Aikuisten viikonloppu Oulussa

Viime viikonloppu yhdisti onnistuneesti kaksi asiaa; yhteisen ajan miehen kanssa kaksin sekä hauskan päivän ystävien kanssa. Omaa aikaakin olin kaavaillut vietettäväksi, mutta se jäi nyt väliin, sillä sen verran paljon riitti vipinää ja meininkiä. Kuten johdannosta jo voi lukea, meillä on takana oikein onnistunut viikonloppuloma. Tai no, ainakin sunnuntaiaamuun saakka.

Lähdimme miehen kanssa perjantai-illan viimeisellä lennolla kohti Oulua ja samaan koneeseen osui sattumalta samaan tilaisuuteen menijöitä. Sanottuamme heipat pojille suuntasimme kentälle ja samantien samppanjabaariin viinilasilliselle lennon lähtöä odotellessamme. Ai että oli kiva olla kahdestaan siinä hetkessä. Matkustimme kevyesti käsimatkatavaroilla ja lento lähti ajallaan kohti pohjoisempaa Suomea.

Perillä meillä oli kyyti odottamassa, kävimme viemässä tavarat hotellihuoneeseen ja suuntasimme suoraan tapaamaan miehelle tuttuja, mutta minulle uusia tuttavuuksia torin laidassa olevaan Karaoke-Aittaan. Kellon lähestyessä puolta yötä päätimme suosiolla todeta sen illan taputelluksi ja lähteä nukkumaan hotellille. Matkalla Hesburger pelasti nälkäiset matkustavaiset.

Lauantaiaamu valkeni kauniina, oli kiva ettei ollut paria astetta enempää pakkasta. Tosin muutamaa tuntia myöhemmin kävi selväksi millainen tuuli kaupungissa voi pahimmillaan olla. Lähdimme aamiaisen jälkeen kiertelemään kaupungille, tarjolla olisi ollut myös miehille parrantrimmausta ja puolisoille kauneushoitoja, mutta halusin mieluummin tutustua vähän kaupungin keskustaan. Treffasimme ystäväpariskunnan kahvilassa ja lähdimme hieman kiertelemään. Oli muuten tehokas ostoskeikaus, tuloksena Stockan alesta pilkkahinnalla pari uutta paitaa pojille, kuopukselle pipo ja esikoiselle villakangastakki odottamaan. Takille muun muassa jäi hintaa 25 euroa. Ystävämme osti takin ja minä jakun, jonka jälkeen mies totesi liukenevansa paikalta. Ostokset taisivat riittää. Kun matkaseurueen pienin uuvahti uneen, kärräsimme vaunut meille suositeltuun Cafe Roosteriin ja herkuttelimme kahvin, smoothien ja leivonnaisten voimin.

Iltapäivällä alkoi yhteinen ohjelma ja minut oli värvätty lapsenvahdiksi siksi aikaa, kun ystäväni otti kuvia, joissa poseerasivat muun muassa molempien miehet. Treffasimme torilla sen kuuluisan Toripolliisin luona ja kävelimme ensin sillan yli kuvauspaikkojen perässä. Jossain vaiheessa olin varma, että nenäni tippuu jäätävässä tuulessa ihan koska tahansa matkan varrelle. Sen jälkeen tulimme ottamaan loput kuvat torille kauniita vanhoja aittarakennuksia taustana käyttäen ja vähän helpotti. Onneksi hoidokki oli mallia maailman helpoin ja sen kuin katseli ympärilleen. Tässä vaiheessa kävimme hänen kanssaan katsomassa myös torin putiikkeja ja tulin takaisin mukanani kaksi posliinikulhoa. Joita kannoin loppupäivän ja -illan miehen iloksi mukanani ennen kuin pääsin tunkemaan ne laukkuun. Niihin käsimatkatavaroihin. Ikinä milloinkaan ei Amarillon lämpö ole tuntunut yhtä ihanalta kuin siitä kylmyydestä sisään päästessämme. Tai hampurilainen maistunut yhtä hyvältä. 

Lifestyle Nordicista löydetyt Tine K Homen posliinikulhot: 

Seuraavaksi miehet lähtivät kokoustamaan ja me puolisot suuntasimme Viinibaari Voxiin lasilliselle. Kunhan istuimme ja juttelimme ennen kuin myös meidän oli aika liittyä mukaan illanviettoon. Kovin kauan en valitettavasti jaksanut juhlia, ensimmäisen kerran taisin ehdottaa hotelliin lähtöä kellon ollessa yhdeksän. Puoli tuntia myöhemmin sitten lähdimme ja kunnon yöunet tapahtumia täynnä olleen päivän jälkeen tekivät hyvää. Tässä muuten se ostamani Espritin jakku:

Sunnuntaiaamuna heräsin tekstiviestiin, joka kertoi lentomme perutun. Asiakaspalvelu ei vastannut, nettisivuilta selvisi päivälennon olevan jo täynnä ja paikkoja löytyvän vain iltakoneesta. Ei hyvä. Ei siinä auttanut muu kuin ostaa uudet liput ja antaa sinivalkoisten siipien kiidättää meidät takaisin Helsinkiin. Meidän oli alkujaan tarkoitus olla hakemassa poikia heti aamupäivällä kymmenen jälkeen ja tuo uusi lento lähtisi yhdentoista maissa. Paitsi että kone oli myöhässä jo tullessa ja sen jälkeen istuimme puoli tuntia koneessa odottaen, että yksi matkustaja saataisiin poistettua koneesta. Lopulta laskeuduimme Helsinkiin iltapäivällä, joten periaatteessa loppu hyvin kaikki hyvin. Pääasia kun oli, että pääsimme hakemaan nämä kaksi kotiin:

Samana iltana kävimme nukkumaan kaikki vierekkäin ja kuten Facebookiin kirjoitin, oli ihanaa olla aikuisten kesken reissussa, mutta vielä ihanampaa palata kotiin poikien luokse. Kaksi yötä poissa tuntui aivan luksukselta ja nyt ei tarvitse taas aikoihin pyydellä yökyläilyjä. Akkuja ladattu pitkälle tulevaisuuteen!