Vappuiloa!

Vapussa on jotain toiveikasta. Se on kevään ja uusien alkujen juhla, opiskelijoiden, nuorison ja jo valmistuneiden ilon aikaa. Yhdessäoloa ystävien kanssa, auringonpaistetta (ainakin joka viides vuosi) sekä hyvää ruokaa. Vappu on mielentila. 

Viime vuonna vietin tätä suosikkijuhlaani kuumeessa kotona muun perheen juhliessa aattona ystävien kanssa ja seuraavana päivänä brunssilla. Tänä vuonna olen päättänyt ottaa vahingon takaisin. On suunniteltu syötäviä, käyty kaupassa ja ostettu kukkia kotiin. Juhlien valmistelu on vähintään yhtä ihanaa kuin itse juhlintakin. Kuopus auttoi kattamaan pöydän ja kiinnitti ilmapalloja kotia koristamaan.

Pojilla on tänään vapaapäivä koulusta, joten meillä on vieraillut pieniä ja isompia poikia talon täydeltä. Mies istuu toisella sohvalla, minä toisella ja molemmilla on läppärit sylissä. Töitä on vielä tälle päivälle, miehellä viimeinen palaveri neljältä. Sen jälkeen vaihdetaan vapaalle.

Vietämme vappua meillä ystäväperheen kanssa, neljä aikuista ja seitsemän lasta takaavat vauhdikkaan illanvieton. Pöytä on katettu valmiiksi, ilmapallot puhallettu ja kristallit odottavat kuplivaa juomaa. Herkkuja on tiedossa jos jonkinlaisia, on lohta, parsaa, feta-avokado-vesimelonisalaattia ja juustoja. Myös patjat on kannettu odottamaan mahdollisia yövieraita ja aamiaistarvikkeita varattu kaappiin. Tänään on vieläpä ihana auringonpaiste, huomisen vesisadetta ei vielä ajatella.

Ihanaa vappua kaikille!

Lastenkirjauutuuksia kesälle ja syksylle

Nyt kun aikuisille tarkoitetut uutuuskirjat on esitelty, on aika siirtyä vähän pienempiin lukijoihin. Suomessa lastenkirjallisuuden tilanne on ilahduttava, luettavaa löytyy pienille ja vähän isommillekin vaikka millä mitalla.

WSOY:

Meren syvyyksiin on uudenlainen taskulamppuseikkailu, jossa kirjaan on kätketty piilokuvia valon avulla löydettäväksi. Rinna Saramäen teos kertoo tutkimusalus Langustin matkasta pinnan alle. Kirjaa suositellaan 4-8-vuotiaille. Ilmestyy 10/18.

Astrid Lindgrenin luoma mestarietsivä Kalle Blomkvist on naapurimaassamme klassikko ja nyt WSOY julkaisee koko etsivätrilogian uusina suomennoksina. Saimme vastikään ensimmäisen osan kustantajalta ja esittelyä tulossa, kunhan esikoinen ehtii kirjan lukea. Mestarietsivä Blomkvist vaarassa on sarjan toinen osa:

"Valkoisen ruusun ritarit Kalle Blomkvist ja hänen kaverinsa Eva-Lotta ja Anders käyvät armotonta sotaa vihollistaan Punaisen ruusun ritarikuntaa vastaan. Kesken kuuman kamppailukesän uneliaassa pikkukaupungissa tapahtuu kauheita. Ritarien taistelutantereelta löytyy murhatun vainajan ruumis. Mestarietsivä Blomkvist käärii jälleen hihansa ja ryhtyy selvittämään rikosta - mutta onko tehtävä tällä kertaa liian vaarallinen hänelle?" Ilmestyy heinäkuussa.

Kepler62-fanien toive täyttyy syyskuussa, kun sarjan toinen tuotantokausi alkaa ja Uusi maailma - kaksi heimoa ilmestyy:

"Alkuperäisen Kepler62-retkikunnan nuorin jäsen, Joni on saanut harteilleen päällikön tehtävän, joka ei ole helppo. Leirissä on ongelmia: Joku sabotoi vähän kaikkea ja jättää uhkaavia viestejä ja merkkejä. Viljelykset eivät onnistu, sillä Keplerin tuholaiset syövät sadon toistuvasti. Jonin avuksi tulee kuitenkin Asla, juureton katutyttö, joka ei ole kotoisin mistään ja on siksi Keplerissä kuin kotonaan."

Tammi: 

Risto Räppääjä ja juonikas Julia käsittelee plagioimista ja reilua peliä, kun Riston ja Nellin uusi tuttavuus, kitaristi Julia, nappaa Riston tekemän riimittelyn omaan ohjelmistoonsa. Risto on imarreltu tekstinsä saamasta suosiosta, mutta läheiset ymmärtävät ongelman. Ilmestyy 7/18.

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjojen ystäville on luvassa hieman jännittävämpi seikkailu, kun Martin Widmarkin kirjoittama Ruusun salaisuus ilmestyy lokakuussa. Romaanissa seikkailu yhdistyy sarjakuvaan ja sitä suositellaan yli yhdeksänvuotiaille:

"On vuosi 1918, ja Stefan ja hänen isänsä viettävät joulua ensimmäistä kertaa kahden kesken. Äidin poismeno on jättänyt monia kysymyksiä, joihin Stefanin on löydettävä vastaus. Hän lukee salaa kirjeen, jonka äiti on kirjoittanut juuri ennen kuolemaansa. Äiti kuulostaa siinä pelokkaalta. Yritys, jolle hän työskentelee, tuntuu pitävän häntä silmällä. Kirjeen lopussa on kuva ruususta, jonka terälehdillä kiemurtelee pienen pieniä kirjaimia. Äidin arvoituksellinen viesti johdattaa Stefanin ulos talvisen Tukholman kaduille etsimään uusia vihjeitä. Vähitellen Stefan tajuaa, että joku on hänen kannoillaan. Johtolanka johtolangalta hän alkaa ymmärtää, että hänen takaa-ajajansa on vastuussa myös hänen äitinsä kuolemasta."

Uusia osia ilmestyy myös sarjoissa Yökoulu, Maukka ja Väykkä, Ella ja kaverit, Heinähattu ja Vilttitossu sekä Tagli ja Telle. 

Otava:

Outolan poikien seikkailuja olemme seuranneet jo yhdeksäntoista kirjan ajan ja nyt kahdennenkymmenennen teoksen kunniaksi onkin juhlan aika. Tatu ja Patu, elämä ja teot valottaa verhoa monien salaisuuksien edestä. Saamme tietää enemmän veljesten lapsuudesta, keksinnöistä ja monista monista muista asioista. Ilmestyy 7/18.

Mari Kujanpään 102 askelta mummilaan kertoo isovanhemman ja lapsen suhteesta. Akselilla on maailman paras mummi, jonka kanssa tehdään, touhutaan ja ollaan läheisiä. Mutta sitten mummi alkaa yhtäkkiä unohdella asioita. Ilmestyy 8/18.

Karisto:

Geoetsivät-sarjan yhdeksäs osa ilmestyy heinäkuussa ja on nimeltään Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus. 

Myllylahti: 

Marjo Ahon Allu ja Riku -kirjasarjassa esitellään lapsia kiinnostavia teemoja huumorin keinoin, mutta faktat säilyttäen. Tällä kertaa ollaan keskiajalla kirjassa Täältä tullaan, keskiaika! Ilmestyy 9/18.

Avain: 

Ismo Loivamaan Kuka kukin on lastenkirjoissa esittelee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia lastenkirjojen hahmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Mukana ovat kaikki muumeista etsiväneiteihin ja Lassiesta Paddingtoniin. Hahmojen taustaa yhdistetään kulttuurihistoriaamme. Ilmestyy 9/18.

Minerva Kustannus: 

Onni-poika on ollut meidän perheessämme yksi luetuimpia kirjasarjoja alusta alkaen. Sanna Pelliccionin uusin teos Onni-pojan talviseikkailu vie koko perheen Lappiin. Tällä kertaa Onni kiinnostuu paitsi hiihtämisestä ja poroista, myös eräästä tytöstä. Ajattelin ensin, että meillä näistä kirjoista aletaan olla jo ohitse. Kuvaus kertookin Onni-pojan olevan yhä ajankohtainen. Ilmestyy 9/18.

Miksi koulumenestys on tärkeää

Muistan erään kevään kouluajoilta, olisinko ollut lukion toisella luokalla. Toukokuu oli ollut kiireinen, kokeita toisensa perään ja viimeisiä puristuksia ennen koulun päättymistä. Olin pyöräilemässä kotiin, kun yhtäkkiä havahduin siihen, että puissa on lehdet. Kevät oli sujahtanut ohitse sellaisella vauhdilla etten ollut ehtinyt edes huomata missä vaiheessa mustista rangoista tuli jälleen vihreitä ja lehteviä. 

Ja jälleen toukokuu kurkistelee kulman takaa. Edessä on kiireinen kuukausi ennen pitkää paussia, kun vielä pitäisi jaksaa keskittyä, kuunnella, kirjoittaa, pohtia ja suoriutua. Ei minulla, mutta kahdella meillä asustelevalla koululaisella. 

Kuka saa stipendin?

Meillä oli muutama ilta takaperin poikien kanssa hyvä keskustelu. He pohtivat koulumaailmaa ja siellä toimimista, todistuksia ja sitä kuka sen stipendin sitten voi kesäkuun alussa saada. Minä kysyin onko se tärkeää, se stipendin saaminen siis. Vai voisiko se olla vain ylimääräinen juttu, sellainen jota ei tarvitse tavoitella ja jota ei suurin osa koskaan saa. Ja se tärkeä, löytyisikö se siitä millainen mieli itselle on jäänyt kuluneesta vuodesta. Voiko sanoa tehneensä parhaansa.

Poikien mielestä me vaadimme heiltä paljon. Tämä paljon tarkoittaa siis läksyjen tekemistä, huolellisuutta nopean hutaisun sijaan ja kokeisiin valmistautumista esikoisen kohdalla. Olen joskus kuullut sitäkin, että minä vain haluan erinomaista todistukseen, lasta ei haittaisi vaikka jäisi luokalleen. Yritä siinä sitten selittää, että minä en heidän arvosanojaan kyttää. En todellakaan rankaise, mutta en myöskään palkitse. Meidän perheessämme koulu hoidetaan ja piste. Mutta täydellinen ei tarvitse olla, kaukana siitä.

Täydellistä vai tarpeeksi hyvää?

Sillä parhaansa tekeminen, se riittää. Tai ainakin sen pitäisi riittää, sen enempään ei ihmisyksilö yleensä pysty. Tätä olemme painottaneet myös lapsille. Kun hoitaa läksyt ja valmistautuu kokeisiin, voi numero olla ihan mitä tahansa niin kauan kuin tietää yrittäneensä. Liian tiukille ei saa vetää, elämässä on oltava paljon paljon muutakin kuin koulunkäynti. Samaa sanoi myös opettaja esikoiselle ja totesi, että voivat ne läksyt joskus jäädä tekemättäkin. Ei siihen kuole.  

Sitten käännyin miehen puoleen ja sanoin, että kaikki tämä kuulostaa meidän suustamme tulevana kyllä todella hurskastelevalta. Periaatteessa yrittäminen riittää, mutta miten käytännössä? Sillä kyllähän me odotamme koulumenestystä, tottakai. Meidän on helppo näin tehdä, sillä meillä on kaksi erinomaisesti koulunsa hoitavaa tyyppiä ja tulokset ovat sen mukaiset. Mitä me ajattelisimme, jos lapsemme todistuksessa komeilisi vaikkapa rivi seiskoja? Olisimmeko tyytyväisiä, jos tietäisimme lapsemme yrittäneen parhaansa?

Minä en rehellisesti sanottuna tiedä. Tietyissä aineissa varmasti, sille kun ei mitään voi ellei hikistynyt ja solmussa oleva lanka kierry kauniisti virkkuukoukulle tai mielikuva hevosesta piirry käden ja kynän kautta paperille. Entä lukuaineet? Jos Pähkinäsaaren rauha ei muistiniksinkään kautta jää mieleen tai yhdyssanojen logiikka avaudu? Voinko minä silloin todeta lapselleni, että parhaasi teit, hyvä juttu. Minun täytyy pystyä. Sillä lapsi ei ole yhtä kuin arvosanansa saatikka yhtä kuin vanhempansa. Minä saatoin saada viisi stipendiä kouluaikanani, mutta en voi enkä halua odottaa samaa lapsiltani.

Ekaluokkalaisen tärkein tehtävä on vuoden aikana kasvaa koululaiseksi. Oppia olemaan, kehittää opiskelu- ja läksyrutiini ja sujahtaa systeemiin. Tätä silmällä pitäen olin oikein tyytyväinen poikien koulun päätöksestä jättää todistuksen ensimmäisen luokan jouluna antamatta. Lapset tulevat niin erilaisilla valmiuksilla ensimmäiselle luokalle, että on aivan turhaa asettaa heitä arvosteluasteikolle jo muutaman kuukauden jälkeen. Nyt keväällä tilanne on muuttunut ja yksilölliset erot hivenen tasoittuneet. Kolmasluokkalaiselle tämä puolestaan on viimeinen rasti ruutuun -todistus ennen numeroarviointiin siirtymistä. 

Niin että miksi se koulumenestys sitten on niin tärkeää, kysyin otsikossa. Minulle se on osoitus siitä, että lapsi on oppinut hoitamaan tärkeät asiat elämässä, oppinut näkemään vaivaa ja saamaan siitä myöhemmin kiitoksen. Sen hyvän mielen, joka tulee osaamisen tunnustamisesta ja siitä tiedosta, että yritti ja onnistui. Minä uskon, että askelmerkit tulevalle opiskelulle luodaan ala-asteella ja silloin opeteltuina asiat ovat valtavan paljon helpompia sisäistää kuin myöhemmin teini-iän puskiessa päälle. Ilman opiskelua vain harva tässä maailmassa pärjää ja toivon poikieni opiskelevan niin pitkälle kuin vain intoa löytyy. Sitä pääomaa ei voi ottaa pois. 


P.S. Vähän häiritsevä tuo raketti tai mikä lie ohjus ensimmäisessä kuvassa juuri tuossa Afghanistanista pohjoiseen. Mitä mielenkiintoista karttapalloista löytyykään, kun alkaa tarkemmin katsoa.

Kesän ja syksyn kirjauutuuksia II

Pidemmittä puheitta asiaan, tässä toinen kattaus tulevan kesän ja syksyn uutuuskirjallisuutta. Lupaan, että näiden jälkeen sinullakin on parikymmentä varausta kirjaston järjestelmässä! 

Bazar Kustannus:

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär esittelee lukijalle Holmesin ja Irene Adlerin tyttären, Lontoon ensimmäisen naissalapoliisin Joanna Blalockin. Hän saa selvitettäväkseen murhatapauksen, jonka silminnäkijäksi on itse joutunut. Sarjan avausosa ilmestyy kesäkuussa. 

Marie Bengtsin Murha maalaisidyllissä vie lukijansa pieneen maalaiskylään Smålannissa. Tukholmalainen ompelijatar Hannah Lönn saapuu auttamaan tätiään, mutta pian eräs kylän asukas löytyy ompelusakset rinnassaan. Uuden 1950-luvulle sijoittuvan sarjan aloittava teos ilmestyy heinäkuussa.

Alan Bradleyn hurmaava, 12-vuotiaasta mestarisalapoliisista ja harrastelijakemististä Flavia de Lucesta kertova sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaansa. On hieno paikka haudan povi jatkuu edellisen osan tapahtumien jälkeen ja jälleen Flavia löytää itsensä kasvotusten mysteerin kanssa. Ilmestyy 9/18.

Otava:

Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa kertoo Eevan ja Einon, kahden lapsen tarinan. Sisällissodan vuonna 1918 Eeva suojelee pikkuveljeään kertomalla tälle satuja. Vuosikymmeniä myöhemmin historia palaa ja se on vihdoin kohdattava. Romaani ilmestyy elokuussa.

Virpi Hämeen-Anttila jatkaa Karl Axel Björkistä kertovaa sarjaansa romaanilla Tiergartenin teurastaja. Ministeri Ritavuori on murhattu ja Björk epäilee salaliittoa. Berliiniin matkustettuaan Björk joutuu puolestaan kasvotusten uuden tapauksen kanssa, kun sarjamurhaajan uhriksi joutuu kouluikäisiä lapsia. Ilmestyy 6/18.

Jääkaksoset ja Tulilapsi ovat S.K.Tremaynen edellisiä jännitysromaaneja, joiden seuraksi ilmestyy Ennen kuolemaani. Kate herää auto-onnettomuuden jälkeen koomasta ja huomaa kadottaneensa elämästään viikkoja. Painajaiset vievät toiseen todellisuuteen, jossa jokin läheinen koettaa satuttaa Katea. Mikä on totta, mikä ei? Ilmestyy 7/18.

Riikka Pulkkisen Lasten planeetta on kuvaus hajoavasta perheestä, rakkauden olemuksesta ja halusta pelastaa kaikki. Ilmestyy 9/18.

Jessica Fellowesin romaanissa Mitfordin murhat Agatha Christie kohtaa Downton Abbeyn. Köyhä Louise päätyy lastenhoitajaksi Mitfordin perheen maalaiskartanoon. Yhdessä kuusitoistavuotiaan Nancyn kanssa he joutuvat keskelle salaperäisen junaturman tutkintaa ja Florence Nightingalen kummitytön kohtalon selvittämistä. Teos ilmestyy 10/18 ja aloittaa tosielämän murhiin ja historiallisiin henkilöihin keskittyvän sarjan.

Dekkarifanien iloksi uudet romaanit julkaistaan syksyllä myös Tess Gerritseniltä (Rizzoli & Isles), Hjorth & Rosenfeltiltä (Sebastian Bergman -sarja), Samuel Bjorkilta sekä Mari Jungstedtilta (Anders Knutas).

Muita Otavan kesän ja syksyn kirjailijoita ovat Jari Tervo, Pirjo Hassinen, Raija Oranen, Antti Tuuri, Taina Latvala, Reijo Mäki, Taavi Soininvaara, Kati Hiekkapelto, Outi Pakkanen, Mia Kankimäki ja Hannu Väisänen.

Into Kustannus: 

Risto Isomäen uusi romaan Viiden meren kansa osoittaa, kuinka Suomen tasavallan historia on vain vajaa prosentti koko Suomen historiasta. Episodiromaani kuvaa kahdeksan aikatason kautta miten tapahtumat olisivat voineet mennä. Ilmestyy 9/18.

Minerva:

Sisällissota sadan vuoden takaisine tapahtumineen on yhä vahvasti esillä kirjallisuudessa. eikä ihme, riittäähän siitä kirjoitettavaa. Tapani Heinosen Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla kulkee kahdella aikatasolla:

"On marraskuinen ilta 1897 Längelmäellä. Mäkitupalaisen tytär Selma Törölä on kartanon isännälle raskaana ja värjöttelee verannan edessä anomassa tältä armoa. Hän ei kuitenkaan voi jäädä enää taloon ja joutuu lähtemään matkalle, josta ei ole paluuta.Selma ei vielä aavista, miten hän asettuu pari vuosikymmentä myöhemmin, keväällä 1918, köyhien ja poljettujen rinnalle taistelemaan ihmisarvostaan ja oikeuksistaan. Tai että hänen poikansa Ilmari päätyy sisällissodan pyörteissä Längelmäelle vaatimaan hyvitystä.

Alkutalvesta 2015 kirjailija Heikki Puharila on menettämässä otetta sisällissodasta kertovasta romaanistaan. Punainen lanka tarinaan löytyy, kun omat juuret johdattavat kirjailijan niin Pohjanmaalle kuin Längelmäelle ja Länkipohjan taisteluun, missä talolliset, torpparit ja palkolliset ajautuivat ampumaan toisiaan." Ilmestyy 6/18.


Tästä puuttuuvat Atena Kustannuksen sekä Teoksen tulevat uutuudet. Kyseisten kustantamoiden katalogit eivät ole vielä ilmestyneet, mutta seurailen tilannetta ja superhyviä uutuuskirjoja bongatessani vinkkaan niistä toki tänne.  

Kaikki kuvat kustantamoiden verkkosivut tai adlibris.fi.

Kesän ja syksyn kirjauutuuksia I

Nyt on kuulkaa sellainen kattaus kotimaista ja ulkomaista kaunoa, tietokirjallisuutta sekä lastenkirjoja tulossa että morjens! Hyvä etten pieniä ilokiljahduksia päästänyt kustantamoiden katalogeja selaillessani. Kirjapaljouden vuoksi olen jakanut aikuisten romaanien sekä tietokirjojen esittelyn kahteen osaan. Kolmannessa kirjoituksessa keskitytään puolestaan lastenkirjallisuuteen. Kirjat on jaoteltu alla kustantamoiden mukaan.

WSOY

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sekä Lopotti ovat kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen. Kinnusen uusi romaani Pintti vie meidät erääseen tehdaskylään sodanjälkeisessä Suomessa ja siellä asuvan Tyynelän perheen kohtaloihin. Erityisesti sisarusparven vanhin Jussi kasvaa ikää, mutta ei taitoja. Silti juuri hän näkee maailman tarkemmin kuin kukaan toinen. Ilmestymisaika 8/18. 

Myös Katja Ketun Kätilö on teos, jonka olen lukenut useasti. Uudesta romaanistaan Rose on poissa kerrotaan seuraavasti: 

"Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt." Teos ilmestyy 9/18.

C.J. Tudorin Liitu-ukko jatkaa tällä hetkellä supersuosiossa olevaa dekkaribuumia ja sitä kuvaillaan vuoden trilleri-ilmiöksi:

"On vuosi 1986. Eddie ja hänen kaverinsa ovat kaksitoistavuotiaita. He täyttävät päivänsä pyöräilemällä ympäriinsä uneliaassa englantilaiskylässä ja yrittävät löytää jännitystä elämäänsä. Liitu-ukot ovat heidän salainen koodinsa: he jättävät toisilleen viesteinä pieniä liitu-ukkopiirroksia, joiden merkityksen vain he tietävät. Mutta sitten salaperäinen liitumies johdattaa heidät suoraan paikalle missä silvottu ruumis lojuu - eikä mikään enää ole ennallaan.

On vuosi 2016. Eddie on aikuinen ja uskoo että mennyt on mennyttä. Kunnes hän saa postitse kirjeen joka sisältää ainoastaan kuvan liitu-ukosta. Käy ilmi, että ystävät ovat saaneet tismalleen saman viestin ja he uskovat, että kyseessä on vain karkea pila. Sitten yksi heistä kuolee.Eddie oivaltaa, että kykenee pelastamaan nahkansa vain selvittämällä, mitä kauan sitten todella tapahtui." Ilmestyy 8/18.

Uusia teoksia ilmestyy myös muun muassa Tuomas Kyröltä, Ilkka Remekseltä, Anja Snellmanilta, Joni Skiftesvikiltä ja Claes Anderssonilta. Uusia suomennoksia puolestaan ilmestyy Elena Ferrantelta (Napoli-sarjan viimeinen osa Kadonneen lapsen tarina)ja Kristina Ohlssonilta.

Gummerus:

Minna Rytisalon Lempi oli ilmiö, jonka luettuaan osasi odottaa esikoiskirjailijalta hyviä teoksia myös jatkossa. Uudessa romaanissa Rouva C. Rytisalo kertoo kuinka meidän kaikkien tuntemasta Minna Canthista tuli juuri se naisen itsenäisyyden ja toimijuuden esikuva. 

”Ehkä sellainen on avioliitto, Minna ajattelee, kahdella sanalla pikaisesti solmittu mutta hitaasti kasvava.”Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille." Ilmestyy 9/18.

Heidi Jaatinen aloittaa uuden Kiuruvedelle sijoittuvan romaanisarjan teoksellaan Koski. Eletään 1800-luvun loppua, kun Tuure keksii keinon välttää armeijaan joutumisen. Hän ryhtyy kotivävyksi ja vaimon menehdyttyä yhdentoista lapsen synnyttämisen jälkeen pyytää vielä vaimon sisarelta tämän tyttären kättä. 

"Koski kertoo uusperheestä, jossa miehet syövät ja naiset yrittävät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirripaisti." Ilmestyy 10/18.

Sisko Savonlahden esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo kaupunkilaisuudesta, erosta ja ulkopuolisten odotusten täyttämisestä. Romaani ilmestyy 9/18.

Anne Holt on norjalaisen dekkarikirjallisuuden supernimi, jonka Hanne Wilhelmsen -sarja on ollut jonkin aikaa odotustilassa. Nyt Holt on vielä kerran tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut sarjan päättävän teoksen Tomussa ja tuhkassa. 

"Kolmevuotias Dina kuolee traagisessa onnettomuudessa vuonna 2001. Myöhemmin tytön äiti menehtyy epäselvissä olosuhteissa, ja isä Jonas tuomitaan teosta.Kun tapaus vuosien päästä päätyy ratkaisemattomia rikoksia tutkivan Henrik Holmen työpöydälle, hän yrittää vakuuttaa mentorinsa Hanne Wilhelmsenin siitä, että Jonas tuomittiin todennäköisesti syyttömänä. Mutta Wilhelmsenillä on kädet täynnä muita töitä: tunnettu maahanmuuttovastainen bloggari on tehnyt itsemurhan, eikä Wilhelmsen usko, että selitys siihen on yksinkertainen. Lisäksi on vielä Eurojackpot-miljonäärin lapsenlapsen kidnappaus.Yhdessä Holme ja Wilhelmsen käyvät tapausten kimppuun. Aikaa on kuitenkin vähemmän kuin he kuvittelivat - ja pelissä on lapsen elämä. Heidät pitää kiireisenä eräs, joka on menettänyt kaiken ja on sitä mieltä, että nyt on muiden aika kärsiä." Ilmestyy 6/18

Uusia romaaneja ilmestyy myös Päivi Alasalmelta, Paula Havasteelta ja Vera Valalta. Suomennoksina ilmestyvät Claire Mackintoshin Anna minun olla ja Jussi Adler-Olsenin seuraava Osasto Q -jännäri Selfiet.

S&S:

Elina Tuomi on kirjoittanut nuorille suunnatun tietokirjan suomalaisista vaikuttajanaisista. Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa esittelee menestyjiä, toimijoita ja lasikaton rikkojia monelta eri alalta. Heidän tarinansa ovat tähän saakka jääneet  marginaaliin, mutta tulevat nyt näkyviksi. Ei ole mitään syytä miksei tätä kirjaa kannattaisi aikuistenkin lukea. Ilmestyy 8/18.

Avain:

Krista Launosen teos Ofelian suru yhdistelee henkilökohtaisen suruprosessin käsittelyn Shakespearen Hamletiin ja romantiikan ajan taidemaalaukseen. Kustantaja vinkkaa tämän olevan mainiota luettavaa sille, joka piti Mia Kankimäen teoksesta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tai Anna Kortelaisen tutkimusmatkasta Virginien maailmaan. Ilmestyy 10/18.

Siltala:
Aki Ollikaisen Pastoraali on yhdenpäivänromaani, joka nimensä mukaisesti kertoo tarinaa maaseudulta, suviyöstä ja kesäisistä kohtaamisista. Mitä kaikkea ehtii aamuun mennessä tapahtua? Ilmestyy 8/18.

Tammi:

Leena Lehtolaisen Tappajan tyttöystävä koostuu kummitustarinoista ja rikoskertomuksista, joissa seikkailevat niin edesmennyt Pertti Ström kuin entinen päällikkö Taskinen yhdessä Maria Kallion kanssa. Hilja Ilveskerokin tekee visiitin. Ilmestyy 8/18.

Jari Järvelä ammentaa lapsuusmuistoistaan teoksessa Kosken kahta puolta. Eletään vuotta 1977, johon vaikuttavat muistot sisällissodan vuodelta. Punaisten ja valkoisten jälkeläiset rakastuivat ja saivat pojan, joka toisessa mummolassaan hakee vettä kaivosta, toisessa istuu kristallikruunun alla Mannerheimiä ihaillen. Ilmestyy 8/18.

Nimimerkillä Lars Kepler kirjoittavan pariskunnan luoma sankari Joona Linna on taas täällä, nopeammin kuin uskalsimme toivoa. Sarjan seitsemäs osa jatkaa siitä mihin Kaniininmetsästäjä jäi ja saa Joonan miettimään voiko hän enää koskaan olla turvassa. Alkukielisenä dekkari kantaa nimeä Lazarus. Ilmestyy 10/18.

Seuraavaksi loput kustantamot ja niiden uutuudet! 

Kaikki kuvat kustantamoiden verkkosivut tai adlibris.fi.

Fresh - uusi ihana hajuvesituttavuus

Olen aina ollut hajuvesiuskollista tyyppiä. Pian kahdenkymmenen vuoden ajan olen käyttänyt vaihdellen kahta, jossain välissä kolmea tuoksua, jotka ovat olleet ne minun hajuveteni. Guerlainin Champs-Elysees ja Chanelin Chance saivat kymmenisen vuotta sitten kaverikseen Hermesin Kelly Caleche -tuoksun ja niillä on sitten menty. Käytän hajuvettä joka päivä enkä koskaan vaihtele tuoksuja tunnetilan, päivän tai menon mukaan. Haluan tuoksua tunnistettavalta, minulta. Siksi käytössäni onkin aina vain yksi pullo kerralla.

Jonkin aikaa on kuitenkin tehnyt mieli jotain uutta. Syksyllä kävin haistelemassa Byredon tuoksuja Lahdessa, siellä sijaitseva Petit St Louis on Byredon ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Löysin muutaman aika kivan, yhdestä käytin testerinkin, mutta jokin puuttui. Ei ollut minun tuoksuni se Mojave Ghost sitten kuitenkaan.

Pariisissa haahuilin ympäri tavaratalon kosmetiikkakerrosta. Kävin siellä Byredollakin uudelleen ja jatkoin matkaa testilappuja nuuhkien. Sattumalta löysin itseni fresh-nimisen valmistajan tiskiltä ja jäin ihastelemaan kaunista esillepanoa ja ihanalta näyttäviä purkkeja ja pulloja. Sitten näin hajuvedet ja kun siinä odottelimme siskoani, päätin vähän tuoksutella. Ja siinä se oli, sattumalta eteen tupsahtanut uusi hajuveteni fresh honeysuckle.

Kotona piti vähän googlailla. Fresh on 25-vuotias yhdysvaltalainen kosmetiikkamerkki, jonka yhdistää luonnon ainesosia ja tieteen innovaatioita ihonhoidon parhaaksi. Ensin merkki valmisti saippuaa ja siitä toiminta on laajentunut ihonhoitoon sekä hajuvesiin. Erityisesti sokeri on monessa tuotteessa käytetty ainesosa. Minulle fresh oli aivan uusi merkki ja ihastelin sekä tutkin monenlaisia tuotteita. Kaikki oli niin kaunista, viimeisteltyä ja hyvältä tuoksuvaa!

Honeysuckle on suomeksi kuusama. Tuoksu onkin kukkainen ja kuusaman lisäksi tuoksun ainesosia ovat ensin tuoksuvat persikka ja mustaherukka, magnolia ja jasmiini sekä lopuksi hiven myskiä. Se on raikas ja kevyt, mutta ei lainkaan tylsä tai helposti pois haihtuva. Jotain mielenkiintoista siinä on, jotain sellaista erityistä. Huomaan haistelevani usein käsivarsiani, joihin tuoksua aina suihkutan. Valitsemani hajuvesi tuoksuu yksinkertaisesti hyvältä. Käykää haistelemassa, jos maailmalla liikutte ja osutte paikkaan, jossa freshin tuotteita myydään.

Pari testeriäkin löysin tuoksun yhteyteen pakattuna paperikassista. Ruusunaamio on lukemani mukaan merkin klassikkotuote ja soijaputsari puolestaan edustaa merkille tyypillisten erikoisten aineiden, kuten juuri soijan käyttöä. Vielä en ole näitä ehtinyt kokeilla, mutta pian!

Kirja-arvostelussa Enni Mustosen Taiteilijan vaimo

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo. 430 s. Otava 2018. Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.

Enni Mustosen mainio Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on edennyt kuudenteen osaansa. Taiteilijan vaimo jatkaa Kirstin tarinaa siitä, mihin edellinen osa Ruokarouvan tytär jäi.

Eletään 1920-luvun loppua, kun Pariisissa rakastuneet Kirsti Eriksson ja kuvanveistäjämiehensä Iivo palaavat takaisin Suomeen. Kirstin on aika ottaa Pariisin muotihuoneissa oppimansa taidot käyttöön ja hän perustaakin oman muotihuoneen Bulevardille. Nuoripari asettuu asumaan Albergaan, jossa Kirstin Ida-äiti yhdessä miehensä Eliaksen ja kaksospoikiensa Voiton ja Veikon kanssa yhä asuu. Elämä jatkuu pohjimmiltaan onnellisena, vaikka huoli toimeentulosta yhdessä yhteiskunnallisten kuohuntojen kanssa mietityttääkin. Kirstin saadessa ensimmäisen lapsensa on Idan aika päättää olisiko aika vihdoin kypsä totuudelle Kirstin syntyperästä.

Jo sarjan neljäs osa Ruokarouva antoi uuden suunnan Ida Erikssonin ja tämän tyttären elämälle. Paimentytöstä ja pikkupiiasta emännöitsijäksi edennyt Ida ei enää tarkastellut herrasväen elämää palveluskunnan näkökulmasta, olihan hänestä tullut täysihoitolan omistaja. Samalla myös sarjan sisältö muuttui. Se mikä oli parasta, ylemmän ja alemman luokan kohtaaminen yhdessä taiteilijaperheiden tarkastelun kanssa, alkoi jäädä pois. Enää ei katsottu syrjästä käsin, vaan tapahtumien keskipisteessä.

Toki Taiteilijan vaimossakin liikutaan taide- ja kirjallisuuspiireissä. Vahvasti esillä ovat vanhan tutun naapurin Ville Vallgrenin ohella nuoret taiteilijalupaukset sekä Tulenkantajista tutut kirjailijahahmot, erityisesti Olavi Paavolainen sekä Mika Waltari. Historiallisesta aikalaiskuvauksesta ollaan kuitenkin liukumassa yhä enemmän puhtaan viihdekirjallisuuden puolelle, jossa esimerkiksi Kirstin ja Iivon avioelämä nousee esiin useammin kuin olisi tarpeellista. 

Historialliset tapahtumat kulkevat taustoittamassa toimintaa. Käsittelyyn tulevat muun muassa antisemitismin nousu Saksassa sekä Lapuan liike. Sisällissodasta on vasta hetki, mutta epävarmuus kolkuttelee taas ovella. Tätä Mustonen kuvaa oivallisesti. Tapahtumien verrattain lyhyt aikajänne myös auttaa välttämään pinnallista asioiden käsittelyä ja tapahtumista toiseen harppomista.

Parhaimmillaan Mustonen on kuvatessaan Pariisia, jossa Kalastavan kissan kuja ja Kirstin majapaikka heräävät eloon. Haluaisin itsekin majoittua vinttikamariin, avata ikkunat ja kuunnella Sorbonnen kellojen kumahtelua iltasella ennen lähtöä syömään läheiseen bistroon. Myös Kirstin ideoita muotiliikkeen luomuksia koskien on kiehtovaa lukea. Taustatietoa Mustoselta siis löytyy valtavasti koskien aikakauden pienimpiäkin yksityiskohtia. 

Taiteilijan vaimon lukeminen on lopulta kuin kotiin tulisi, kun sivuilta tervehtivät tutut henkilöt uusine käänteineen. Enni Mustonen onkin monen lukijan iloksi kertonut jatkavansa Idan ja Kirstin tarinaa vielä neljän kirjan verran. 

Remontti edessä - sisustussuunnittelu nelihenkisen perheen kotiin

Olen moneen otteeseen kirjoittanut tämän meidän kotimme remppatarpeista, ensimmäisen kerran näköjään jo kolme vuotta sitten. Senkin jälkeen olen kotikuvien ohessa pyöritellyt mietteitäni. Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että pyörät on laitettu pyörimään.

Missä ja miten me asumme?

Otetaan tähän alkuun pieni kertaus. Asumme kerrostalossa, sataneliöisessä neljän huoneen ja avokeittiön asunnossa, johon kuuluu lisäksi kylpyhuone saunoineen, erillinen wc sekä kesällä yhden lisähuoneen virkaa toimittava ison iso parveke. Ostimme kotimme rakennuttajalta siinä vaiheessa, kun kaikki materiaalivalinnat oli jo tehty emmekä näin ollen pystyneet tekemään mitään muutoksia rakennusvaiheessa. Sen sijaan saimme kuitenkin kivoja juttuja kaupanpäälle, esimerkiksi mustan kivitason keittiöön ja Hansgrohen tyylikkäät hanat. Muutoinkin valinnat ovat olleet mieleemme, vaalea parketti ja valko-harmaat pesutilat ovat simppeleitä ja ajattomia valintoja.

Olemme nyt asuneet täällä kuusi vuotta. Jo olemassa olleiden muutostoiveiden oheen on hiljalleen ilmaantunut muitakin tarpeita. Pinnat nuhjaantuvat väkisinkin ja pintaremontin tarve alkaa olla ilmeinen. Pitkään olen asiaa jahkaillut ja siirtänyt, sillä akuuttia tarvetta ei ole ollut. Nyt päätin siirtyä ajatuksen tasolta toimintaan.

Tapaaminen sisustussuunnittelijan kanssa

Törmäsin paikallisessa Facebook-ryhmässä sisustussuunnittelijan mainokseen ja pyysin hänet kahville. Tuo kartoituskäynti oli ilmainen ja toteutui viime viikolla. Samalla kävi ilmi, että lapsemme ovat rinnakkaisluokilla koulussa, pieni maailma. 

Oli hienoa saada meille ylimääräinen silmäpari miettimään ongelmakohtia. Olen niin monta kertaa itse seisonut jossain kohtaa kotiani miettien erilaisia ratkaisuja ilman, että minkäänlaista selvyyttä on asioihin tullut. Minulla olikin esittää monenlaisia toiveita, joista osa on puhtaasti toiminnallisia, loput viihtyvyyden parantamiseen tähtääviä. 

Mitä huoneille tehdään?

Ainoat huoneet, joihin ei pahemmin puututa, ovat olohuone ja keittiö. Ne ovat toimivat, tosin sanoin miehelle juuri viikonloppuna kuinka kaappien ovet tulevat siinä viiden vuoden kuluttua kaipaamaan uusimista. Nyt ne kuitenkin jätetään rauhaan. 

Kerroin ensisijaisen ongelmani tällä hetkellä koskevan työtilan puutetta ja toivoin ratkaisua työtilaongelmaani. Olisiko meidän kotimme huonejärjestystä mahdollista muuttaa sillä tavalla, että minulle saataisiin työrauha? Tällä hetkellä saan töitä tehtyä hyvin aamupäivisin, mutta esikoinen pääsee kahtena päivänä kahdeltatoista. Tuntuu kurjalta sanoa ettei meille koskaan pääse kavereiden kanssa, joten sen sijaan olen siirtynyt tuolloin makuuhuoneen sängylle kirjoineni ja koneineni. Keittiön pöytä ei siis pidemmän päälle palvele tilannetta.

Toinen selvä kohde oli kylpyhuone, jonka toimintoja pitäisi vihdoin ja viimein järkeistää. Tällä hetkellä tilaan jää tuollainen typerä ja hyödytön nurkka, kun rakennuttaja on vain lätkinyt kalusteet paikoilleen ilman toiminnallisuuden nostamista keskiöön. Haluan jonkin verran tasotilaa puhtaan pyykin lajitteluun, nurkan hyötykäyttöön ja pienemmän kalusteet. Kuva on ikivanha, ei meillä enää pottaa ole ollut vuosiin kylpyhuonetta koristamassa.

Seuraavaksi suuntasimme eteiseen, käytävälle ja makuuhuoneisiin. Annoin vapaat kädet pohtia makuuhuoneiden toiminnallisuutta ja tilanjakoa, kerroin myös että vaatekaapit saa vapaasti purkaa mikäli keksii vaatesäilytykseen fiksumman tavan. Tähän liittyen eteisen tilankäyttöä kannattaisi ehkä tehostaa, ainakin haluan liukuovet kaappien eteen. Käytävälläkin on leveyttä, mikäli sitä haluaa hyödyntää.

Näiden toiminnallisten muutosten lisäksi haluaisin maalauttaa kaikki seinät uudelleen ja mahdollisesti tapetoida poikien huoneissa. Juttelimme budjetista ja siitä, että emme tule kaikkia muutoksia rysäyttämään kerralla, vaan teemme pienissä erissä aina sitä mukaan, kun ylimääräistä rahaa on. Tästä tulee pitkä projekti, mutta toivoakseni askel askeleelta parempaa viihtyvyyttä tuova. 

Seuraavaksi otetaan mittoja ja suunnittelija pääsee hommiin. Olen superinnoissani, tästä se vihdoin ja viimein alkaa edetä!

Hyvät asiat elämässäni

Sain 5x3-positiivisuushaasteen Äärirajoille-blogia pitävältä Millalta, kiitos siitä! Tämä sitkeästi talven valtaa vastaan taisteleva kevät on omiaan tekemään mielen iloiseksi ja kääntämään ajatukset positiivisiin asioihin elämässä. Siispä katse niitä hyviä asioita kohti.

3 hyvää asiaa päivissäni:

1. Aikataulujen vapaus 

Nautin valtavasti siitä ettei minulla ole tällä hetkellä sidottuja aikatauluja jokaiselle viikon arkipäivälle. Voin hoitaa asioita heti aamusta ja päättää aloittaa työt vasta niiden jälkeen tai tehdä poikien kanssa kivoja juttuja iltapäivisin palaten illalla työjuttujen pariin. Pari päivää sitten hain kuopuksen kahdelta iltapäiväkerhosta ja lähdimme pyöräilemään. Pääasia on, että työt hoidetaan ja aikataulut pitävät. Näissä ei minulla ole ongelmia ja ylipäänsäkin minulle sopii se, että joskus tehdään enemmän, joskus vähemmän. Ennen pääsiäistä ja matkaa oli supertiukka viikko, mutta sitten se asia kerrallaan suoritettiin kuntoon. 

2. Koulussa viihtyvät lapset

Aamut ovat helppoja, sillä molemmista pojista on kiva mennä kouluun, siellä on heidän mielestään mukavaa. On helpottavaa tietää, että lapsilla on hyvä olla siellä, missä he ison osan päivistä viettävät. He ovat innokkaita oppilaita, nauttivat kertoessaan mitä kaikkea uutta ovat oppineet ja koulu sujuu yleensäkin sillä tavalla ettei siitä tarvitse kamppailla kotona.

3. Kaunis koti

Kun teen töitä tässä kotisohvalla tai keittiön pöydän äärellä, on kiva että työympäristö on kunnossa. Saan paljon enemmän aikaan, kun koti on siisti, joten joka ilta laitamme yhdessä paikat kuntoon (tai ainakin kylppärin oven taakse piiloon). Lastenhuoneet ovat poikkeus, ne saavat olla kaaoksessa kunhan omistajansa ajoittain ne siivoavat. Minusta tuntuu, että ajatus kulkee paremmin ja ilmavammin, kun saan samalla katsella nättiä ympäristöä.

3 hyvää asiaa minussa

1. Toisten huomioiminen

Minulta toisten ihmisten huomioiminen, kuulumisten kysely ja auttaminen tulee luonnostaan. Olen aina valmis kulkemaan sen ylimääräisen taipaleen, jos sillä tavalla saan läheiselleni paremman mielen tai voin helpottaa hänen elämäänsä. Haluan ulottaa empaattisuuden ja toisista välittämisen sanoista tekoihin. 

2. Organisointikyky

Olen erittäin järjestelmällinen, tehokas ja superhyvä organisoimaan asioita. Nautin saadessani viivata to do -listalta ylitse hoidettavia hommia, olivat ne sitten suuria tai pieniä. Jos jotain pitää tehdä, minä teen sen mielelläni. Olen nimittäin yleensä valmis siinä vaiheessa, kun joku toinen miettii mistä aloittaa. 

3. Laaja yleissivistys

Tiedän monesta asiasta paljon ja lähes kaikesta ainakin jotain. Luen, olen kiinnostunut siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mihin suuntaan tämä maailma on menossa. Tätä ymmärtääkseen on kuitenkin ymmärrettävä myös historiaamme. Minä olen se, joka kannattaisi ottaa Haluatko miljonääriksi -tietokilpailun "kilauta kaverille" -patteristoon mukaan. Ystäväporukkamme on kutsunut minua vuosikaudet turhan tiedon mestariksi, eli myös ne vähemmän oleelliset asiat löytyvät tästä päästä. 

3 hyvää asiaa elämässäni

1. Perhe ja ystävät

Tämä on luonnollisesti ensimmäinen ja tärkein asia, mikäpä muukaan. Miehen ja lasten kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen ja oma perhe on parasta seuraa kaikkeen. Minua on siunattu valtavan upealla perheellä, johon kuuluvat myös vanhempani sekä siskoni miehineen. Ystäviä taas pitäisi jokaisella olla ja erilaisista viiteryhmistä koostuvat porukat ovat tärkeä osa arkeani. Nuoruudenystävien kanssa on omat jutut, naisporukalla omansa ja joskus tarvitaan naapurin naisten kokoontumista.

2. Työ ja opiskelu

Minä teen työtä, josta olen unelmoinut jo parikymppisenä. Samalla opiskelen alaa, jolle aion toivottavasti reilun vuoden kuluttua suuntautua. Työ on niin valtava osa elämää, että onnellinen on se, joka kokee työssään onnistumisen ja tyydytyksen tunteita ja menee työpaikalle aamulla pääosin hyvillä mielin. Minulle tärkeää ei ole se, että ylenisin mahdollisimman korkealle tai saisin mahdollisimman paljon palkkaa. Sen sijaan haluan saada tunteen, että käytän aivojani ja saan haasteita. 

3. Vapaus

Tätä viimeistä voi ajatella monelta kannalta. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että minulla on vapaus toimia elämässäni kuten haluan. Saan valita työ-, opiskelu- ja asuinpaikkani toivomallani tavalla. Saan päättää millaiseksi elämäni muodostan. Tuntuu joskus siltä, että elämme täällä pikkuisessa kodissamme aika etuoikeutettua elämää. Sama pätee Suomeen koko maailman mittakaavassa.

3 hyvää asiaa tänä vuonna

1. Opintojen suorittaminen

Perusopinnot ovat yhtä tenttiä vaille valmiit. Suunnitelmat syksyä varten on myös tehty ja toivon saavani jatkaa opiskeluissa eteenpäin. Se tosin tarkoittaisi sitä, että arkemme jakautuisi kodin ja aika paljon pohjoisemmassa olevan kaupungin välille, mutta sitäkin jatkuisi vain vuoden ajan. 

2. Matkustaminen

Lontoo ja Pariisi on jo käyty, seuraavaksi suunnataan Thaimaahan. Matkustus on sellainen ylimääräinen lisä, joka tuo valtavasti energiaa ja voimaa arkeen. Kahden kaupunkiloman jälkeen tuleva löhömatka tulee hyvään saumaan. Mies kävi tässä välissä Itävallassakin Alppeja ihastelemassa.

3. Ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen

Syksyn alussa mietitytti. Miten joulukuun kundi sopeutuisi koulumaailmaan ja miten kolmasluokkalainen oppisi ottamaan enemmän vastuuta hommista, lukemaan kokeisiin ja sisäistämään uuden kielen. Nyt kun ollaan jo huhtikuussa, voin sanoa että turhaan mietin. Ekaluokkalaisesta on kasvanut suurin harppauksin taitava koululainen, joka teki jo syksyllä lukudiplomia ja tuulettaa ilosta, kun on matikankokeen aika. Kolmasluokkalainen tuo kokeista pistettä tai paria vaille täysiä huonoimmillaankin ja on oppinut paljon. Olen heistä tosi tosi ylpeä.

3 hyvää asiaa blogissani

1. Vaihtelevat aiheet

Tämä on sellainen sillisalaatti ja aiheet todellakin vaihtelevat kurahanskoista kirjallisuuteen. Kirjoitan laajalla skaalalla minua koskettavista aiheista sen sijaan, että olisin erikoistunut tiettyyn aihepiiriin. Ainakin itselleni tällainen sopii, toivottavasti myös lukijoille.

2. Rehellisyys

En kaunistele enkä siloittele. Jätän toki asioita kertomatta, kun ne ovat liian henkilökohtaisia tai koskettavat muita ihmisiä. Mutta sen minkä kerron, kerron rehellisesti. 

3. Huoliteltu ulkonäkö

Olen yrittänyt viime aikoina panostaa blogin ulkoiseen olemukseen, olkoonkin että teksti on minulle aina tullut ennen kuvia. Toivon kuitenkin tämän olevan koherentti kokonaisuus kaikilta osa-alueiltaan.