Status update

Viikko takaperin heitin kepit nurkkaan. Oli aika aloittaa testiviikko ja katsoa miten kävely sujuisi omin voimin, ainoastaan kipsisaapas jalassa toki pysyen. Olipa ihanaa, kävelin pieniä siirtymiä ja olin hakemassa poikia päiväkodista. Toinen kepeistä oli varalla sängyn vieressä, sillä aamun ensimmäiset askeleet olivat ja ovat yhä melkoisen kivuliaita. Muuten ei mitään, hyvin sujui. 

Tänään oli sitten jännittävä päivä. Mies ajoi työmatkallaan minut lääkäriasemalle, jossa oli edessä leikkauksen jälkeinen kontrolli ja röntgenkuvien otto. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, pian selviäisi alkaisiko arki kotiin sidottuna olla takana vai jouduttaisiinko sairauslomaa jatkamaan.  

Kaikki on kuulkaa paremmin kuin hyvin! Jalka on alkanut luutua kuten pitää ja paraneminen on hyvässä vauhdissa. Seuraavan viikon käytän vielä kipsikenkää päivisin, sen jälkeen jätän senkin pois ja kävelen ihan omilla koivilla ilman apuvälineitä. Edessä on nyt kuntoutusvaihe, sain passituksen fysioterapiaan ja puoli vuotta tästä eteenpäin on seuraavan tarkastuksen aika. Tuolloin jalan pitäisi olla täysin parantunut. Sain ohjeiksi kävellä seuraavan puolen vuoden aikana jalan antamissa rajoissa, ensin pieniä etappeja ja hiljalleen enemmän. Käytön myötä sitten nähdään reagoiko jalka turpoamalla tai kipeytymällä ja mitä jaksan tehdä. Hypyt, juokseminen ja korkokengät jätetään vielä vähäksi aikaa väliin, mutta muuten eletään ja ollaan niin normaalisti kuin vain suinkin. Huippua!

Minulla on kaksi viikkoa sairauslomaa vielä jäljellä ja kunhan kipsisaapaskin lentää mäkeen, on aika palata auton rattiin ja kokeilla miten jalka kestää kytkimen käytön. Lääkäri totesi siinä kuvia katsellessaan, että kokemuksesta hän voi sanoa, että ilman leikkausta ja ruuvia toipuminen ei olisi vieläkään alkanut, niin hankala murtumani oli. Eli onneksi pääsin suoraan asiantuntijalle ja onneksi leikattiin heti, vaikka asiassa muutama mutka olikin maksusitoumuksen viipyessä viikkoja vakuutusyhtiön pöydällä. Ruuvi muuten saakin pysyä jalassa, otetaan pois ainoastaan jos alkaa häiritä.

Yhdestä askeleesta johtuneesta liukastumisesta koitui sitten lopulta kymmenen viikon sairausloma. Mutta olipa kiva laittaa töihin viestiä, että parin viikon kuluttua nähdään. Tervetuloa tavallinen arki, mökkihöperö kiittää ja kuittaa!