Kaksplus.fi

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Mitä lahjaksi lapsen hoitajalle tai opettajalle?

Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun kevätjuhlat kolkuttelevat ovelle ja monessa kodissa pohditaan muistamisia lasten päiväkodin hoitajille tai koululuokan opettajille. Hankkiako jotain vai eikö hankkia ja mitä se sitten voisi olla?

Olen huomannut perheiden jakautuvan tässä asiassa karkeasti kahteen kategoriaan. Toiset ovat sitä mieltä, että kyllähän hoitajat saavat palkan työstään, miksi heitä pitäisi vielä erikseen kiittää. Toiset taas haluavat ehdottomasti muistaa ihmisiä, jotka viettävät suuren osan päivästä lasten kanssa, opettavat heitä ja pitävät heistä huolta. Ei liene yllätys, että minä kuulun tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Keskusteluissa on myös tullut ilmi asuinpaikan vaikutus tähän lahjomiskulttuuriin. Toisilla alueilla käytännössä kaikki päiväkotiryhmän vanhemmat tuovat jotain, toisilla taas samaa kulttuuria ei ole. 

Minulle kiitoslahjojen hankkiminen lasteni hoitajille on itsestäänselvä asia. Haluan ehdottomasti muistaa heitä niin jouluisin kuin keväisinkin siitä arvokkaasta työstä, jota he lasteni hyvinvoinnin eteen päivittäin tekevät. Minä luotan lapseni heidän käsiinsä päivän ajaksi ja koen lasteni saavan päiväkodin toiminnasta valtavasti iloa ja oppia. Haen päivittäin kotiin lapset, jotka ovat iloisia ja hyväntuulisia ja he jäävät aamuisin päiväkotiin luottavaisina ja ongelmitta.

Vuosien mittaan olen hankkinut hoitajille muun muassa pienet kirkkaat Aalto-maljat, L'Occitanen tuotteita, keittiöpyyhkeet, salaattiottimet ja servietit -yhdistelmän, kirkkaita Kivi-tuikkuja, valkoisia käsipyyhkeitä sekä Marseille-saippuoita, hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa, hopeoidut valokuvakehykset sekä viimeksi joulun alla HotCool-mukit sekä servietit. Hoitajia on yhteensä seitsemän, joten kustannuksia lahjoista tulee. Koen sen kuitenkin olevan ehdottomasti sen arvoista. Lahjojen yhteyteen kirjoitan kortit, joissa vielä kiitän hoidosta. Lahjat ja kortit ovat aina koko perheeltämme, niin lapselta kuin meiltä vanhemmiltakin. 


Monet vanhemmat suosivat aineettomia lahjoja, kuten kukkia, kahvia, teetä tai suklaata. Tämä onkin hyvä ohjenuora, sillä jokaisella on erilainen maku mitä tulee kodin esineisiin tai väreihin ja eriparisia yksittäisiä mukeja riittänee kaapeissa muutenkin. Minä olen kuitenkin rohkeasti hankkinut ns. pysyviä muistamisia. Olen yrittänyt pysytellä mahdollisimman neutraaleissa väreissä (valkoista) sekä materiaaleissa (kirkasta lasia). Jos joku ei näistä pidä, on ne helppo antaa eteenpäin. 

Monet myös tekevät itse lasten kanssa muistamisia, painavat vaikkapa lasten kädenjälkiä ostoskassiin tai askartelevat jotain. Minulle itselleni nämä menevät siihen kategoriaan, jolla ei ole mitään käyttöä. Joku toinen voi sanoa samaa meidän perheemme valitsemista muistamisista. Eli jokainen tavallaan!

Tänä vuonna hoitajien lahjakasseihin sujautetaan valkoiset Iittalan Nappula-kynttilänjalat korttien kera. Ne annetaan lapsen toimesta halausten saattelemana ja kiitetään hyvästä hoidosta. 


Ei silti kannata jättää positiivisen palautteen antamista vain juhlahetkiin, vaan kertoa arvostuksestaan ja kiittää aina, kun siltä tuntuu. Kiitosta ja toisen työn arvostamista on tässä maailmassa aivan liian vähän. Ja sama pätee myös toisinpäin. Moni mieltä vaivaava asia helpottaa ja selviää heti, kun vain avaa suunsa ja ottaa hiertävät kohdat esille. Olen tänä vuonna joutunut antamaan päiväkodille negatiivista palautetta useampaan kertaan ja joutunut olemaan todella tiukkana lapseni oikeuksia puolustaessani. Ja kaikki on aina hoitunut parhain päin. Pitkä ja ajoittain rankka kevät on takana ja tämä leijonaäiti kiittää lastensa hoitajia hyvillä mielin. 

6 kommenttia:

  1. Minä ostin tänä vuonna Leonidaksen käsintehtyjä konvehteja jaettavaksi kahvipöydässä. Lahjomisesta olen itse sitä mieltä, että jollakin on hyvä muistaa, mutta koitan välttää krääsää. Iittalan kynttilänjalat sitä ei ole, mutta itse en ole valmis rahallisesti panostamaan ihan samalla lailla kuin teidän perhe. Käsintehdyt konvehdit riittävät arvokkuudeltaan ja ajatukseltaan kuten myös tyyliltään meidän perheen kiitokseksi. Ja ihan itse annoin lähimmälle ja tutuimmalle hoitajalle ja pyysin jakamaan kiitokset muillekin. Siinä oli sellaista hässäkkää liittyen lasten kevätjuhlaan, joka tänä(kin) vuoonna toteutui ulkona kierrettävän tehtäväradan muodossa. Toki ennen lomia kiitetään sitten jokaista erikseenkin. Itse mietin tuosta, että ketä hoitajia lahja koskee, että enpä osaa sanoa. Nuo mun lapsen päiväkotiryhmäläiset ovat jaottuneet jotenkin oudosti kahteen isompaan toiminnalliseen ryhmään ja niissä vielä pienempiin pienryhmiin. Oma suklaalahja meni ikään kuin toisen isomman ryhmän neljälle aikuiselle. Vaikka taitaapa olla niin, että ne toisenkin ison ryhmän aikuiset välillä lapsostani kaitsevat... Jänniä nämä lahjomiset. Täytyy ihan oikeasti miettiä, että miten tässä olisi hyvä toimia ja sitten mennä sen mukaan. Huomaan kyllä miettiväni ja vertaavani muiden vanhempien tapoihin ja välillä syyllistyvänikin, vaikka taitaa olla niin, ettei meidän ryhmässä kamalan paljon lahjota hoitajia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on tärkeää, että lahjassa on ajatus mukana ja kiitos itsessään riiittää vallan. Jokainen perhe omalla ja itselleen hyvällä tavalla. :) Vähän hankalaa on täälläkin ollut miettiä keitä kaikkia oikein muistaisi. Esikoisen ryhmässä on neljä hoitajaa, joista yksi on oikeastaan erityisavusta ja toinen tullut ryhmään kuukausi sitten. Lisäksi ryhmän toiminnassa on ollut aika paljon hankaluuksia kuluneena vuonna ja siitä olen ollut barrikadeilla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että helpointa ja tasapuolisinta on muistaa kaikkia, sillä kyllä tuo erityisavustajakin muita lapsia hoitaa aina, kun vain omalta kaitsettavaltaan pystyy. Kuopuksen ryhmän kolme hoitajaa taas ovat niin timanttia, että heille ei mikään kiitos tunnu riittävän. Mutta ehkä nuo kynttilänjalat kuitenkin. :D

      Poista
  2. Nappulat ovat varmasti mieluisat :) Me kerättiin rahaa ryhmän vanhemmilta ja kaikki osallistui. Saatiin hoitajille kivan kokoiset lahjakortit stockalle. Itse kanssa haluan ehdottomasti muistaa näin tärkeästä työstä. Poika siirtyy eri ryhmään syksyllä, joten vien vielä kuoharipullot, kun poika jää kesälomille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös väläyteltiin yhteislahjaa, mutta kukaan ei loppujen lopuksi ottanut koppia rahakeräyksestä. Olisin ehdottomasti mukana, jos vain joku jaksaa hoitaa, oma energiani on mennyt täysin vanhempaintoimikunnan puuhiin, joissa on vielä ensi viikolla kevätjuhlameiningit tulossa. Täytyy laittaa korvan taakse ensi vuotta ja eskarin päättymistä ajatellen!

      Poista
  3. Olen itse lto, joten jotain kommentia voisin laittaa. Onhan niitä lahjoja ihana saada, muttei ole mitenkään välttämätöntä. Kukin perhe tavallaan. Vapaus vallitkoon.

    Itse en ollenkaan juo alkoholia, joten kaikki sellainen menisi ainakin minun kohdallani huti :) Muutenkaan en oikein tykkää ajatuksesta pullosta, koska lähinnähän se on kiitos lapselta.

    Ideasi kuulostavat kivoilta, varmasti kaikkien mieleen. Kaikki pois kuluvat lahjat, kuten herkut, kynttilät, servetit jne. ovat olleet aina kivoja myös.

    Omien lasteni eskariryhmissä ja luokissa on kerätty lahjakortit esim. urheiluliikkeeseen (niistähän opet saavat työvaatteita ym. hyödyllistä) tai johonkin open harrastukseen liittyen. Jokainen perhe on antanut 5-10e (summa on sitten jaettu lahjakorteiksi). Siitäkin kertyy hyvä potti. Lahjakorteissa täytyy aina kuitenkin muistaa, että summan per perhe täytyy olla kaikille kohtuullinen. Koskaan ei voi tietää, millainen muiden ryhmän perheiden rahatilanne on ja keväällä on perheissä muutenkin niin paljon hankittavaa, pyöristä lenkkareihin jne.

    Joskus lahjasta on tullut vähän kiusaantunut olo, lahjakin voi olla liian överi. Sitä kannattaa välttää :) Vaikka tarkoitushan kaikilla on hyvä.

    Itse olen hankkinut lasteni hoitajille joskus mm. lahjakortit paikalliseen kahvilaan tai pizzeriaan. Sellaisen saa kuitenkin vielä kohtuuhinnallla ja olen ajatellut, että tulee varmasti käytettyä.

    Liikuttavia ovat olleet myös mieheni (erityisopettaja) saamat lahjat. Monesti rahallisesti vaatimattomia, mutta ajatuksella annettuja vilpittömiä kiitoksia. Tulee mieleen erään maahanmuuttajatytön antama suklaalevy, joka oli kääritty kaupan eteisessä tarjolla olevaan kukkapaperiin. Lapsi oli antanut lahjan ilolla.

    Mutta siis viestinä kaikille perheille, lahja ei ole tärkein vaikka lämmittääkin. Kyllä tuota työtä tehdään ilman lahjojakin :) Älkää ainakaan ottako asiasta paineita. Itsekin olen laittanut omien lasteni hoitajille/opeille suklaalevyt monena jouluna.

    VastaaPoista
  4. Ajankohtainen aihe :) Minä olen aina vienyt päiväkotiryhmään yhden lahjan, joka on ollut esim. suklaarasia ja jotain parempaa teetä. Olen ajatellut, että nämä lahjat päätyisivät esim. hoitajien yhteiseen kahvihuoneeseen, jossa niitä voi sitten kahvitauolla yhteisesti käyttää. Toki jotain saippuaa tai kynttilänjalkaa on vaikeampi jakaa... Minusta tuollainen henkilökohtainen lahja kullekin tuntuisi vähän kiusalliselta, kun en kuitenkaan ole niin läheinen hoitajien kanssa. Mutta jokainen tavallaan :)

    VastaaPoista