Panosta ja pihistä

"Huono Äiti", eli toimittaja ja yrittäjä Sari Helin kirjoitti muutama päivä sitten erittäin fiksun blogipostauksen naisten rahankäytöstä. Miksi aloitin säästämisen kiteyttää ongelmakohdan, joka on leimallinen nimenomaan naisille ja vielä tarkemmin äiti-ihmisille.

Pariskunnalla on monta mahdollisuutta raha-asioidensa järjestämiseen. Yleistäen voidaan todeta, että nuorempina yhteen menneet pistävät myös herkemmin kaiken samaan pottiin siinä missä vanhemmalla iällä pariutuneet yleensä säilyttävät omat erilliset rahansa. Tämä on ymmärrettävää, sillä iän myötä varallisuus on ehkä jo ehtinyt karttua ja itsenäisyys rahallisesti tuntuu tärkeältä. Olivat rahat sitten yhteiset tai erilliset, voidaan niiden jokapäiväinen, arkinen käyttö järjestää monella tavalla.

Meidän perheessämme rahat ovat periaatteessa erilliset, mutta käytännössä yhteiset. Meillä molemmilla miehen kanssa on omat tilimme palkkaa varten eikä meillä ole yhteistä taloustiliä tai vastaavaa. Silti meillä on yhteinen asuntolaina ja käytämme rahaa sujuvasti sen tililtä, jolla sitä kulloinkin sattuu olemaan. Verkkopankkitunnukset ovat yhteistä omaisuutta, rahaa siirrellään tileiltä toiselle ilmoitusasiana.

Silti en missään nimessä ole koskaan halunnut meille vain yhtä yhteistä tiliä. Minulle on tärkeää säilyttää edes illuusio itsenäisyydestä ja haluan järjestää raha- ja omaisuusasiani niin etten tulevaisuudessa joskus huomaa olevani puilla paljailla elämän yllättäessä. Sillä kukaan meistä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sen sijaan varautua voi ja sen puolesta myös Sari Helin kirjoittaa.

Mihin meidän naisten rahat sitten kuluvat? Karkeasti jaoteltuna miehet huolehtivat talouden isommista menoeristä ja laittavat ylijäämän talteen. Naiset puolestaan maksavat perheen ruokalaskut, hoitavat harrastuskustannukset ja ostavat lapsille vaatteita. Naiset kuluttavat herkemmin naistenlehtiin tai kahvilakäynteihin, kun taas miehet ostavat kerralla hintavampia ostoksia. Siinä missä miehen eurot kuluvat kiinteän omaisuuden kartuttamiseen, häviää naisen raha savuna ilmaan. Tämähän on ihan klassikko. Lisäksi lasten hoitaminen kotona tai monesti matalapalkkainen alavalinta vaikuttavat siihen, että eläkekertymä ei ole kummoinen.

Meillä kenelläkään ei ole varaa olla huolehtimatta tulevaisuudesta. Mitään takeita ei ole, että hyvinvointivaltio kolmenkymmenen vuoden kuluttua olisi edes nykyisessä kuosissaan. Onko enää samanlaista eläkejärjestelmää? Miten on julkisen terveydenhuollon laita? Mitä käy, jos sairastumme vakavasti ja eläkkeemme on muutamia hassuja satasia kuukaudessa? Millä maksamme lääkkeet, miten nopeasti voimme luottaa pääsevämme hoitoon? Entäpä lapsemme, onko Suomessa ilmainen korkeakoulutus vielä kymmenen vuoden kuluttua? Jos ei ole, millä lasten koulutus maksetaan?

Nämä kaikki ovat asioita, joille kannattaa uhrata muutama hetki ja käydä perheen kulutustottumuksia läpi. Olemmeko tyytyväisiä vai pitäisikö asioita rukata hieman uusiksi? Monella meillä on varmasti näin lapsiperheessä se tilanne, että se mikä tilille tulee, myös saadaan sieltä menemään. Oleellista onkin, että pienistä puroista kasvaa suuri virta ja kaikki säästöön laitetut lantit ovat kotiinpäin. Kaksikymmentä euroa kuussa on paljon parempi kuin ei mitään.

Minä en ole asiantuntija säästämisasioissa, kaukana siitä, mutta voin kertoa miten me olemme asiamme yhdessä pankkineuvojan kanssa järjestäneet. Oleellisinta meille on se, että asunto ja auto ovat meidän molempien nimissä, onhan asuntovelkakin yhteinen. Meillä itse asiassa vielä niin, että omistusosuudet on jyvitetty sen suhteen miten meillä oli alkupääomaa asuntoa ostaessa. Koska meillä on iso laina, on meillä myös yhteinen henkivakuutus pahimman varalle. Jos toiselle joskus jotain käy, kuittautuu puolet lainastamme pois ja tämä mahdollistaa lasten kodin säilymisen, kun yksin ei tarvitse koko lainasummaan hoitaa.

Emme ole kovin optimistisia eläkekertymien osalta, joten säästämme joka kuukausi yksityiseen eläkevakuutukseen. Ja koska minä olen ollut kotona ja teen nyt vähemmän töitä kuin mies, kertyy eläkettä normaalisti minulle miestä vähemmän. Tämä on meillä kompensoitu niin, että oma yksityinen säästösummani on tuplat kuukaudessa mieheen verrattuna. Ja niitä lastenvaatteita ja ruokaa ostetaan ihan yhtä lailla miehen tililtä kuin minunkin omaltani.  

Kaikenlaisia ylimääräisiä vakuutuksia tarjotaan vähän joka suunnalta, minä esimerkiksi olen viimeisen vuoden aikana saanut ainakin kolme mainosta erilaisista rintasyöpävakuutuksista. Lapsillamme on sairauskuluvakuutukset, mutta ne valitettavasti loppuvat parikymppisinä. Olenkin aikeissa kilpailuttaa vakuutusyhtiöt sen osalta, saisimmeko pojillemme koko eliniän kattavat vakuutukset nykyisten sijaan. Ja jos niistä nyt korvakierteet rajattaisiinkin pois korvattavista sairauksista, olisi satavuotiaaksi voimassa oleva vakuutus hyvä ajatus pitkällä tähtäimellä.

Kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi omaan pankkiin eläkesäästämistä suunnitellessaan ja pohtia mikä sopii itselle parhaiten. Rahastosäästämisestä tai osakesijoittamisesta kannattaa kysellä pankeilta enemmän, vaihtoehtoja kun löytyy niin maltillisen riskin sijoittajalle kuin riskejä kaihtamattomalle suuren tuotto-odotuksen sijoittajalle. Oleellista on aloittaa heti, ei sitten joskus. Panosta siis tulevaisuuden turvaan, vaikka pihistämällä siitä yhdestä uudesta lasten trikoopaidasta, oli sillä sitten miten hyvä jälleenmyyntiarvo tahansa!