Jestas mikä helle! Tuntuuko kenestäkään muusta ihan siltä, että nyt ollaan kesälomalla ja päivät siintävät edessäpäin vapaina ja ohjelmattomina. Mikä onneton harha!
Meillä on kotona aivan tajuttoman kuuma ja läpiveto ikkunoista parvekkeen kautta ja takaisin on ehdoton. Myös tuuletin huutaa aamusta iltaan, kun keittiön ja olohuoneen isot ikkunat antavat suoraan eteläparvekkeelle. Onneksi teetimme viime vuonna nuo uv-säteitä ja kuumuutta blokkaavat paneeliverhot parvekelasien peitoksi. Ilman niitä täällä kotona ei todennäköisesti voisi olla. Silti me pari päivää sitten rohkeasti lämmitettiin uuni ja leivottiin mustikkapiirakkaa. Tai pojat leipoivat, minä kerroin vain mitä tehdä seuraavaksi.
Olimme eilen alkuillasta poikien kanssa tässä taloyhtiöiden yhteispihalla ja kaikki olivat samaa mieltä, ihan kuin lomalla olisi! Lämpötila kohoaa heinäkuisiin lukemiin ja saa olon tuntumaan ihan kesälomalaiselta. Sitten sitä havahtuu todellisuuteen. Nyt tosiaan on vielä toukokuu ja loman alkuun monta viikkoa. Mutta ihanaa esimakua saatiin siitä mitä se kesälomailu sitten on. Lojumista, venymistä ja vanumista parvekkeen kautta pihalle, ehkä rantaan jätskille ja takaisin pihalle. Tämä on oikein vanha kunnon kerrostaloidylli, jossa lapset juoksevat ympäriinsä ja vanhemmat vahtivat jutellen niitä näitä. Viihdymme tosi hyvin!
Sitten hiekkaiset lapset suihkun kautta puhtaiksi ja mehujäät käteen.
Kävimme eilen myös ostamassa futiksen uudelleen aloittaneelle esikoiselle vähän vermeitä. Pelaaja numero 47 on pollea kuin mikä ja nyt löytyy niin nappikset kuin shortsit ja pelisukatkin. Pelipaidat jäivät vielä nimipainatukseen, mutta tulevat sitten myöhemmin. Täytyy sanoa, että edullisimmasta päästä tämä harrastus ei kyllä ole, se huomattiin heti. Mutta plussapuolia on valtavasti, joten antaa mennä. Toivon tästä tulevan esikoiselle pitkäikäisen harrastuksen, paljon uusia kavereita joukkueesta ja liikunnan iloa. Paljon olemme viime päivinä aiheesta pienen perfektionistimme kanssa jutelleet ja yrittäneet kertoa ettei heti ensimmäisissä treeneissä tarvitse osata kaikkea täydellisesti. Paljon tärkeämpää on päästä pelailemaan kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Esikoinen kävi aikanaan futiskerhossa, mutta kyllästyi tuolloin kilpailuhenkisyyteen eikä halunnut mennä perustettavaan joukkueeseen mukaan. Nyt mieli on muuttunut, lapsi kasvanut ja kolme hyvää päiväkotikaveria houkutelleet ipanan mukaan jengiin.
Treenit kahdesti viikossa kuulosta sopivalta määrältä, en haluaisi lapselle päiväkodin oheen yhtään enempää. Aina pitää olla tilaa myös joutilaisuudelle ja vapaalle olemiselle ja tämä vaikuttaisi nyt kivalta kompromissilta. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että viikonloput rauhoitetaan perheelle. Vähänpä tiesin, toiset treenit ovat sunnuntaisin alkuillasta! Mutta mikäpä siinä, kun aloite lähtee lapsesta itsestään.
Tänään mies lähti poikien kanssa äänestämään, minä hoidin oman osani jo ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä. Myöhäinen lounas, pari lukua Risto Räppääjää jälkiruoaksi ja nyt linnoittautumista sohville. Mies odottaa formuloiden alkua ja pojat katsovat piirrettyjä. Parin tunnin kuluttua lähdetään vielä niihin treeneihin. Menemme koko perhe kentän reunalle ja isoveljeään rajattomasti ihaileva kuopus pääsee potkimaan omaa palloaan siinä ohessa. Ensi syksynä myös pienempi pääsee futiskerhoon, se on jo sovittu. Huomaan soccer momin sisälläni heräilevän!
Sitten onkin kisakatsomon aika! Eurovaalien tulosillan nimenomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti