perjantai 26. helmikuuta 2016

Sankaritar

Maanantaina juhlin syntymäpäivääni. Kolmonen ja kuutonen, 3 ja 6. 36 vuotta. 36-vuotias, minä.



Viime vuonna syntymäpäivän koittaessa alkoi pitkään vaivannut ikäkriiseily helpottaa, kun mitään ei iän karttumiselle ollut enää tehtävissä, Mutta ei tämä kovin mukavalta tunnu vieläkään ja voisin mielelläni vähentää vuosistani muutaman. Joka vuosi uusi luku pärähtää mittariin ja tuntuu entistä armottomammalta. Kuin elämä kulkisi pikavauhdilla eteenpäin.

Toki syntymäpäivää voisi huonomminkin viettää kuin tänä vuonna. Aamupäivällä matkustimme miehen ja poikien kanssa Pariisiin ja jo iltapäivällä lounastimme mukavassa pienessä ravintolassa. Kyllä se tästä taas.







4 kommenttia:

  1. Onnittelut! :-)

    Itse vietin synttäreitä sunnuntaina ja elämä tuntuu entistä armottomammalle vuosi vuodelta. Vaihdettiin kuopuksen kanssa syntymäpäiviä. Hän halusi täyttää jo nyt 5, ja kun minä voin hyvin viettää synttäreitä vasta syksyllä, niin vaihto sopi mainiosti. ;-) Tavallaan minäkin täytin 5. Olihan minun synttäriluvut 4 ja 1... Huh. Neljänkympinkriisistä en edes aloita. Huh jälleen.

    Poletti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se onkin, että vuosien kertyminen tuntuu niin kovalta. Ja media toitottaa, kuinka nelikymppiset naiset elävät mielestään elämänsä parasta aikaa. Minäkin haluan! Ensi vvuonna toteutan ehdottomasti synttäreiden vaihtamisen, nerokasta!

      Poista
  2. Allekirjoitan ajatuksesi ikääntymisestä. Itsekin olen 36v ja kolmen lapsen äiti. Aika todellakin kiitää eteenpäin ja on kiitänyt siitä lähtien kun minusta tuli äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vuodet ovat vain vilahtaneet ohitse ja yhtäkkiä esikoinen on lähempänä rippijuhliaan kuin vauvavuottaan. Ilmankos tuntuu, ettei pää pysy mukana.

      Poista