Tapahtui viime päivinä

Perjantaina päiväkodissa juhlittiin itsenäisyyttä tanssiaisten merkeissä. Molemmat pojat olivat puts plank puleerattuja, kun aamu koitti ja oli aika lähteä juhliin. Lakeerikengät kiilsivät ja esikoinen pohti pitkään kravatin ja rusetin välillä. Kuopusta puolestaan kutitti slipoveri ja hikikin oli. Iltapäivällä kuulin pienemmältä kuinka tanssiaiset olivat olleet typerät, kun siellä vaan tanssittiin ja hän ei kyllä tanssinut. Esikoinen pursui iloa, miten kiva oli saada tanssia ja päivää varten oli eskarissa opeteltu valssiaskelia ja sitä miten tyttöä haetaan kumarruksen kera tanssiin.

Iltapäivällä kävimme kotona kääntymässä ja lähdimme lähes suoraan vanhempieni luokse juhlimaan syntymäpäiväänsä viettävää isääni. Näissä juhlissa viihdyttiin puoleenyöhön saakka ennen kuin pakattiin kaksi väsynyttä pikkupoikaa autoon ja lähdettiin kotiin. Viidennen päivän juhlat ovat lapsuudestani saakka jatkunut perinne, vaikka äiti vähän väläyttelikin taukoa seuraavaksi pariksi vuodeksi. Sitten taas, kun isä on seitsemänkymppinen ja isänmaa sata.

Edellisen illan juhlista johtuen varsinainen itsenäisyyspäivä menee meiltä aina vähän matalalla profiililla. Se on myös minun ja mieheni seurustelun vuosipäivä ja nyt tuli plakkariin kahdeksantoista vuotta yhdessäoloa. Juhlistimme käymällä koko perhe autopesussa, vanumalla sohvilla ja katsomalla Linnan pukuloistoa telkkarista. Siinä sivussa pesin vielä sohvanpäälliset.  Alla vuosi taitaa olla 2003 tai sitä luokkaa.

Eilinen oli sitten tehokas sunnuntai. Lähdimme kuopuksen kanssa ostamaan synttäritarjoiluja sekä kukkia ja mies jäi esikoisen kanssa tekemään viikkosiivousta kotiin. Vuoronvaihto, mies esikoisen kanssa futikseen ja minä jatkamaan siivoushommia. Kun koti oli siisti ja järjestyksessä, oli hyvä laittaa joululaulut soimaan ja pitää pieni paketointihetki. 

Enää jäi jäljelle osa poikien lahjoista, sillä jatkoin käärimishommia vielä illalla Notting Hill -leffaa katsellessani.

Myös synttärijuhlien ongintapussit valmistuivat huomista odottamaan.

Tänään pidin vapaapäivän ja kun vanhempani olivat hakeneet kuopuksen luokseen pipareita leipomaan hyppäsin bussiin ja hurautin kaupungille. Luvassa oli treffit ystävän kanssa ja niin siinä hurahtikin reilut kolme tuntia nopeammin kuin olisi halunnut. Huippuhauska päivä, mitä sitä muuta tarvitsee kuin loistavaa seuraa, pieniä ostoksia ja erinomaisen samppanjalounaan Brondassa. Juttua riitti ja kotiin palasin mukanani niin tarpeellisia ja ostoslistalla olleita kuin ex tempore -ostoksia. 

Nyt täällä on kuulkaa syntymäpäivien järjestely täydessä vauhdissa. Huomenna meillä on juhlapäivä, kun kuopus täyttää neljä vuotta. Aamu aloitetaan yhdessä neuvolalla, jonne hän ei tosin aio mennä, asia loppuunkäsitelty. Päiväkotiin viedään tarjolle keksejä ja iltapäivällä tulevat kaverit pientä sankaria juhlistamaan. Että kakun hakuun, adios!