Ihana kamala aurinko

Ensin sitä odottaa innolla ensimmäisiä kevätauringon säteitä. Sitten kun ne vihdoin tulvivat ikkunasta sisälle eilisen tavoin, tuleekin hirveä ahdistus. 

Likaa siellä, tahroja täällä. Nuhjuiset seinät, sormenjälkiä kaapinoveissa. Pieniä tahmaisia kämmeniä kirjahyllyn laseissa ja pölyä leijailemassa ympäriinsä. Ikkunoista puhumattakaan. Ja kuka on pyyhkinyt vadelmahilloiset kätensä sohvan selkänojaan. Entä parveke, kuka laittaisi sen kevätkuntoon!

Pari hengitystä syvään, kukat maljakkoon ja toimintasuunnitelmaa tekemään. Siivoojat tulevat onneksi huomenna, joten itselle jää vain paikkojen laittaminen sitä varten kuntoon, että pääsevät pyyhkimään tasoja ja pintoja ilman ylimääräistä roinaa. 

Kirjahylly on järjestyksessä, ainakin melkein. Yleensä kirjojen rakosista löytyy sinne hartaudella piilotettu legoukko tai muutamakin. Talvehtivat siellä, mutta nyt saavat kevään tullen kyytiä. Samoin lastenhuoneiden liiat tavarat, duplot ja junaradat. Menkööt varastoon hetkeksi, haetaan sitten sieltä taas, kun leikki-innostus ehkä tulee uudelleen.

Sormia oikein syyhyttää päästä kaappien kimppuun, järjestelemään paikkoja ja putsaamaan niitäkin kolosia, joihin talven aikana ei tule vilkaisseeksikaan. Harmi vaan, että en vielä saa kiipeillä yläkaappeihin. Täytyy pysytellä sillä korkeudella, jolle maasta käsin yltää.

Mutta ensin kuppi kahvia, sitten vasta kaappien kimppuun!