Penkkarit ja Wanhat

Eilen katselin työpaikan ikkunasta kuinka kuorma-autot täynnä riehakkaita, tulevaisuudenuskoa pursuavia ja helpottuneita abiturientteja ajelivat ohitse. Samaan aikaan esikoisen kummitädin kanssa keskusteltiin sähköisesti siitä kuinka kauan omista penkkareista taas onkaan ja kuinka paljon tässä seuraavaksi täytetäänkään. Tänään oli Wanhojen tanssien vuoro ja sen kunniaksi ajattelin, että haluaisitte ehkä nähdä pienen vilauksen menneestä. 

Tässä arvokas Wanha vuosimallia 1998.

Pukuani tehtiin pitkään ja hartaasti äidin kanssa ompelijalla. Oli kuulkaa viimeisen päälle viisi vannetta, samettia ja pitsiä, kampaajaa ja ruusuja hiuksissa. Oli äidin korut ja pitkät hansikkaat, turkki ja kaikki. Torstai-iltana tanssittiin vanhemmille ja perjantaina omalle koululle sekä viereisen opinahjon lapsille. Iso hetki, iso etappi, ainakin minusta tuntui siltä.

Vuotta myöhemmin penkkareissa oli vesiteema ja jälleen kerran käännyttiin saman ompelijan puoleen pukua suunnitellessa. Olin vedenhengetär ja päivä oli aivan järjettömän kylmä. Ikivanha kelsiturkki lämmitti lavalla ja tuntui hyvältä olla lukuloman kynnyksellä olkoonkin, että karkit unohtuivat koululle. Ajelulta lähdettiin suoraan risteilemään ja siitä sitten palattiin arkeen. Vanhemmat olivat jälleen kerran täysillä mukana ja äiti videoi koululla, isä kadun varrella ennen kuin vei meidät satamaan. 

Tämän illan olen käyttänyt vaatehärdellin pyörittämiseen. Taas on käyty kaikki varaston laatikot lävitse ja sen lisäksi, että etsin jo aiemmin kuopuksen seuraavaa kokoa, pakkasin esikoiselta pieneksi jääneitä odottamaan. Samalla kaivoin kuopukselle välikausivaatteet kevääksi ja jaottelin kierrätykseen ja myyntiin lähteviä vaatteita eri osoitteisiin. Mutta nyt se on tehty, enää kengät pitää käydä läpi jonkun toisen kerran. 

Viikon mittainen talviloma edessä ja ajattelin aloittaa sen näissä merkeissä.