Aloittelevan lukijan apuvälineet

Haluan vinkata yhdestä erinomaisesta pelistä lapsille, jotka jo osaavat lukea ja kirjoittaa tai ovat opettelemassa kyseisiä taitoja. 

Tämä Tacticin julkaisema "Ampparin eskari, kirjaimet ja sanat" -peli on ollut meillä todella tykätty. Esikoinen sai tämän jo ainakin vuosi takaperin isoäidiltään ja siitä lähtien tätä on aina silloin tällöin tehty. Ei liikaa, mutta sopivasti, ettei lapselle tule tunne pakko-oppimisesta. Eilen kaivoimme pelin jälleen esille ja pelailimme ajankuluksemme.

Pelissä on kolmenlaisia alustoja. Alakuvan vasemmanpuoleisessa on sananmuodostukseen tarvittavat kirjaimet valmiina ja niihin voi itse asetella kirjainlaattoja päälle. Oikeanpuoleinen on jo hieman vaikeutettu versio, jossa osa kirjaimista puuttuu. Esikoisen kanssa teimme eilen alimpia alustoja, eli etsimme sanoihin kaikki kirjaimet. Erityisen hyvin tuo toimii esimerkiksi kaksoiskonsonanttien opettelussa ja pehmeän B:n sekä kovan P:n tunnistamisessa. Esikoinen makustelee äänteitä ja sitten mietitään mikä ero on, jos sanassa on yksi tai kaksi vokaalia. Että onko se "hiiri" vai "hiri".

Nettisivuilla www.tactic.net pelistä kerrotaan seuraavaa:

"Ampparin eskari: Kirjaimet ja sanat sisältää neljä jännittävää peliä kirjaimista. Ampparin kirjainpelissä opetellaan kirjaimia ja muodostetaan yksinkertaisia sanoja. Aakkosmadon kanssa järjestellään kirjaimia, Sanarallissa muodostetaan mahdollisimman monta sanaa lyhyessä ajassa, ja Piip!-pelissä nostetaan kirjaimia pussista sananmuodostusta varten. Ampparin kanssa kirjainten opiskelu on hauskaa ja tehokasta!" 

Kuopus puolestaan tykkää etsiä tuttuja kirjaimia, kuten oman nimensä ensimmäisiä kirjaimia, äidin alkukirjainta jne. Näin tämä toimii jo kolmevuotiaalla puuhailijalla.

Samaan syssyyn myös muutama kirjavinkki aiheeseen liittyen. Sanna Pelliccionin "Onni-poika" -sarja on ensimmäisestä osastaan saakka ollut yksi ehdottomia suosikkejani mitä tulee uuteen lastenkirjallisuuteen. Nyt esikoisen lukiessa itse ovat kirjat osoittautuneet aivan oivallisiksi tähän tarkoitukseen. 

Sarjan alkupään kirjoissa on suuret ja selkeät kirjaimet ja niitä on lapsen helppo lukea itse. 

Uudemmissa kirjoissa on jo enemmän tekstiä ja pienempi kirjainkoko, joten lukemista on enemmän. Nämä kirjat esikoinen luki ensimmäisenä läpi, kun syksyllä alkoi lukea itse.

Aapiskukkoja löytyy hyllystä itse asiassa kolme erilaista, mutta minun vanhasta vihreästä Aapiskukosta me yhdessä harjoittelimme syksyn mittaan äänteitä, tavuja ja sanoja. Näyttääkö nostalgiselta? Esikoisesta ainakin oli hauska opetella samalla tavalla kuin äiti aikanaan. Tai no, minä olin viisi oppiessani lukemaan ja kirjoittamaan, joten hirveästi tekemistä ei tämän aineen osalta koulussa ollut. Mutta noin periaatteessa.

Pikkuhiljaa edetään pidempiin tarinoihin.

Konstan kotiaapinen on esikoisen saama syntymäpäivälahja ja todella kiva sellainen, kiitos vielä RouvaS poikineen! Olemme lukeneet kirjan ensin yhdessä läpi, minä luin sen iltasaduksi pojille. Sen jälkeen huomasin esikoisen lueskelevan kirjaa itse, siellä on hauskoja runoja eri kirjaimien kohdalla ja luvut ovat sopivan lyhyitä. Lisäksi on hyvä oppia lukemaan myös tekstausta, tällä hetkellä esikoinen luonnollisesti kirjoittaa vielä tikkukirjaimin. Koulussa viimeistään sitten oppii tekstauksen, vai mikä sen virallinen nimi onkaan. 

Ja joka ilta esikoinen peitellään sänkyynsä mukanaan pino akkareita. Niitä se sitten lukee itsekseen ennen kuin käy nukkumaan. Lukutaito kehittyy kuin itsekseen, kun näitä lueskelee. Hitti, joita haetaan aina uusi pino vanhempieni varastoista. Oman tilauksemme laitoin loppumaan kesälle, nyt meillekin vielä Aku tulee kotiinkannettuna. Pidetään vähän taukoa, kun lehtiä voi kuitenkin lukea monta kertaa uudelleen.