Esikoinen syntyi sinisilmäisenä, kuten lähes kaikki vauvat. Silmät olivat alusta saakka kirkkaat siniset, aivan kuten isällään, ja väri on säilynyt samana syntymästä saakka. Ihana heleä sininen, meidän oma sinisilmä! Sellainen, jonka silmät oikein hehkuvat auringon osuessa niihin.
Kuopus syntyi tummilla silmillä, hän oli meidän oma mustikkasilmämme. Silmien väri oli tumma, kuten minulla, mutta selkeästi tummansininen kuitenkin. Ajattelimme, että väri on peritty isältä ja tummuus äidiltä. Kunnes vähän aikaa takaperin havahduin katselemaan kuopuksemme silmiä tarkemmin. Mitä ihmettä!
Sininen oli poissa. Silmät ovat yhä tummat, mutta väri on salavihkaa vaihtunut harmaaksi. Siinä missä esikoisen silmät ovat selkeästi siniset, ovat kuopuksen silmät nyt kauniin, syvän harmaat. Isot harmaat silmät, mieletöntä!
Harmaahurmaajamme!
Arvatkaa kenellä oli lapsena harmaat silmät ennen kuin ne kouluiässä alkoivat vihertää? Aivan oikein.
Olen tästä aivan lapsellisen iloinen. Kun on tottunut kuulemaan molempien poikien olevan aivan isänsä kuvia, on hauska nähdä omiakin piirteitä siirtyneen jälkikasvuun. Sitä paitsi kuopushan syntyi aivan tummatukkaisena. Sanokaa minun sanoneen, hänestä tulee vielä jonain päivänä yhtä tumma kuin äidistään.
Meillä poika vaikuttaisi perineen myös minun oudon silmienvärin eli tuollaisen harmaan-vihertävän-rusehtavan-kukertavan. Ja olen siitä kyllä iloinen myös :)
VastaaPoistaSamanlainen kukerrus on minun silmieni väri. Vaikea määritellä!
Poista