululahjoja toisillemme. Sen sijaan hankimme jotain yhteistä, kenties vähän isompaa, ja tällaisia hankintoja ovat olleet muun muassa untuvapeitot ja -tyynyt tai digijärkkäri. Tämän vuoden lahjonnat hoidettiin reilun kuukauden takaisella matkalla Washingtoniin ja siellä tehdyillä huolellisilla ostoksilla. Emme kumpikaan halua ostaa mitään vain ostamisen vuoksi, hankimme mieluummin tarpeellista silloin, kun se tulee kohdalle. 

Lasten kohdalla mopo sitten keulii. Poikien isoäitiä ei ole yksin syyttäminen lahjamäärästä, sillä myös minä olen kantanut korteni kekoon huolellisesti. Alunperin päätimme miehen kanssa, että matka on meidän perheemme yhteinen joululahja tänä vuonna. Sitten kuopus jäikin kotiin ja mieli muuttui muutenkin. Molemmat pojat saavat tänä jouluna yksin meiltä isänsä kanssa yksitoista lahjaa per nuppi.

Sinällään minä ymmärrän äitiäni oikein hyvin. Antaminen on ihanaa, sopivien lahjojen miettiminen, etsiminen ja löytäminen on ihanaa. Silti olen yrittänyt saada jotain tolkkua tähän hommaan, koska meille ei kerta kaikkiaan mahdu tavaraa tätä tahtia. Miksi sitten itse ostin ne kaikki lahjat lapsilleni? En tiedä. Voin puolustautua sillä, että paketeista löytyy useita tarpeellisia juttuja, kuten uudet pyjamat, kirjoja, sun muuta mielekästä ja muutenkin tarpeellista. Molemmat pojat ovat saaneet myös toivoa yhtä isompaa lahjaa ja esikoisella se on Lego Ninjagon suuri lohikäärmetaistelu, kuopuksella tuo mopo. Ostan myös lahjoja pitkin vuotta odottamaan sopivaa antamisaikaa. Koska rakastan läheisteni hemmottelua annan myös muiden hemmotella heitä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää jonkinlaisen järjen mukana tässä rumbassa eikä esikoisen ensimmäinen joulu toivottavasti tule enää toistumaan.

Puhuin äidin kanssa tänään. Hän toivoi, että ensi vuonna lopetetaan tämä nihkeily lahjojen suhteen ja ostetaan taas ihan reilulla kädellä. Että tulee se joulumieli. 

Toivottavasti näiden saajille tulee joulumieli ylihuomenna. 

Minä sen sijaan sain parhaan lahjani eilen. Esikoinen tuli yökyläilemästä isovanhempiensa luota ja oli siellä kertonut haluavansa hankkia lahjat minulle, isälleen ja pikkuveljelleen. Isoäidin kanssa olivat ryhtyneet tuumasta toimeen ja lahjat avattiin heti eilen, niin malttamaton oli pieni neljävuotias aarteemme. Isänsä sai lumisadepallon, veljensä kuusenkoristeen ja minä tämän tiaran. Niin sitä paatunut materialistikin toteaa, että parasta ikinä. Aion käyttää tätä aattona. <3.