Tämä päivä alkoi sillä, että kuopus laittoi repun selkäänsä ja totesi meille muille lähtevänsä takaisin Suomeen. Että heippa vaan. Saatiin kuitenkin ipanainen suostutelluksi jäämään vielä pariksi päiväksi lomailemaan meidän muiden kanssa.
Ja jos säät suosivat meitä matkallamme, niin sama päti yöuniin. Nukuimme vähintään kymmenen tuntia joka yö ja oli ihana herätä aamulla virkeänä uuteen päivään. Tänä kyseisenä aamuna kuopus myös päätti pitää tankkauspäivän, mikä tuli todellakin tarpeeseen edellisen päivän ruokavalion koostuttua ranskalaisista ja yhdestä keksistä. Pikkutyyppi huitaisi aamupalalla menemään kolme suklaapullaa, yhden croissantin, muroja ja vielä kinkkuvoileivän päälle. Taas jaksoi!
Esikoinen puolestaan huomasi, että mehän emme olleet käyneet Natural History Museumin ötökkäpuolella laisinkaan, sinne oli ehdottomasti päästävä vielä. Ei siis muuta kuin museolle ja aivan tolkuttoman pitkään kiemurtelevaan jonoon seisomaan.
Onneksi jono kulki vikkelästi eteenpäin ja selvisimme puolessa tunnissa sisälle museoon. Kaikenlaisia ötököitä tuli tutkittua, tuokin osa museota oli tosi hyvin suunniteltu. Lapset rakensivat hämähäkkiä oikeanlaiseksi ja tutkivat kotitalouden tuholaisia. Kävimme myös toisen kerroksen maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia esittelevässä osassa museota ja ehdottomasti jännittävintä oli kokea oikea maanjäristys "japanilaisessa S-Marketissa", kuten lapset paikkaa kutsuivat.
Tämä oli myös se päivä, kun näkisimme esikoisen kanssa Leijonakuningas-musikaalin. Lähdimme jälleen metrolla eteenpäin ja tungoksen vuoksi päädyimme eri vaunuihin, minä esikoisen ja mies kuopuksen kanssa. Vähän myöhemmin huomasin, että eihän tämä metrojuna korjaustöiden vuoksi pysähdykään aikomallamme asemalla ja mies oli huomannut saman tahollaan. Kommunikoimme elekielellä ikkunan molemmin puolin ja viesti välittyi, jäisimme yhtä asemaa aikaisemmin pois. Näissä tilanteissa lähes kahdenkymmenen vuoden yhteiselo on parhaimmillaan, kun toista osaa lukea sen kuuluisan avoimen kirjan tavoin ja ymmärtää kirjaimellisesti puolesta sanasta.
Lounaan jälkeen vietimme hetken isossa kirjakaupassa ja sitten tiet erosivat, kun mies lähti kuopuksen kanssa katsastamaan British Museumin muumioita. Olivat paluumatkalla pysähtyneet ottamaan hienoja kuvia sillalta.
Me musikaalikävijät puolestamme kävelimme Lyceum Theatren luokse, teimme tuliaisostoksia teatterikaupassa ja nappasimme mukaan vielä karkit ja vesipullot esityksen ajaksi. Olin ostanut meille paikat permannon etuosasta ja näkymä lavalle oli moitteeton. Lisäksi olimme käytävän vieressä ja ohitse kulkevat eläinkulkueet ja näyttelijät olivat mahtava näky myös ihan läheltä. Vaikka liput olivat suhteellisen tyyriit (vajaat sata euroa per nuppi), oli se silti ehdottomasti sijoittamisen arvoinen juttu. Me nautimme niin paljon ja näytös oli todellinen elämys!
Näytöksen jälkeen treffattiin jälleen toinen puoli perheestämme ja käveltiin hetken verran ympäriinsä ennen kuin lähdimme metrolla kohti hotellia ja suuntasimme suoraan syömään. Taas yksi tapahtumantäyteinen päivä takana!
Päivän onnettomuussaldo: esikoisella ruhje ja mustelma otsassa. Syy putoaminen sängystä yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti