Astmakokeita ja uusia pipoja

Viime viikolla oli aika viedä esikoinen astmatesteihin. Koepäivää oli siirretty jo kahdesti sitkeän yskän vuoksi, mutta vihdoin lapsi oli tarpeeksi terve juoksemaan kuusi minuuttia Hesperian puistossa. Koska samana aamuna minä jonotin hulliksilla halpoja lentolippuja, aloitti mies lapsen kanssa koepäivän ja minä ajoin vaihtariksi heti, kun ehdin. Esikoinen oli tapansa mukaan superreipas ja vaikka prick-testeissä harmitti ja itketti, on lapsi oppinut istumaan paikoillaan rimpuilematta. Niin nytkin, eikä käsivarsi liikkunut yhtään hoitajan pistellessä testattavia aineita ihoon. Huuto kyllä kuului, mutta mitäpä siitä. Sanon aina lapselle, että saa pelottaa, saa itkeä, saa olla pahoilla mielin, jos siltä tuntuu. Mutta tietyt toimenpiteet vaan täytyy tehdä ja rimpuilla ei saa rokotuksen tai verikokeenkaan edessä. Yhden kerran olen noukkinut tuolloin kolmevuotiaan lapsen hoitajan pöydän alta huoneen takanurkasta ja sen jälkeen on alettu vähän kerrata näitä toimintaohjeita.

Huojentava tulos tuli, lapsella ei vaikuttaisi olevan astmaa. Testi todennäköisesti uusitaan vielä talvipakkasilla, mutta nyt näyttäisi ipana selviävän pelkillä allergioilla. Onhan niiden olemassaolo ollut selvää jo monta vuotta, mutta nyt saatiin aikaiseksi testata eri aineet virallisesti prickeillä. Suurimmat paukamat aiheuttivat koivu ja leppä, seuraavaksi suurimman koira ja myös heinät aiheuttivat muutoksia. Näillä siis mennään.

Samaan syssyyn käytiin ostamassa esikoiselle pari uutta pipoa. Hänen mielestään kaikki muut paitsi Popin pipot ovat tiukkoja ja ahdistavia, joten päätin etten jaksa enää vääntää asiasta joka jumalan aamu. Nyt on yksi pehmeä trikoinen päähine ja toinen vähän paksumpi, jonka kohdalla kiristin lapselta lupauksen siitä, että pipoa myös pidetään. Ettei se mystisesti ala kutittaa tai jotain. Tämä pikkutyyppi kun kulkisi mieluiten vain collegehousuissa aina ja kaikkialla ja farkut ovat ihan pannassa, joten sikäli tämä pipodilemma ei tullut yllätyksenä. Onneksi niinikään Popilta saatavat joustavat farkuntyyliset pöksyt on kelpuutettu tyypin vaatekaappiin ja lapsi pääsee muuallekin kuin päiväkotiin. Minä nimittäin olen aika ehdoton siinä, että kaupungille laitetaan jotain muuta kuin ne colleget.

Viikonloppuun meillä kuului sopivassa suhteessa menoja sekä rentoilua. Lauantaina olimme asioilla muutaman tunnin ja iltapäivällä esikoinen vietiin eskarikaverinsa synttäreille. Tänään on ollut futispäivä, mutta ehdittiin myös lukea sängyssä kirjoja koko perhe. Tai no, totuuden nimessä on sanottava, että kuopus ulkoistettiin hyvin nopeasti isänsä kanssa olohuoneeseen taukoamattoman pölötyksen vuoksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa toivottavat irokeesipojat!