Syksy on kyllä ihanaa aikaa. Kun kesäkukat (tai Ikean muoviset heinää imitoivat huitulat) vaihtuvat kanerviin ja lyhdyt saa kantaa odottamaan pimeneviä iltoja. Ihan yhtäkkiä on jo lokakuu ja tästähän on sitten enää kaksi kuukautta sen nimeltä mainitsettoman kuun alkuun. Joskus kymmenen vuotta takaperin marraskuu aina vähän ahdisti, kun valon vähyys ja loska tuntuivat vyöryvän päälle. Tämäkin on muuttunut, ei ahdista yhtään enää. Ei ehkä ehdi!
Haettiin poikien kanssa varastokopista lyhdyt kukkaruukkujen tilalle ja kauppareissulla viereisestä kukkakaupasta ostettu callunamalja pääsi lyhtyjen keskelle parveketta somistamaan. Jemmasta löytyi sopivasti vielä neljä kynttilää viime talvelta, joten ne asettelin lyhtyihin odottamaan. Kuukausi eteenpäin ja sytytän lyhtyihin tulet joka ilta. En ole mikään tuikkujen tai kynttilöiden polttelija sisällä, mutta ulkona tykkään niitä laittaa palamaan.
Meillä on parvekkeella lämmittimet, mutta lampaantalja toimikoon vielä ekstralämpönä tarvittaessa. Tämä iso parvekkeemme on kyllä kullanarvoinen ja koko kesän se on toiminut yhtenä ylimääräisenä huoneena.
Aikaisempina syksyinä olen laittanut callunoita tähän kukkalaatikkoon. Täytyy miettiä laitetaanko tänäkin vuonna jo ostetun maljan lisäksi.
Karsin poikien keppikokoelmasta puolet, kymmenkunta aarretta lähti tylysti roskiin. Jäljelle jääneistä muodostui asetelma.
Että mä tykkään tästä meidän lisähuoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti