Säännöllisesti sitä epäilee onko onnistunut äitinä edes kelvollisesti tai onko taas tullut kasvatettua vähän liikaa. Tuleeko noista meillä majailevista pikkuihmisistä vielä ihan kunnollisia aikuisia miehiä. Yhtä asiaa en epäile koskaan, se on näiden kahden välinen suhde.
Veljekset isolla alkukirjaimella. "Sinä olit maailman iloisin sinä päivänä, kun minä synnyin" totesi kuopus eräänä päivänä veljelleen. Ja esikoinen kiiruhti vakuuttamaan, että näin on.
Ei ole epäilystäkään etteivätkö nämä kaksi olisi toistensa tärkeimmät ihmiset nyt ja aina. Pieni vilkaisu toiseen, samalla puolella ollaan. Tiimi.
Ja se, jos joku, saa minut onnelliseksi.
Voi, tämä on ihanaa luettavaa! On myös hauska katsella pojista kuvia, kun tuon veljeyden näkee niin selvästi. Tämän vuoksi haluaisin toisen, vaikka ikäeroa meillä olisi vähintään se 6 vuotta (jos nyt raskautuisin). N on monesti toivonut, että hän saisi kotiin pikkuveljen, pikkusiskon tai ystävän, joka aina asuisi meillä, Tuo ystävä-nimitys sisaruksesta on mun mielestä aivan liikuttavan ihana. Hän on myös todennut, että jaksaa odottaa vauvan kasvamista. Miehellänihän on yli 8 vuoden ikäero pikkuveljeensä ja vallan ovat läheiset olleet ja ovat edelleen. Sisaruus on niin hieno asia, itsellänikin siskoja kaksin kappalein.
VastaaPoistaMeillä on siskoni kanssa neljän vuoden ikäero ja olen itse aina ollut enemmän ison kuin pienen ikäeron kannattaja. Meillehän ei ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsia olisi yhden sijaan kaksi, mutta päätimme kuitenkin aikanaan antaa toiselle mahdollisuuden tulla. Nyt on tietysti helppo todeta, että onneksi annoimme, ei vähiten esikoisen vuoksi. Pojat ovat toistensa parhaita ystäviä ja veljessuhde luja niin hyvässä kuin pahassa. Joka päivä kinastellaan, mutta samaan aikaan pidetään toisen puolta esim. vanhempia vastaan. ;)
Poista