Melkein putkeen

On päiviä ja viikkoja, jolloin asiat menevät vähän sinnepäin. Melkein putkeen, mutta ei ihan.  

Mies sairastui viikko sitten, kun jokin kummallinen pöpö vei ihan veteläksi ja peiton alle. Perheemme toinen aikuinen  nukkui käytännössä kolme vuorokautta. Samaan aikaan itselleni iski oikein kunnon flunssa ja jälleen kerran ääni hävisi. Aikuisuuden myötä tullut kurkunpääntulehdus on pirullinen vaiva, aina flunssan iskiessä tietää kohta joutuvansa kähisemään sanottavansa. Ja kun allergiakevät rantautui samaan aikaan, olin aivan tukossa. Kukaan ei jaksanut tehdä lämmintä ruokaa, joten mentiin sieltä mistä aita on matalin. Avokado-tomaatti-mozzarellasämpylät uppoavat sairastavillekin.

Lapset saivat ihan liikaa ruutu- ja peliaikaa. Miehen synttärit menivät vähän ohitse, mutta viime viikonloppuna mies sai raahauduttua viemään auton katsastettavaksi, luonnollisesti pari päivää ennen takarajaa. No miksipäs se olisi läpi mennytkään, uusi yritys kuukauden sisällä korjaamokeikan jälkeen.

Kuopus halusi leipoa pannukakkua, se on kuulemma päiväkodissa niin hyvää. Ei muuta kuin tekemään, leipuri sekoitti aineet ja vahti kypsymistä uuninluukun läpi. Leipuri näyttää peukkuja, mutta raakaahan se oli. Ei muuta kuin takaisin uuniin heti, kun saatiin sieltä esikoisen kanssa tehdyt sämpylät ulos. Joista unohtui puolet hiivasta. 

Alkuiviikko oli ok, kunnes eilen illalla tuli vähän kummallinen olo ja suuntasinkin askeleeni makuuhuoneen ja unten sijaan vessaan. Kiva juttu, oksennustauti on saapunut meillekin. Sitä tuntuu olevan aivan hirveästi liikkeellä juuri nyt ja joka toinen lapsiperhe kärsii taudin kourissa parhaillaan. Onneksi tämä tuntuu olevan myös melko nopea pöpö ja näin vajaata vuorokautta myöhemmin toivon jo veden, sipsien ja mehukeiton pysyvän sisällä. Sitten vain odotetaan kuka kaatuu seuraavaksi ja osuuko kuopus jo ämpäriin. Vähän jännitystä elämään.

Onneksi on viikonloppu edessä. Ja vielä monta Potteria lukematta. 

t. koukuttunut.