Sairastuvalla

Meidän molemmat pojat ovat olleet korvakierretapauksia ja saaneet putket korviinsa heti reilun yhden vuoden iässä. Esikoisen sairastelut loppuivat siihen ja kuopuskin on pysynyt tähän saakka terveenä. Eilen ihmettelin mitä ipanan korvassa oikein on, mahtaako se olla huitonut kädellään ja sotkenut ruokaa korvan alueelle. Illalla tajusin, että jotain nestettä valuu ihan norona korvasta eikä se todellakaan ole mitään ruoanjämiä. Sillähän on korvatulehdus. Ei muuta kuin kone auki ja lääkäriaikaa varaamaan. Yleensä olemme Mehiläisen kanta-asiakkaita, mutta nyt paikan ajanvarausjärjestelmä oli alhaalla ja päädyimme Tapiolan Pikkujättiin. 

Molemmat pojat käytettiin nyt samalla tsekkauksella, mutta esikoisen kamala yskä ei onneksi ole merkki tulehduksesta. Kuopuksella sen sijaan on todellakin korvatulehdus, mutta putkien ansiosta mönjä ei jää korvaan, vaan valuu ulos. Tämän ansiosta lapsi ei ole pahemmin kipeän oloinen, onpahan vaan vähän reppana. Antibioottikuuri on seuraavan viikon ajan päällä ja lisäksi laitetaan tippoja estämään putkien tukkeutuminen. Ei päiväkotia tänään, joten meillä alkoi joululoma vähän ajateltua aikaisemmin. Kiitos ja hei, kassan kautta kotiin. Lapsiperheen paras sijoitus ikinä on vakuutus. 

Korvatulehduspotilas tietää kyllä mitä tehdä, kun äiti lähestyy tippojen kanssa.

Minä söin pari viikkoa takaperin kuurin molemminpuoliseen korvatulehdukseen. Vuorokausi sitten omakin olo huononi jälleen, korvia alkoi särkeä ja hengittäminen tuntui työläältä yskästä puhumattakaan. Esikoinen päiväkotiin, mies ja kuopus kotiin ja auto kohti keskustaa ja omaa lääkäriaikaa. Korvatulehdus yhä, bonarina keuhkoputkentulehdus ja antibioottikuurin päälle kortisonitabletit normaaleiden astmalääkkeiden oheen. Olo on kamala, voin kertoa. Nukuin iltapäivän miehen hoitaessa kuopusta, tehdessä töitä minkä voi ja viedessä esikoisen yökyläilemään isovanhemmilleen.

Me emme ole olleet yhtenäkään jouluna esikoisen syntymän jälkeen kaikki terveinä. Perinne siis jatkuu, tosin tässä on onneksi monta päivää parantua ennen aattoa. Ja jos joskus, niin nyt kiitän itseäni kaikista ennakkovalmisteluista ja asioiden hoitamisesta kuntoon jo hyvissä ajoin. Ei tarvitse muuta kuin antaa ostoslista miehelle käteen ja hänen kävellä tien yli kauppaan. Mitään sen kummempaa ei tarvitse enää tehdä, kunhan tuo ruoat ja viinit kotiin, lykkää kinkun uuniin ja hakee lahjat kellarista sitten aattona. Esikoinen tulee huomenna illalla yökyläilemästä ja viikonlopun ajattelin viettää näissä merkeissä.

Jos tässä nyt jotain hyviä juttuja haluaa keksiä, niin ulkona on ihana talvi-idylli ja sisällä lämmintä sekä kotoisaa. Tämän enempää joulufiilistä ei voisi olla, äsken sytytettiin miehen kanssa kynttilät ruokapöytäänkin. Eilen illalla käytiin metsässä taskulamppupolulla, lapsilla tonttulakit päässä. Oli menestys, esikoinen oli tosi fiiliksissä ja kuopus tärkeänä mukana oman lampun kanssa. Myös uudet Emut tulivat ja pääsivät heti tänään jalkaan. Nappiostos, tykkään valtavasti. Kyllä nyt kelpaa taas niin eleganttina tarpoa hakemaan kundeja hoidosta untuvatakki päällä, pipo päässä ja Emut jaloissa. Eikä tietenkään mitään meikkiä, hädin tuskin hiukset kammattuina. Päiväkodin hoitajat kerran totesivat, että juu, kyllä minusta näkee koska tulen suoraan kotoa ja milloin olen ollut kaupungilla. Kiva kiitti moi. :D