Päivänä eräänä katseeni osui kirjahyllyn Harry Potter -kirjarivistöön ja aloin miettiä joko esikoinen olisi riittävän iso tutustuakseen velhopojan maailmaan. Luin ensin itse sarjan ensimmäisen osan lävitse ja varmuudeksi kyselin vielä samanikäisten vanhemmilta kirjan soveltuvuudesta seitsenvuotiaalle. Aina voi kirjan jättää kesken, jos se osoittautuukin liian jännittäväksi ja niinpä aloimme viime viikolla lukea teosta Harry Potter ja Viisasten Kivi.
Eikä ole tarvinnut jättää kesken, ei todellakaan. Mikään ei pitkään aikaan ole kuulemma ollut yhtä hyvä, jännittävä ja hauska kirja kuin tämä Potter. Lapsi kuuntelisi ihan niin kauan kuin minulla ääni kestää lukea ja loppupuolella teosta ollaan jo. Olen vähän liiaksikin varmistellut, että eihän nyt jännitä liikaa ja tietäähän lapsi toden ja kuvitellun eron, mutta turhaa se on ollut. Kyllä se tietää ja sanoo sitten, jos pelottavaksi käy. Erinomaiseen saumaan tämä lukeminen tuli, kun ostin esikoiselle syksyllä Lontoosta Harry Potterin taikamuistikirjan ja taikasauvakynän. Kirjaan on jo merkitty ylös itse keksittyjä loitsuja ja salaisuuksien kätkemiseen se lienee mainio myös.
Kaikki eskarilaiset eivät kuitenkaan Pottereista vielä välitä ja osalle tapahtumat ovat liian pelottavia. Nyt minulla on edessä toisen osan lukeminen ja miettiminen, voimmeko lukea myös sen lapsen kanssa. Toinen osa on nimeltään Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio ja muistelisin sen olevan vielä ihan ok. Kolmas osa, Azkabanin vanki, jääköön sitten jo suosiolla odottamaan, että esikoinen kasvaa pari vuotta lisää. Napataan sitten niitä tuolta hyllystä sitä mukaa, kun ikää karttuu.
Ellei lapsi sitten ole tässäkin tullut äitiinsä ja lue kaiken mahdollisen minkä käsiinsä saa, oli lupa tai ei. Siinä tapauksessa on ehdottomasti parempi, että minä luen, vaikka sitten vähän sensuroimalla niitä kaikkein jännimpiä kohtauksia. Väliin otetaan kuitenkin Kalevala, lapsen pyynnöstä sekin.
Meiltä löytyy myös äiti ja esikoinen, jotka molemmat lukevat kaiken, mitä käsiin saavat. Itse luin lapsena jopa veljen lainaamat sotaromaanit, Esa Anttalat ja muut, kun omat kirjat loppuivat. Kalle Päätalot olivat ainoat, jotka jätin väliin :) Oli siitä monipuolisesta lukemisesta koulussa etenkin hissan tunneilla paljonkin etua vielä lukiossakin.
VastaaPoistaEsikoiseni luki Potterit n.kolmas-neljäs-luokkalaisena. Vähän panttailin viimeisiä osia. Mutta ei lapsi niitä liian pelottaviksi sanonut missään vaiheessa. Itse en ole jaksanut Potterita lukea, olen yrittänyt, mutta ei vaan lähde vetämään. Mua jotenkin häiritsee, kun ainakin eka osa oli jotenkin lauserakenteiltaan liian enkkumaista suomea. Jotenkin kökköä kieltä.
Ollessani töissä päiväkodissa huomasin, että monelle eskari-ikäiselle yllättävää kyllä, ovat Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieli ja Mio, poikani Mio liian pelottavaa luettavaa. Jouduttiin jättämään kesken ja vaihtamaan kirjaa.
Tällä hetkellä luen Kaija Juurikkalan Äiti -kirjaa. Siinä on kirja, jota tekee mieli lukea vähän väliä miehelle ääneen. Väkevää tekstiä, suosittelen.
Mun bravuurini olivat erilaiset lääkärikirjat oirekuvauksineen. :D Potterithan ovat niittäneet kunniaa juuri erinomaisen suomennoksensa vuoksi, mutta ensimmäinen ja toinen osa ovat minustakin vähän niin ja näin. Ensimmäinen ainakin on myös selkeästi pienemmille kuin vaikkapa sarjan kolmas ja muistaakseni kieli kehittyy itse tarinan kehittymisen myötä kyllä. Varma en ole, siitä on niin kauan kuin olen Potterit lukenut.
PoistaKiitos myös Juurikkalan Äitikirja-vinkistä. Myös esikoisen eskariryhmässä on luettu Lindgreniä ja vanhemmille tuli sähköpostia aiheesta. Mio poikani Mio oli ollut joillekin pelottava ja asiasta kehotettiin juttelemaan kotona. Meillä noita ei ole koettu liian jännittäviksi.
Esikoinen alotti ekaluokalla potterit, sitten eragorn-sarja, soturikissat, nälkäpelitrilogia jossain vaiheessa. Nyt keskimmäinen tokaluokkalainen lukee feeniksin kiltaa. Ihanaa kun löytyy mukavaa luettavaa. Ps. Esikoinen tyttö, keskimmäinen poika
VastaaPoistaMä luulen vähän, että me luetaan nyt eka ja toka Potter, sitten taas väliin muuta ja palataan kirjoihin kunnes lapsi on pikkaisen kasvanut. Mutta on kiva kuulla ettei niitä tarvitse pantata jonnekin ala-asteen lopulle saakka.
PoistaMeillä 7v. ja 8v. ovat täysin Potterin lumoissa. Voin lämpimästi suositella äänikirjoja, Potterit Vesa Vierikon lukemana ovat ainakin meidän automatkojen parasta viihdettä! Keskimmäinen kuuntelee noita kotonakin ja seuraa tekstiä kirjoista. Mabeline
VastaaPoistaMeille nuo äänikirjat ovat aika vieraita tuttavuuksia, pitääkin hankkia muutamia juurikin pidemmille automatkoille. Kiitos vinkistä!
PoistaMinä odotan että Potteria päästään lukemaan, mutta taidetaan suosiolla odottaa eskariin. Samoin poika odottaa jo Hobittia, mutta luetaan nyt välissä Muumeja ja muita klassikoita.
VastaaPoistaHobitti on meilläkin edessä ja seuraavaksi tosiaan Kalevala. Päiväkodissa lukevat juuri Heinähattua ja Vilttitossua ja Risto Räppääjät ovat poikien mieleen kovasti.
Poista