Mistä on pääsiäinen tehty?

Kiireettömästä oleilusta ja olohuoneessa lisääntyneestä valosta.

Ihanista kevätkukista.

Ekoista tennarikokeiluista.

Suklaamunien etsinnästä.

Leipomisesta ja yhdessä syömisestä.

Hyvistä viineistä.

Ystävistä, jotka kyläilevät lapsineen.

Häikäisevää pääsiäistä!

Aurinkolasipäinen tipu toivottaa kaikille ihania ja rentouttavia pyhiä, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua toivottavasti aurinkoisessa säässä, aurinkolasit päässä!

Meikkileikki

Jokohan uskaltaisi hakea laukun varastosta ja passit kirjoituspöydän laatikosta? Pienet pojat ovat päiväkodissa vietettyään eilen kuumeettoman päivän ja toivottavasti palautuvatkin sieltä terveinä. Toki tässä ehtii meihin vielä joku vatsatauti tarttua (kop kop kop), mutta pakko ajatella positiivisesti. Jos me vaikka pääsisimme laivaan saakka huomenna ja jopa ihan Tukholman kamaralle! Hyvin pienellä varustuksella lähdetään matkaan, ajattelimme ottaa kaksi trolleytä (toisen aikuisten, toisen lasten tavaroille ja vaatteille) sekä tietysti kuopuksen matkarattaat. Ehkä kuitenkin pakkaan vasta huomenna aamupäivällä, ihan varmuuden vuoksi...

Sitten otsikon aiheeseen, odottaahan laivalla tax free:n ihanuus. Tein itselleni listaa loppumassa olevista meikkituotteista ja pääädyin samalla kuvaamaan meikkilaatikkoni. Tässä se on:

Kyllä, siinä on kaikki omistamani ja käyttämäni meikit, voiteet ja hajuvesi myös. Hiuslakka ja pari muuta isompaa putelia majailevat lavuaarin alakaapissa. Samalla tavalla kun pidän hyvin kompaktista vaatekaapista, jossa kaikki sopii yhteen toistensa kanssa, olen samoilla linjoilla myös meikkien osalta. Yksi meikkivoide, yksi puuteri, yksi silmänrajauskynä, yksi ripsiväri. Yksi poskipuna, pari värillistä huulirasvaa ja jopa kolme huulipunaa/-kiiltoa! Kirkas ja vaaleampi sävy punista ja yksi kiilto. Kynsilakkojakin on useampia, pari kirkasta varpaankynsiin ja muutama nude sormiin. Ja kyllä, näillä pärjään tosi hyvin. Ripsentaivuttajat olen varmaan saanut siskolta joskus lahjaksi, mutta en koskaan muista käyttää niitä. 

Tästä saattaa saada nyt sen käsityksen, että en välitä panostaa ulkonäkööni. Asia on oikeastaan ihan päinvastoin, sillä olen kiinnostunut meikkiuutuuksista, hoidan itseäni ja ihoani säännöllisesti ja meikkaaminen on minusta kivaa. En vaan tykkää hankkia turhia tuotteita, kun kerran itselleni sopivat ja hyvät olen löytänyt. Taas tullaan mottooni, less is more.

Kuten kuvasta näkyy, Lancome on merkkini mitä meikkituotteisiin tulee. Olen vasta hankkinut uudet huulikiillon ja meikkivoiteen, mutta ripsiväri sekä silmänrajauskynä menivät hankintalistalle. Lisäksi ajattelin katsoa uusia luomivärejä, jokin ruskeasävyinen paletti olisi hankinnassa. En käytä luomiväriä läheskään joka päivä, mutta silloin tällöin kuitenkin. 

Myös Diorin Nail Glow Instant French Manicure -lakkaa lähden metsästämään, toivottavasti löytyy! Kynsille pitäisi tulla hento vaaleanpunertava sävy, ihan häivähdys väriä vain. Kuulostaa sopivalta juuri allekirjoittaneelle ja ennen kaikkea nopealle tavalle saada huolitellut kädet.

Loppuun vielä suositus nyt, kun kevätaurinko alkaa toivottavasti vihdoin paistaa. Lancomen Genifique Soleil sisältää suojakertoimen 50 ja pitää maksaläiskät poissa kasvoilta. Viime kesänä huomasin ensimmäisen kerran pari tummentumaan kasvoillani ja ryntäsin ostoksille. Tätä suositeltiin ja loppukesällä ei moisia läiskiä enää näkynyt. Luottotuotteeni tulevanakin kesänä siis. 

Ei svengaa

Tänään ei kitaristilla komppi soi eikä kameralle jaksa hassutella, kuten normaalisti. 

Kuumelukemat huushollissa siinä kolmeysin pintaan ja lapsi pyytää itse lääkettä. Toisella lämpöä vähän vähemmän, mutta reilusti silti. Ei naurata yhtään ei. Olen niin väsyksissä tähän jatkuvaan sairastamiseen. Tule kesä. 

Siihen saakka mennään hyvällä arsenaalilla troppia. Virustautia lienee, tosin eilinen lääkäri piti kuopuksen korvatulehdusta hyvin todennäköisenä. Jäämme odottamaan. Putkikorvalla sen onneksi näkee, kun homma alkaa.

Nyt kun isompi pelaa iPadilla ja pienempi näyttää purkavan vessapaperirullaa, taidan mennä siivoamaan vaatekaappia. Huomenna kokeillaan miehen työpaikan sponssaamaa lastenhoitopalvelua, onneksi vain muutaman tunnin ajaksi. Olen periaatteessa sitä mieltä, että kyllä tärkeysjärjestyksen pitää olla selvä ja sairaan lapsen hoidon onnistua omin voimin. Että on tärkeämpää hoitaa lastaan kuin töitään. Niin se käytäntö osoitti taas, että eipä onnistu huomenna. Lohduttaudun sillä, että hoitaja vaikuttaa mukavalta ja hoitoa tarvitaan vain puoleksi päivää.

Neula, lankaa ja nalleja

Kolme nallea oli kovasta käytöstä johtuen revennyt liitoksistaan ja jotain piti tehdä. Ei siis muuta kuin langat ja neula esille ja paikkaamaan. Saumat olivat lähteneet purkautumaan, helppo homma näin kokeneelle nallelääkärille. 

Potilaat rivissä odottamassa pääsyä leikkaussaliin. Vasemmalla ja keskellä esikoisen nalleja, oikealla kuopuksen rakkain unilelu. 

Operaatiot sujuivat hyvin ja huoltajat olivat onnellisia jälkeenpäin. Esikoisen ruskea nalle sai tikkauksen kirkkaanpunaisella langalla, sillä se oli huoltajan mielestä kaunein saatavilla oleva sävy. Kultainen olisi ollut ykkösvalinta.

P.S. Kuume on tehnyt paluun ja kuopus jatkaa päivän tauon jälkeen sairastamista. Esikoinen meni puolestaan kokeilemaan onneaan päiväkodissa. Pitäisi varmaan suosiolla vaan varata se aika Mehiläiseen.

H&M Premium Quality

Oletteko tienneet Hennesin "Premium Quality" -sarjan tuotteiden olemassaolosta, vai olenko minä ainoa puusilmä? Nopealla vilkaisulla muutaman tuotteen joukosta löytyi niin silkkiä, nahkaa kuin kashmiriakin ja en aikaillut klikatessani ostoskorin kautta kotiin kaksi kaulahuivia. Väreinä musta ja puuteriroosa, materiaalina sataprosenttinen kashmir ja kokoa 80x200. Ja hintaa? Aivan naurettavan edulliset 39,95 euroa kappaleelta.

Kuvat: hm.com

Laadukkaita huiveja ei koskaan voi olla liikaa, jos on tällainen huivi-ihminen kuten allekirjoittanut. Joka päivä kaulasta löytyy jonkunlainen huivi ja pashminat ovat aina in omassa vaatetuksessani. Nämä uudet sopinevat mainiosti niin kylmempiin kuin lämpimämpiinkin säihin, vaikka totuuden nimessä odotan kyllä kevättä ja silkkihuivien käytön aloittamista jo aika kovasti. Johan tässä on useampi kuukausi villaa käytettykin. 

Jäähymutsi ja muita sattumuksia

Viime viikolla olin esikoisen mielestä huutanut hänelle kotimatkalla niin, että korvat ihan meni lukkoon. Myönsin auliisti sanoneeni napakasti, että tässä jäätävässä tuulessa olisi suotavaa kävellä reippaasti kotiin ilman keppien valikoimista, käpyjen etsintää tai muutakaan säätämistä. Ei auttanut, rumasta käytöksestä joutuu jäähylle.

Siinä sitten istuin enkä vieläkään osannut olla nätisti kysellessäni milloin pääsen pois. "Mä kerron sitten kyllä, älä huutele sieltä!" Selvä juttu. Onneksi jäähy kutistui alkuperäisestä kolmestakymmenestä minuutista lyhyemmäksi, on se nimittäin aika puuduttavaa kököttää jakkaralla eteisessä yksin.

Kuopuksen suursuosikki tällä hetkellä on elokuva Autot, jota se haluaisi katsoa jatkuvasti dvd:ltä. Autoilla myös leikitään harva se päivä ja nytkin Matama Miin on ipanan unikaverina. Ymmärtäisitte varmaan, jos lapsi pyytää laittamaan "Tatau peepeepee":n pyörimään. Eikö aukea? No ei meillekään ihan alkuun, vaan muutama päivä siinä meni. Tatau = Ka-tsau, kuten Salama elokuvassa sanoo ja peepeepee tietty deeveedee. Eli Autot-dvd. Niin ja Matama Miin on tietysti Salama McQueen. ;)

Esikoinen taas eräällä kaupunkireissulla onnistui jotenkin astumaan vahingossa harhaan ja alas meneviin liukuportaisiin, jonne se tipahti kontalleen. Hienosti lapsi avun huutamisen jälkeen nousi itse ylös ja ajeli alas saakka miehen kiirehtiessä perään. Kotimatkalla lapsi kysyi olisiko meillä vihkoa? Hän kun haluaisi merkitä vihkoon muistiin sen päivän, jona isä pelasti hänet liukuportaista. 

Eilen oltiin synttäreitä juhlimassa ja mies valjastettiin ottamaan kuvia ennen lähtöä. 

End of An Era

Tähän on tultu. Kahden vuoden tauon jälkeen täällä voi jälleen pitää kukkia matalalla sohvapöydällä ilman pelkoa pienistä käsistä pudottamassa vaasia tai syömässä lehtiä. Otin nämä kuvat eilen, kun kukatkin ostin ja silloin se tosiaan iski tajuntaan. Yhden ajanjakson loppu, vauva-aika on pysyvästi ja lopullisesti takana. Kesällä tuo pienempi saattaa jo jättää vaipatkin pois eikä niitä enää kanneta kotiin kaupasta, kuten ollaan yhtä puolen vuoden jaksoa lukuunottamatta tehty viisi vuotta. Arvatkaa miltä tämä kaikki tuntuu?

Hyvältä. 

Hyvä päivä

Tänään on ollut kiva päivä. Sellainen tavallinen ja hyvä, onnellinen. Aamupäivällä lähdettiin käymään kaupungilla koko perhe ja ajoitettiin meno niin, että Stockan parkkiin vielä mahtui hyvin. Puolenpäivän jälkeen lauantaisin on yleensä jo paikat vähissä. Vein sormukset huollettavaksi ja käytin Stockan kahdenkymmenen prosentin etusetelin uuteen huulikiiltoon, joka oli ostoslistalla viimeistään laivalta. Voin suositella Chanelin kevyttä, huulikiiltomaista punaa nimeltään Rouge Coco Shine. Oma sävyni on kylmä "Bel Ami", nro 66.

Kuva: chanel.com

Esikoiselle löydettiin ne hakemani kevyet kesähousut parempaan menoon, Zara pelasti jälleen. Harmaasävyiset pellava-puuvillasekoitteiset housut ovat koossa 110 cm vielä hieman reilut, mutta käännetään lahkeita ja kiristetään vyötäröä. Menevätpähän varmasti kesällä ja ehkä vielä seuraavanakin kesänä. Esikoisella on lyhyet jalat ja pitkä selkä sen lisäksi, että tyyppi on hoikkaa sorttia. Kuopus taas on ehta pulkannaru, kaikki putoaa päältä ja vyötärökiristys on ehdoton housuissa.

Kuva: zara.com

Täydellisenä heräteostoksena tuli esikoiselle ostettua myös uimahousut parin viikon kuluttua alkavaan uimakouluun (Hämähäkkimies-kuviolla) sekä t-paita (Rautamies). Kuopus ei nyt tällä kertaa saanut mitään, ensi kerralla sitten. 

Perheen miehet jäivät ulkoilemaan puistoon sillä aikaa, kun kävin kaupassa ja tulivat nälän yllätettyä suoraan ruokapöytään. Iltapäivään on kuulunut piirrettyjä ja iPadin pelaamista, leikkejä, päiväunia ja äsken molempien ipanoiden kylvetys ja kuuraaminen päästä varpaisiin. 

Huomenna ollaan menossa ystävien pojan yksivuotissynttäreille ja valitsin äsken pojille vaatteet valmiiksi. Mitäköhän sitä itse laittaisi päälle? Esikoinen kirjoitti äsken kortin ja laitettiin paketit sekä palautettavat lainatavarat odottamaan eteiseen. Jos vaikka muistaisi ottaa ne mukaan!

Mies ajatteli laittaa vielä saunan päälle ja lapset ovat kylvyn jäljiltä jo yöpuvuissa. Ihan kohta täällä hiljenee ja minä ajattelin viettää illan seuraavissa merkeissä.

Siinä on pinossa sekä oma dekkarini, esikoisen iltasatukirja Ronja Ryövärintytär että kuopuksen kuvakirjoja ja muita päivän aikana luettuja. Samppanjan puolestaan toi mies eilisen naistenpäivän kunniaksi. 

Naistenpäivän kirjavinkit

Blogin nimeen sopivasti vinkkaan ensimmäisenä yhden kaikkien aikojen suosikkikirjailijani, Virginia Woolfin klassikkoteoksesta lähes sadan vuoden takaa. A Room of One's Own, suomennettuna nimeltään Oma huone, on yllättävän ajankohtainen ollakseen kirjoitettu kauan sitten toisenlaisessa yhteiskunnassa. Teema ja aihepiiri kestävät aikaa ja niitä voisi hyvin laajentaa koskemaan ihmisyyttä yleisemminkin. Sillä ihan jokainen tarvitsee oman huoneen, ei vain jokainen nainen. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen klassikko ja hieno teksti kirjoittamisen aineellisista ehdoista. 

Woolfin oma elämä ei ollut onnellista, mutta teoksia on säilynyt jälkipolville useampia. Toinen suosikkini kasvaa kertomukseksi valinnoista, todellisuuden ja menneen suhteesta ja siitä mitä onnellisuuteen tarvitaan. Woolfin hieno romaani Mrs Dalloway on antanut säkeensä tämän blogin banneriin ja toimi inspiraationa nykykirjailija Michael Cunninghamille, joka käytti sitä kirjoittaessaan omaa bestselleriään The Hours (Tunnit). 

Leffavuokraamosta löytyy elokuva Tunnit.

Iris Murdochin The Bell (Kello) oli ensimmäisiä opiskeluaikoina lukemiani teoksia ja löytyy nykyään pysyvästi omasta hyllystäni. Teoksen päähenkilö Dora Greenfield kasvaa teoksen myötä miehensä miellyttäjästä ja omat tunteensa syrjään jättävästä naisesta omaehtoiseksi toimijaksi. Analogia vapautumisen ja kasvun osalta toteutetaan muun muassa uimaan oppimisen myötä. Kehyskertomuksena etsitään nunnaluostarin kauan sitten kadonnutta kelloa.

Kuva: amazon.co.uk

Nuortenkirjoista ehdoton suosikkini sopii mainiosti tähän päivään. L.M. Montgomeryn Anna-sarja on ihastuttanut usean sukupolven tyttöjä ja ihastuttanee edelleen. Anne of Green Gables aloitti usean teoksen sarjan, ja kuka voisi unohtaa ihanista ihanimman tv-version, jossa Annaa esitti Megan Follows. 

"I don't want diamond sunbursts or marble halls. I just want you." 

Kyllä, Gilbert on ihana ja kyllä, vahva ja itsenäinenkin nainen saa lopulta haluta sen täydellisen puolison itselleen. 

Loppuun vielä kaikkien pienten tottelemattomien anarkistityttöjen äiti, Peppi. Loistavaa iltasatumateriaalia ihan jokaiselle tytölle ja pojalle.

 Kuva: wsoy.fi

Lukurikasta naistenpäivää!

Yöpöydällä nyt - Paljain jaloin

Vinkkaan teille yhdestä kirjasta, joka puhuttanut medioita alkuvuonna. Laura Saven omaelämäkerrallinen romaani Paljain jaloin kertoo siitä, kuinka yksi puhelinsoitto muuttaa alle kolmekymppisen lapsiperheen ja pienen lapsen äitien elämän. Alkaa kamppailu syöpää vastaan eikä mikään ole enää ennallaan.

Kuva: wsoy.fi

Epäröin pitkään ennen kuin uskalsin lainata kirjan kirjastosta nähtyäni sen bestsellereiden hyllyssä. Epäröin vielä kotonakin, olisiko tämä liian rankkaa luettavaa, tulisinko vain surulliseksi ja alkaisinko hysteerisesti tarkkailla omaa kroppaani ja mahdollisia syövästä kertovia oireita. Rohkaistuin kuitenkin, avasin kirjan ja aloin lukea. Luin sen päivän, pitkään seuraavaan yöhön ja lopetin seuraavana päivänä. Onneksi luin.

Olen hämmentynyt siitä kypsyydestä, jota hieman itseäni nuorempi kirjoittaja sairautensa kohtaamisessa osoittaa. Alun hysteerinen pelko ja epätoivo vaihtuu toivoon, hiljalleen viriävään toiveeseen elämän jatkumisesta päättyäkseen kuitenkin vihaan kasvainta ja sen leviämistä kohtaan. Ja silti, silti kaiken alla säilyy se pieni toivo, joka kantaa elämässä eteenpäin. Jos saisi vielä nähdä lapsen kasvamista, jos saisi ja jaksaisi opiskella hieman lisää. Jos saisi aikaa.

Tässä teoksessa on jotain hyvin kuulasta ja kirkasta. Jotain syvästi inhimillistä ja koskettavaa siinä, kuinka Save päästää lukijan sisälle kaikkein intiimeimpiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Myös niihin, joita me saattaisimme myöhemmin hävetä. Teos päätyy ajankulussaan jonkinlaiseen rauhaan väistämättömän edessä. Rauhaan, joka ei kuitenkaan tarkoita alistumista sairaudelle. Aina on jäljellä toivo ja siihen on oikeus myös heillä, joilta se kerran on jo evätty. 

Saven teos näki päivänvalon tämän vuoden tammikuussa, mutta kirjoittaja itse ei valitettavasti ehtinyt sitä nähdä. Laura Save menehtyi syöpään ennen kirjansa julkaisua. Kaikessa raadollisuudessaan ja surullisuudessan tämä kirja kannattaa napata mukaan seuraavalla kirjakauppa- tai kirjastoreissulla. Vaikka kuinka pelottaisi, vaikka kuinka arveluttaisi. Lopussa lukijalle tarjotaan katharsis, toivo voittaa, vaikka elämä olisi päättymässä. Tämä tarina kannattaa jakaa, se on ehdoton alkutalven kristalli. 

Unta palloon

Tykkään makuuhuoneeseen ostamastani matosta päivä päivältä enemmän, se kokoaa tuon suhteellisen pienen huoneen kivasti yhteen ja on yksinkertaisesti kaunis. 

Ihan lähiaikoina makkarista lähtee myös tuo kuopuksen pinnasänky toiselle tarvitsijalle ja me saamme miehen kanssa vuosien jälkeen huoneen taas itsellemme. Ainakin yritys on kova ja kuopusta opetetaan nukkumaan veljensä kanssa poikien huoneessa omassa sängyssään. Esikoisella ei ole ongelmia, hän on niin tyytyväinen yläsängyn asukki etten ole toista nähnyt. Alasängyn asukkaalla taas on vahva mielipide siitä, että äidin ja isän kanssa pitäisi saada nukkua. Hiljalleen totutellaan ja opetellaan uuteen. Onhan se iso muutos kaksivuotiaalle, joka tähän saakka on aina nukkunut meidän kanssamme. 

Siellä ne nyt uinuvat kerrossängyssään ja minä toivottavasti pian omassa sängyssäni. Ainakin heti, kun maltan laskea kirjan kädestäni. Harry Hole, I think I love you. 

Uuden viikon alku

Meillä oli tosi kiva viikonloppu ja nyt tuntuu hyvältä aloittaa uusi viikko täynnä tekemistä ja mahdollisuuksia. Viikon kohokohta on tietenkin mieheni synttärit ja huomenna menen muiden asioiden hoitamisen ohella ostamaan lahjaa. Pikkupojat saavat taiteilla kortit ja esikoisen kanssa jo vähän juteltiinkin siitä mitä kivaa tekemistä isänsä synttäripäivälle keksittäisiin. Ehkä me vaikka leivotaan tai jotain, saa nähdä. Mulla on joka vuosi sama ongelma, kun en muista tykkääkö mies runebergintortuista vai laskiaispullista. Nykyään menee jo oikein, ainakin useimmiten.

Perjantaina lapsilla on karkkipäivä. Pieni karkkiaski ja tikkari on aika normisetti kyseisen päivän herkuksi. Molemmille maistui, etenkin pienempi on varsinainen loppasuu mitä karkkeihin tulee.

Lauantaina me lähinnä vaan hengailtiin kaupungilla. Katsottiin miehelle uusia kenkiä ja ostettiin esikoiselle isojen kundien aurinkolasit. Syötiin ranskiksia Hesessä ja käytiin Akateemisessa ostamassa allekirjoittaneelle viimeisin Jo Nesbo -dekkari (en saa näppiksestä sitä norjalaisnimille tyypillistä o-kirjainta tulemaan). Olen yhden kirjan perusteella jo aivan Harry Hole -fani ja seuraavaksi taidan lukea kirjat alusta järjestyksessä, nyt meni vähän käänteisesti.

Toppatakin kanssa kun pitää käyttää aurinkolaseja tietää kevään tulevan.

Eilen puolestaan kutsui Ikea, kun ostettiin poikien kerrossänkyyn vihdoin kunnolliset patjat. Illalla kuopus oli piilossa, mutta ei malttanut pysytellä siellä kurkkimatta vähän väliä rakosesta. Peek-a-boo vaan!

P.S. Laskiaispullista. Mantelimassalla?

Byysat livenä

Mariyah pyysi kuvaa ostamistani kesähousuista ihan päälläni. Pari pointtia tuli siinä kuvatessa ja eritoten kuvia katsoessa selväksi. A) Lindexin kesähousut ovat kivat ja hyvät. B) H&M:n kesähousut näyttävät aivan kamalilta päälläni ja olisi ehdottomasti pitänyt palauttaa.

Niinpä pahoittelen Mariyah, mutta tässä on kuvat vaan kohdasta A, eli niistä Lindexin housuista. Toiset kuvat kokivat deleten aika äkkiä. Että mieti vielä sitä ostamista ellet halua näyttää siltä, että olet lähtenyt yöhousuissa kaupungille. :D

Oi ihana Amsterdam

Meidän perheessä on aina tykätty Amsterdamista. Se on jotenkin niin helppo kaupunki, jossa on rento ja mutkaton fiilis. Lentomatka on sopivan lyhyt ja kaupungissa kaikki kompaktisti lähellä. Shoppailumahdollisuudet ovat erinomaiset, iltaelämää löytyy ja kulttuurin osalta Rijksmuseum sekä Van Gogh -museo täyttävät taidenälän tehokkaasti. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani, Rembrandtin Nachtwacht löytyy ensin mainitun kokoelmista. 

Ollessani lapsi isäni matkusti usein työn puolesta Amsterdamiin päiväksi tai pariksi ja äiti lähti satunnaisesti matkalle mukaan.  Silloin kun ei lähtenyt, oli isällä vakiotuomisinaan mukana Bloemenmarktilta, kukkatorilta hankittu iso kimppu ruusuja tai tulppaaneja. Isä nauroikin joskus, että ei hän perillä mitään sen kummempaa ehtinyt tehdä, kunhan ensimmäisenä suuntasi Mothercareen ostamaan meille vaatteita äidin toiveiden mukaan ja viimeiseksi nappasi mukaansa kukat. Kolmekymmentä vuotta takaperin elettiin vielä aikaa, jolloin Suomen lastenvaate- ja tarvikevalikoima oli hyvin suppea ja meidän vaatteemme tuotiinkin pääosin ulkomailta. Se oli helppoa ja kätevää, kun siihen kerran mahdollisuus oli. 

Miehen kanssa olemme käyneet kaupungissa juhlistamassa ensimmäistä hääpäiväämme ja tuon kyseisen illan minä vietin ruokamyrkytyksen kourissa. Kivaa oli noin muuten. 

Jokunen päivä takaperin sain loistoidean lukiessani Mrs J:n  blogia. Meillä on ollut koko perheellä aika rankka alkuvuosi ja jonkinlainen pieni breikki tekisi hyvää. Lisäksi minun tekee hyvää olla hetki pois kotiympyröistä, olen niin tiiviisti poikien kanssa oikeastaan koko ajan. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut kaksi kertaa yhden yön erossa perheestäni, repikää siitä. Lisäksi tajusin, että emme ole koskaan olleet kolmisin matkoilla äitini ja siskoni kanssa. Niinpä myin idean heille, sain samantien myöntävät vastaukset ja kalentereista matkan ajankohdaksi valikoitui vapun jälkeinen viikonloppu. Perjantaina iltapäivällä lennetään kohteeseen ja sunnuntaina iltapäivällä tullaan kotiin. 

Kirsikkana kakun päällä löysin todella hyvän tarjouksen jo ikoniseksi maamerkiksi muodostuneeseen, vuonna 1900 rakennettuun  Amsterdam American -hotelliin ja varasin meille kolmelle huoneen samantien lentovarausten jälkeen. Kyseisessä art deco -rakennuksessa saattaa ikkunoista vähän vetää ja katosta sataa sisään (kuten yhdessä budjettihotellissa miehen kanssa Lontoossa), mutta mitäpä siitä (ja oikeasti se on kyllä ihan remontoitu). Sopu sijaa antaa, yksi nukkuu lisävuoteella ja hyvällä tuurilla huoneesta löytyy myös parveke. Sijainti Leidsepleinilla on aivan ässä ja Café Americain sekä vastaava baari hotellin alakerrassa tarjonnevat hyvää kuoharia. Matka kaikkialle on lyhyt ja tykkäämme äidin kanssa ehdottomasti enemmän tuosta Leidsepleinin puolesta verrattuna "viralliseen" keskustaan ja Dam-aukioon.

Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen tästä tulevasta reissusta. Mies kannusti lähtemään ja isäni aikoo puuhailla jotain hauskaa poissaollessamme kera poikien. Nyt käydään ensin koko perheen kanssa Tukholmassa ensi kuun lopussa ja sitten voikin alkaa odottaa kevättä ja keväistä Amsterdamia toden teolla. 

P.S. Vallanvaihto on tuolloin juuri tapahtunut ja humu varmasti vielä nähtävillä. Aion ostaa Maxima-mukin.