Joulutunnelmissa

Terveisiä tapaninpäivän rauhasta! Kello käy jo alkuiltaa, meillä kaikilla on yöpuvut yhä päällä ja sohville muodostetussa leffakatsomossa tuijotetaan tiiviisti Leijonakuningasta. Suklaarasiat tyhjenevät ja piparkakkutalon tuhoaminenkin on aloitettu. Pidemmittä puheitta vähän kuvia joulunvietostamme tänä vuonna.

Kukkuu!

Minä nukuin, kun kuusipartio koristeli joulukuusen. Myös Lontoon-aarteet pääsivät esille.

Ensimmäistä kertaa mies ja pojat tekivät piparitalon. Miehen mukaan se on sympaattinen, kuopuksen mielestä tyylikäs. Toivottavasti tästä tulee perinne.

Tämä sen sijaan on jo sellainen. Tonttu jättää joulusukkiin puuhaa aattoaamuksi.

Sain mantelin!

Minä myös!

Omat lahjat jätettiin kaikki odottamaan joulupäivää ja paluuta kotiin.

Isovanhemmilla joulusaunan jälkeen, pukkia odotellessa. "Mä näytän ihan italialaiselta kokilta tässä paidassa", totesi esikoinen. Oukei.

Onkos täällä kilttejä lapsia? Luojan kiitos pukki tuli etuajassa, ei sitä jännityssekoilua olisi kukaan enää kestänyt.

"Joulupuu on rakennettu" kaikui komeasti.

Pukki on ihan pro, tuo mukanaan kirjeen tontulta, pipareita ja karkkeja.

Jo helpottaa, kun pahin lahjajännitys on ohitse.

Paketeista parhaat, sisällä rintaneula sekä pyyhe. Itse valitut.

Syömistä, lautapelejä, samppanjaa, lisää syömistä ja lisää pelejä. Siinä loppuillan ohjelma.

Joulupäivän aamuna avattiin seuraava lahjakierros.

"Mä olen aina toivonut automattoa!" Niin, tiedän. 

Ykköstoiveet plakkarissa!

No tää nyt on tätä.

Joulupäivänä lähdettiin takaisin syöpöttelemään. Käsissä uudet aarteet, ukilta saadut iPad minit. Esikoisen ilotanssi ja tuuletus olisi pitänyt saada videolle.

Ja nyt täällä jatkuu rentoilu ennen kuin huomenna juhlitaan poikien yhteissynttäreitä. Jos pysyn hereillä, katson Morsea. Jos en, luen kirjaa kunnes silmät menevät kiinni. Ollaan joulunpyhien ytimessä.